Arkinen rukouselämäni

Tultuani uskoon tuolloin liki 15v sitten kuolemanrajakokemuksesta elvytettynä, aloin aluksi epäsäännöllisen mutta jatkuvan rukouselämän.

Kokemus oli kova, ravisteleva ja koko elämänarvoni mullistava, ja oli aikaa pohtia ja rukoilla pitkän ja vaikean sairaalassa toipumisvaiheen jälkeen. Kymmenkunta vuotta seurasi erilaisia korjausleikkauksia, vuosikausien kipuhelvetti ja lääketokkurassa eläminen. Lääkkeistäkin taistelin eroon rukouksen avulla. Pienensin vähitellen mattoveitsellä leikkaamalla opiaattitablettien annosta ja aina kun kipukohtaus tuli, rukoilin vain kiihkeämmin.

Eräänlaiseen tasapainoon päästiin. Tilanne ei enää huonontunut. Operaatioita toki jatkuvasti, mutta harvemmin, letkuista pääsin eroon. Eläkkeelle jouduin. Toki jäi vahva lääkitys, mutta kipulääkkeitä käytän vain kipukohtauskausina. Rukouselämästäni tuli tasaista, jatkuvaa, osa jokaista päivää. Kuin vuoropuhelua Jeesukselle kesken kaikkien arjen toimien. Iltarukous on se, joka ainakin tuli aina tehtyä. Useimmiten aamullakin. Ne ovat eräänlaiset omat vakiotekstit. Itselleni en niissä oikeastaan mitään pyydä, mutta lapsista ja lapsenlapsista, vaimosta ja muutamasta vielä elossa olevasta sukulaisesta pyydän pitämään huolta jos minulta lusikka tippuu.

Nyt viime viikkoina olen rukoillut usein ja hädissäni. Valvonut aamuöisin, jolloin huolet iskevät eniten kimppuun. Erään vanhan sukulaiseni asioista. Tuo yksinelävä vanhus on välillä tolkuissaan, ja välillä lääkityksen ollessa riittämätön, sotkee pahasti asioitaan. Yritän auttaa ja selvitellä. Hän hukkaa avaimiaan, liikkuu huonosti, eikä uskalla juuri liikkua ulkona sen vertaa kuin pystyisi. Lisäksi hänellä on irrationaalisia pelkoja ja epäilkyksiä, välillä hän kiittää avustani, välillä epäilee meitä ainoita, jotka yleensä yritämme auttaa häntä. Kaikkiin ystäviinsä hän on pannut välit poikki, sekalaisten epäilystensä takia. Viime viikkoina on ollut pelko hänen todella tärkeitten paperiensa tallella olemisesta, ja olen yöt ja päivät rukoillut, että ne olisivat tallella. Olen rukoillut Jeesusta ja pyytänyt P.Marialta esirukousta asian puolesta. Eilen paperit löytyivät, mikä huojennus, ja mikä kiitollisuus.

Toinen jalkani on taas niin huonona, etten itse tahdo pystyä kävelemään keppeihin tukeutuenkaan, mutta lähden kirkkoon kiittämään ja tuohuksia sytyttämään.

5 tykkäystä

Off-topic, mutta sukulaisellasi on ilmeisesti dementia tai jotain sellaista? Varmasti raskasta ja huolia herättävää kaikille, varsinkin kun henkilö asuu yksin :confused:

Minä en ole koskaan ollut aktiivinen rukoilija, sillä saralla pitäisi ryhdisyäytyä. Onneksi Jeesuksen rukous ja ristinmerkki “kulkevat kätevästi mukana”.

Rukous varjelusta tarvitsevan puolesta

Herra meidän Jumalamme, iankaikkinen Kuningas, Kaikkivaltias ja Kaikkivoipa, joka yksin vapaasta tahdostasi olet kaiken luonut. Sinä pelastit Babyloniassa pyhät nuorukaiset seitsemän kertaa kuumennetun pätsin liekeistä muuttamalla ne vilpoisiksi. Sielujemme parantaja ja vahvistaja, sinuun toivonsa panevien turva, rukoilemme sinua ja hartaasti anomme: Karkota kaikki pahat voimat ja päästä niistä palvelijasi [tähän voi lisätä varjeltavan henkilön etunimen], varjele hänet kaikilta paholaisen hyökkäyksiltä ja juonilta. Ihmisiä rakastava Jumala, Kaikkeinkorkein, anna palvelijallesi auttava kätesi, ojenna käsivartesi ja vartioi ja varjele luotuasi. Lähetä palvelijasi tykö rauhan enkeli, voimallinen sielujemme ja ruumiidemme suojelija, puolustamaan häntä, jotta suojassasi hän kiittäen rukoilisi sinua: Kun Herra on minun kanssani, en pelkää, mitä voivat ihmiset; ja: En pelkää mitään pahaa, koska sinä olet kanssani, koska sinä olet Jumala, minun turvani, väkevä Valtias, rauhan Ruhtinas, Herra meidän Jumalamme, pelasta palvelijasi ja varjele häntä kaikelta pahalta. Kaikkeinpyhimmän Jumalansynnyttäjän, ainaisen Neitseen Marian, valkeuden enkelien ja kaikkien pyhien esirukouksien tähden. Aamen.
(Orologion-rukouskirjasta)

4 tykkäystä

Tämä onkin sellainen kätevä ja helposti muistettava hädän tai kivun hetkellä. Esimerkiksi “Herra armahda!” tai “Pyhä Jumalanäiti, auta minua!” olisivat liian vaikeita.

Pilkkaa sinä vain. Kroonisessa tilanteessa on aikaa lukea rukous kirjastakin lyhyiden rukoushuokausten lisäksi.

2 tykkäystä

Eri mieltä oleminen ei ole pilkkaa. Rukous on oikein hyvä, mutta kyllä minusta tuntuu vähän absurdilta ajatukselta, että kirjan etsiminen tai sanamuotojen miettiminen olisi ensimmäinen ajatus. Eri mieltäkin saa toki olla.

Niin, miksi tosiaan haaskata aikaansa yli sadanneljänkymmenen sanan mittaiseen rukoukseen, kun kahden sanan mittainen varmastikin riittää? Tai jos jostain syystä haluaa käyttää enemmän aikaa, niin silloinhan voi samassa ajassa toistaa “Herra armahda” seitsemänkymmentä kertaa, ja tottahan seitsemänkymmentä rukousta on tehokkaampi kuin yksi?
:grinning:

2 tykkäystä

On tilanteita ja on tilanteita. Pitkät ja perinteiset rukoukset ovat oikein hyviä. Minusta ei vain oikein nähdä metsää puilta, jos hädän hetkellä mietitään sanamuotoja. Se on vähän kuin lähtisi miettimään jonkun hukkuessa avantoon, että onkohan pelastusrengas oikeanvärinen tai merkkinen.

Eihän tuossa mistään sellaisesta ollut kyse. @Filonilla antoi Orologionista kauniin rukouksen @Sakarja:n tarpeisiin. Ei hän missään vaiheessa sanonut, että vain tuota rukousta on käytettävä.

2 tykkäystä

Ei sanonutkaan enkä niin väittänytkään.

Vähän sellaiset vibat tuli. Ei siinä käsketty miettiä oikeaa pelastusrengasta vaan tarjottiin vain yksi lisää.

Ja rukouskirjan kaivamista ja hyvin monisanaisen rukouksen miettimistä paniikkitilanteessa vertasin pelastusrenkaan merkin ja värin mietintään. Ei tämä nyt ole kovin vaikeaa. Ehdotin Filonillan ratkaisua hupsuksi ja sanoin, että eri mieltäkin saa olla.

Koska sinun mielestäsi on keskimäärin parempi tilanne lukea rukouskirjasta “Rukous varjelusta tarvitsevan puolesta” kuin varjelusta tarvitsevan puolesta rukoillessa?

Sakarja varmasti pystyy sitten rukoillessaan valitsemaan käyttääkö lyhyitä rukoushuokauksia vai pidempiä tekstejä oma jaksaminen, tilanteen akuuttius, kellonaika ja muut tekijät huomioidessaan. Tässä oli yksi vaihtoehto niihin hetkiin, jolloin jaksaa muutakin kuin lyhyen rukoushuokauksen.

Lisäksi se oli ihan kiva rukous luettavaksi myös muille, kuin Sakarjalle. Ainakin minä tykkäsin. Ei tämä ole yhtään vaikeaa.

4 tykkäystä

Esimerkiksi silloin, kun pystyy ajattelemaan jotain muutakin kuin kipua tai aikaa on esimerkiksi enemmän kuin 5 minuuttia.

Siinä ei puhuta Sakarjan kivuista vaan hänen huolestaan sukulaistaan kohtaan. Sen pätkän Filonilla lainasi ja siihen antoi rukouksen vastauksena.

2 tykkäystä

Silloin kun itsellä kipu tai akuutti ongelmatilanne iskee, on minulla vakirukous:
“Herra Jeesus Kristus, armahda minua syntistä!”.

Mutta toisaalta, esimerkiksi illalla luen mielelläni jotakin pitempää, kun ajattelen jotakin -juuri kroonisempaa- murhetta.

Viime iltoina olen löytänyt hyviä rukouksia lahjaksi saamastani kirjasta: “VALON AAMU - Armenialaisia rukouksia”, koonnut Serafim Seppälä.

Rukoilen sinua, Herra,
johdata minut ja toverini kulkemaan
edessämme oleva matka rauhassa.
Pelasta meidät näkyviltä ja näkymättömiltä vihollisilta
ja johdata meidät turvallisesti päämääräämme.
Sillä sinä olet meidän tiemme,
totuutemme ja elämämme.
Kunnia ja ylistys olkoon sinulle
nyt aina ja iankaikkisesti. Aamen.

Hovhannes Garnilainen (k.1245)

4 tykkäystä

Kun tämä ketju ilmestyi, tuntui minusta, että enhän minä rukoile enää edes iltarukousta. Sitten muistin, että kyllähän minä rukoilen tuon tuostakin. Kun on oikein kiperä paikka, rukoilen, että asia ratkeaisi kaikkien kannalta hyvin. Useinmiten rukoukset ovat pyyntöjä, mutta joskus muistan jopa kiittää. Aika koskettavaa on lukea noita Sakarjan kirjoituksia tässä ketjussa.

Rukoileeko kukaan täällä hetkirukouksia*? Ruotsissa mellä on ekumeni sellainen. Se on myös app joka nimeltään Tidegärden - kyrkans dagliga bön. SvK ssa käytetään paljon sitä. Ymmärsin että Suomen (lut. :wink: ) kirkolla on omansa. SvK lla ei ole omaa virallista, vain tämä puolivirallinen. Minkälainen on tuo suomalainen?

Lisään: itse yritän rukoilla hetkirukousten mukaan. Työkiireiltä aina ei ehdi oikeana aikana tosin… :frowning:

  • = oikeä termi?
1 tykkäys

Ortodoksisessa kirkossa on palveluksia, joiden nimet ovat ensimmäinen hetki, kolmas hetki, kuudes hetki ja yhdeksäs hetki. Niitä toimitetaan tavallisesti pidempien palvelusten yhteydessä. Orologion-rukouskirjassa on hetkipalvelusten tekstit, joiden mukaan niitä voi rukoilla myös kotona ilman pappia ja kanttoria.

Hetket

"Jokainen hetki palveluksena rakentuu suunnilleen
samalla tavalla:

Palvelus alkaa papin alkusiunauksella: “Kiitetty olkoon Jumalamme…”
ja yleensä eräin poikkeuksin Kolmipyhäveisulla (Pyhän Kolminaisuuden virrellä:
Pyhä Jumala, Pyhä Väkevä, Pyhä …). Näin tehdään, mikäli tätä palvelusta ei ole
yhdistetty toiseen palvelukseen.
Alkurukouksien jälkeen kolme lukua Psalmien kirjasta valittuina eri hetkille:
I hetki, psalmit 5, 90, 101;
III hetki pasalmit 17, 25, 51;
VI hetki psalmit 54, 55, 91;
IX hetki psalmit 84, 85, 86.
Lauletaan päivän, juhlan tai muisteltavan tropari
Lauletaan theotokion ja hetken psalmien rukoussäkeitä
Rukoillaan kolminaisuusveisut
Lauletaan hetkelle valittu kontakki
Hetken rukous ”Kristus Jumala, jota kaikkina aikoina ja joka hetki
taivaassa sekä maan päällä kumarretaan ja …”
Rukoillaan hetkeen liitetty loppurukous
Pappi suorittaa loppusiunauksen ja pienen matkaan lähettämisen,
mikäli tätä palvelusta ei ole yhdistetty toiseen palvelukseen"

2 tykkäystä

Tämä on mahtava info! Kiitos! Itse en tunne ortodoksista hetkirukouksia som system. Olen aina kokenut kolme eri kirjaa vaikea hahmottaa: mitä ja milloin Mielenkiintoista on tuo että alla psalmit ovat vakiot hetkissä.