Minulla on ollut sellainen fiilis läpi elämän että minun tapani elää arkista rukouselämää on pysyä kuulolla Jumalan suuntaan. Koska sinulla näyttää olevan toisenlainen lähtökohta, mitä luulet, kannattaisiko minun kokeilla tuota puhumisen näkökulmaa?
Tuntuu joskus että olen aika typerä, sillä esim. rukouspyyntöketjuun minulla on harvoin sanottavaa. Onko kristityn pakko osata puhua Jumalalle ja pyytää Jumalalta? Yleensä vain olen ja katselen. Tiedättekö sen tunteen kun on ihastunut ja vain katselee sitä ihastuksen kohdetta. Vähän sillä tavalla.
Rukouksessahan on eri tasoja. Pyydän esirukousta kuolleita pyhiltä. Ja monelta muilta pyhiltä. Krisittyhän uskoo pyhäin yhteyden olevan todellisuutta. Lisäksihän yritän toistaa Jeesuksen rukousta ja jos saavuttaisin hesykasmian.
Tässä voi olla se perusasia nyt ongelmana, että sinä ajattelet enemmän sitä kun pyydetään Jumalalta itselle jotain. Minä olen kaiken aikaa tarkoittanut sitä että on hätä toisten, varsinkin läheisten ihmisten puolesta.
Mutta pahoittelen kovia sanojani. Taustalla on varmaan kokemukset tilanteista joissa kristityt ohittavat toisten hädän, ja tosiaan silloin usein turvaudutaan hengelliseen fraseologiaan. Jouduit nyt puskuriksi, kun oli täällä päässä huono hetki. Anteeksi!
Annan anteeksi jos olen siihen riittävän vahva ihminen.
Niin, onko se sitten minun kristillisyyteni heikkoutta että että pyydä kenellekään kuin vain sitä taivaaseen saapumista. Noita muita kaikenlaisia asioita on vaikeaa pyytää, kun maailma tulee oikeasti paremmaksi vaan siitä ns. Visio Beatificasta. Enkä minä muuta läheisillekkään ihmisille toivo, koska se on minusta paras asia ikinä. No, joskus pyydän ja toivon lohdutusta ja kestävyyttä vaikeuksissa. Onko tämä jotain tunnekylmyyttä sinun mielestäsi?
Minä en pyydä kuolleita pyhiltä yhtään mitään, vaan kun olen Kristuksen kärsimyksistä osallinen minä rukoilen tietysti silloin myös hänen hengessään silloin kun rukoilen oikein. En aina kykene tähän, vaan aika usein höpisen myös omiani, mutta huomattuani tämän Isä Meidän rukouksen mieleen palauttaminen ohjaa tällöinkin minua taipumaan hänen tahtoonsa. Tässä on mielestäni yksi parhaimmista sapluunoista jotka raamittavat oikean rukouksen.
Room 8:26-27: “Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
Rukoilen lakkaamatta hengessä kaikkien arkisten asioiden keskellä, sillä henki tekee niin, huokailee sanomattomilla huokauksilla puolestani. Ja Jumalan sydänten tutkijana tuntee myös hengen mielen. Tämä on tosi lohdullista.
Minun käsitykseni rukouksesta on se minkä olen oppinut. Isä meidän sisältää mielestäni tärkeimmät, tai niin minulle on opetettu.
En näe miten läheisten tuskaa voisi kohdata muuten kuin rukoilemalla että he pääsisivät tuskastaan. Ei se ole taivasasian unohtamista. Minulle ei ole mahdollista pelata näitä rukousaiheita toisiaan vastaan.
Voisi kysyä niinkin että kun joku hädässä oleva lähettää tai antaa juuri sinulle esirukouspyynnön, niin torjutko sen ja vastaat, että en rukoile puolestasi muuta kuin sielun pelastusta?
Rukoilen aina näihin niin että Jumala auta tätä ihmistä jos tätä apua on mahdollista antaa taivasmatkan häiriintymättä. Eipä silti, ei se Jumala auta niin että taivasmatka häiriintyisi.
En haluaisi pyytää asioita joista en tiedä ovatko ne Jumalan tahdon mukaisia.
Lisäksi rukoilen luterilaisena ortodoksista liturgista rukousta;
" ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, me sinun palvelijasi vaaroista päästyämme kiitokseksi veisaamme voittovirren. Pelasta meidät kaikista vaaroista, sillä sinulla on valta voittamaton, että huutaisimme sinulle: iloitse morsian, aviota tuntematon!”
Tässä vanhassa rukouksessa tulee kirkon tunnustama Marian ikuinen neitsyys esille. Kirkko siis piti Mariaa neitsyenä, joka ei tuntenut avioliiton sukupuoliyhteyttä, vaikka eli avioliitossa Joosefin kanssa.
Rukouksen pitäisi olla lapsellista ja siihen pitää ottaa isällinen vastaus. Jeesus opettaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipäämme. Jos pyydämme file mignonia ja shampanjaa, Jumala antaa viisaudessaan kaurapuuroa ja raikasta vettä. Isällinen rakkaus antaa tarpeemme, mutta ei mielihalujamme. Ajallaan ja oikealla tavalla. Muu ei olisi Hänen rakkautensa arvoista.
En tiedä onko täällä keillään muilla tapana käyttää rukouksissa apuna kirjaa, johon kirjataan ylös rukouksen aiheena olevat asiat päivämäärineen ja myös saatu apu tai vastaus. Idea on tullut aikoinaan vaimolta, joka on käyttänyt tavallista päivä - tai muistikirjaa rukousten kirjaamiseen. Toisinaan merkintöjä tulee harvoin, vuodenkaan väli ei ole harvinaista. Välillä useammin, viikkojen tai kuukausien välein.
Voin sanoa, että meillä tämä on toiminut hyvin erilaisissa asioissa. Toisinaan kun kirjaa selailee jälkikäteen, huomaa monen asian korjaantuneen aikanaan. Jollekin toiselle voi olla jokin toinen tapa kantaa asioita Jumalan tietoon, mutta sen kuitenkin olen havainnut, että kirjaamalla asioita rukouskirjaan, on asioihin varmimmin tullut vastaus. Joskus on joutunut useampaankin kertaan kirjoittamaan saman asian puolesta, mutta suurimpaan osaan asioista on tullut myönteinen vastaus aikanaan. Suosittelen.
Kirjoitin tähän viestiin vastauksen Kirkolliskokouksessa kuohuu -ketjuun. Poistin sen koska se ei ollut varsinaista kirkolliskokousasiaa.
On mielestäni täysin absurdia että samaan aikaan kristilliseen toimintaan tuodaan mm. joogaa ja tarotkortteja ja samaan aikaan kristillinen kontemplatiivinen rukous niputetaan samaan nippuun uushenkisyyden kanssa.
Näihin kontemplatiivisen rukouksen tuomitseviin kommentteihin törmää usein tietyissä piireissä. Yleensä ne viittaavat moderniin, popularisoituun ja tuotteistettuun ilmiöön jota nimitetään kontemplatiiviseksi rukoukseksi. Tällaisista tuotteistetuista ilmiöistä esimerkkinä mm. sydänrukouksen nimellä kulkeva ilmiö.
Perinteinen läntisten ja itäistenkin luostarikilvoittelijoiden ja muiden kilvoittelijoiden harjoittama kontemplatiivisuus (huom. sanalla on tietty kristillinen merkityksensä) on mielestäni kristillisen rukouselämän vanhinta ydintä ja sellaisenaan täysin kristillistä perinnettä. Siitä pitäisi puhua enemmän, koska sen pitäminen elossa estäisi kristinuskoon kuulumattomien asioiden kuten joogan tuomisen kristilliseen toimintaan. On ihmisiä jotka vilpittömästi etsivät kristillistä rukouksen perinnettä ja kristillisiä perinteisiä tapoja syventää rukouselämäänsä. Heille pitäisi olla antaa todellinen kristillinen tapa tähän eikä tuoda kirkkoon tapoja muista uskonnoista ja uskomuksista.
Itse kuvailisin kristillisen perinteen harjoittamaa kontemplatiivisuutta siten että siinä rukoilija harjoittaa itseään näkemään olemassaolon siten mitä olemassaolo on Jumalassa ja Jumalan tahdon mukaisesti. Kysymys ei ole ainoastaan mietiskelystä eikä intellektuaalisesta toiminnasta vaan elämäntavasta ja olemassaolon hahmottamisen puhdistumisesta Pyhän Hengen avulla.
Olen huomannut että netistä löytyy luterilaisia ja anglikaanisia versioita Ruusukkorukouksesta.
Yllättävää on se että ne eivät sisällä niin paljon Raamatun kohtien mietiskelyä kuin katolinen vastaava. Erikoista, että katolilaisilla on enemmän Raamattua Ruusukossaan.
En ole itse pitkään aikaan rukoillut varsinaisesti pyhiä. En sellaisilla sanamuodoilla että “Pyhä Se ja Se, rukoile puolestani tai auta minua.” Uskon että pyhät rukoilevat puolestani taivaassa ja koen heidät läheisiksi, mutta pyydän heidän apuaan mieluummin Jumalalta kuin heiltä itseltään. Jumala tietää paremmin kenestä minulle on Pyhien yhteydessä apua.
No, joka tapauksessa, Ruusukko oli minulle yli kymmenen vuotta sitten muutamien vuosien ajan näistä alla lainauksessa mainituista syistä tärkeä. Se on nimenomaan ollut minulle raamattumietiskelyä ilman että varsinaisesti luen Raamattua. Kaksikymmentä kohtaa Raamatusta on suhteellisen helppo muistaa ilman tekstiä. Kuitenkin kaksi viimeistä kunniakasta salaisuutta on minusta aina tuntunut antikliimaksilta. Koko Ruusukon ajan rakennetaan Kristuksen ruumista, Kirkkoa, ja lopulta päädytään vain ihailemaan yhtä naista, kun taas Psalmit huipentuvat riemulliseen, maailmoja syleilevään ylistykseen.
Olen kokeillut rukoilla Ruusukkoa korvaten Terve Maria -rukouksen Jeesuksen rukouksella. Toimii ihan hyvin.
Ns. Ortodoksien Terve Maria, Enkelin tervehdys, on ihan ok myös
Iloitse, Jumalan Äiti, Neitsyt armoitettu Maria, Herra on Sinun kanssasi. Siunattu olet Sinä naisten joukossa ja siunattu on Sinun kohtusi hedelmä, sillä Sinä olet synnyttänyt sielujemme Pelastajan.
Itselle kuitenkin Ruusukon tärkein osa on Salaisuudet eli Raamatun kohdat joita käydään läpi yksi kerrallaan jokaisen kymmenikön ajan.
Näistä en ole löytänyt ehdotuksia luterilaisten ja anglikaanien Ruusukkoversioissa.
Suurin osa Salaisuuksista on täysin normaaleita Raamatun kohtia. Vain kaksi viimeistä ei aina läpäise tarkempaa raamatullista arviointia, Neitsyt Marian taivaaseenottaminen ja Neitsyt Maria Taivaan kuningatar. Joutuu vähän venyttämään Raamatun tulkintojaan että saa näistä raamatullisia aiheita.
Olen ajatellut tilalle Stefanoksen näkyä avoimista taivaista ja Johanneksen näkyä Taivaallisesta Jerusalemista.
Ne olisivat aika looginen päätepiste Ruusukolle, jos vertaa miten Psalmien kirja huipentuu, eikä niitä tarvitse keplotella löytyväksi Raamatusta vaan ne ovat suoraan sieltä.
Kaikki 20 salaisuutta siis olisivat:
Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän Marialle
Maria vierailee Elisabetin luona
Jeesus syntyy
Jeesus-vauvan vienti temppeliin
Jeesus löytyy temppelistä 12-vuotiaana
Jeesuksen kaste
Jeesus muuttaa veden viiniksi Kaanaan häissä
Jumalan valtakunnan julistaminen
Jeesuksen kirkastuminen Taaborilla
Ehtoollisen asettaminen
Jeesus Getsemanessa
Jeesus ruoskitaan
Jeesus kruunataan orjantappuroilla
Jeesus kantaa ristiä
Jeesus kuolee ristillä
Jeesuksen ylösnousemus
Jeesuksen taivaaseen astuminen
Jeesus lähettää Pyhän Hengen
Stefanoksen ilmestys
Johanneksen ilmestys
Uudet, ehdottamani kaksi viimeistä salaisuutta ovat loogisia sillä Jeesuksen lähettäessä Pyhän Hengen kirkko syntyy ja Pyhä Henki johdattaa sitä tuntemaan koko totuuden. Totuudessa kasvaminen näkyy Stefanoksen ja Johanneksen ilmestyksissä.
Tässä on myös sellainen huomio että arkki-typologia johtaa Vanhasta Testamentista, Nooan arkista ja liiton arkista elävään arkkiin Mariassa ja lopulta elävien kivien muodostamaan temppeliin ja taivaalliseen Jerusalemiin. Katolisella puolella Maria tabernaakkelina on jonkinlainen umpikuja vaikka tietysti arkki-liitonarkki teema jatkuu Kirkon aikaan Marian tittelissä Kirkon äiti.
Jos rukoilisit Ruusukkoa ja haluaisit vaihtaa kaksi viimeistä katolista salaisuutta, mitkä uudet salaisuudet olisivat?
On hyvä muistaa että salaisuudet eivät ole olleet aina samat. Tämän tyyppisestä rukouksesta on ollut historian kuluessa monta versiota.
Kun olen halunnut vieläkin enemmän Raamattua Ruusukkooni olen käyttänyt näitä missä on Raamattua jokaiselle kymmenikön helmelle, mutta näitä on jo vaikeampi muistaa ilman kirjasta tai lehtistä. The Glorious Mysteries — Rosary Center & Confraternity
Eilen illalla hahmottelin kahdelle uudelle viimeiselle salaisuudelleni näitä kymmenikköjen helmien raamatunkohtia.
Nyt tuli vastaan pari vaihtoehtoa. Toiseksi viimeisenä salaisuutena on käytetty Pyhäin yhteyttä, 1. Kor. 12: 23-27 ja Jeesuksen toista tulemusta.
Näiden kanssa viimeisenä salaisuutena on ollut käytännössä sama teema, joko nimellä Uudet Taivaat ja Uusi Maa tai Taivaallinen Jerusalem.
Jos, niin se poikkeaa mielikuvituksen käytössä itäisestä Jeesuksen rukouksesta, jossa mielikuvat ovat no-no.
Itse olen kiintynyt tuohon Jeesuksen rukoukseen jos omasta rukouselämästä on ylipäätänsä viisasta mitään sanoa. Tänään rukoiltiin pienellä porukalla ( en tosin pystynyt laskemaan taivaallisia olentoja) yhdessä. Kirkossa toki, mutta papitta. Ja kyllähän sen voi kotonakin vaikka yksin pitää.
Tässä video tosi lyhyestä versiosta, jos on joillekin tuntematon:
Siis mietiskellään Raamatun tekstiä, ei omaa mielikuvitusta. Kai Raamattua saa mietiskellä jos ikoneitakin.
Nykyruusukon lisäksi on mm. kartusiaaninen ruusukko. Tässä ei pitäisi olla protestanteilla valittamista, Marialla on hyvin pieni rooli tässä, ei edes pyydetä Marian rukouksia vaan Mariaa tervehditään ennen Trentoa vallinneen tavan mukaisesti vain Raamatun lauseilla (Gabriel+Elisabet), mutta ortodokseilla ehkä on valittamista. Eihän Jeesuksen elämää varmaankaan saa Raamatun avulla mietiskellä. The Life of Christ Rosary - Home
Ei ole syytä kipakoitua. Ihmiset rukoilevat miten haluavat.
Totean vain, että hesykastisessa rukousperinteessä pyritään välttämään kaikkia mielikuvia. Kuten myös harhaileva ajatuksia ja kaiken maailman näkyjä ( jotka nousevat omasta päästä tai demoneista). Länsimaisesti sanoen pyritään laskeutumaan “ järjestä” sydämeen.
Ja tämänhän tietyt ortodoksit jaksavat muistuttaa vuodesta toiseen. On totta että foorumilla saattaa olla uusia lukijoita jotka eivät ole altistuneet tälle ortodoksiselle muistuttamiselle, taas ja taaskin. Hesykastitkin tiettävästi lukevat Raamattua ja miettivät lukemaansa.
En ole koskaan rukoillut ruusukkoa salaisuuksia mietiskellen. Minulle se on ollut apuväline Ave Marian ja Isä meidän rukouksille. Tosin jos olen rukousnauhaa viime vuosikymmeninä käyttänyt, se on ollut ortodoksinen ja rukous on ollut Jeesuksen rukous. Rukousnauha on Lintulasta 80-luvulla ostettu ja se on Valamon silloisen varajohtaja isä Arseni solmima.
