Kirjoitin tähän viestiin vastauksen Kirkolliskokouksessa kuohuu -ketjuun. Poistin sen koska se ei ollut varsinaista kirkolliskokousasiaa.
On mielestäni täysin absurdia että samaan aikaan kristilliseen toimintaan tuodaan mm. joogaa ja tarotkortteja ja samaan aikaan kristillinen kontemplatiivinen rukous niputetaan samaan nippuun uushenkisyyden kanssa.
Näihin kontemplatiivisen rukouksen tuomitseviin kommentteihin törmää usein tietyissä piireissä. Yleensä ne viittaavat moderniin, popularisoituun ja tuotteistettuun ilmiöön jota nimitetään kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Tällaisista tuotteistetuista ilmiöistä esimerkkinä mm. sydänrukouksen nimellä kulkeva ilmiö.
Perinteinen läntisten ja itäistenkin luostarikilvoittelijoiden ja muiden kilvoittelijoiden harjoittama kontemplatiivisuus (huom. sanalla on tietty kristillinen merkityksensä) on mielestäni kristillisen rukouselämän vanhinta ydintä ja sellaisenaan täysin kristillistä perinnettä. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska sen pitäminen elossa estäisi kristinuskoon kuulumattomien asioiden kuten joogan tuomisen kristilliseen toimintaan. On ihmisiä jotka vilpittömästi etsivät kristillistä rukouksen perinnettä ja kristillisiä perinteisiä tapoja syventää rukouselämäänsä. Heille pitäisi olla antaa todellinen kristillinen tapa tähän eikä tuoda kirkkoon tapoja muista uskonnoista ja uskomuksista.
Itse kuvailisin kristillisen perinteen harjoittamaa kontemplatiivisuutta siten että siinä rukoilija harjoittaa itseään näkemään olemassaolon siten mitä olemassaolo on Jumalassa ja Jumalan tahdon mukaisesti. Kysymys ei ole ainoastaan mietiskelystä eikä intellektuaalisesta toiminnasta vaan elämäntavasta ja olemassaolon hahmottamisen puhdistumisesta Pyhän Hengen avulla.