Minulla on ollut sellainen fiilis läpi elämän että minun tapani elää arkista rukouselämää on pysyä kuulolla Jumalan suuntaan. Koska sinulla näyttää olevan toisenlainen lähtökohta, mitä luulet, kannattaisiko minun kokeilla tuota puhumisen näkökulmaa?
Tuntuu joskus että olen aika typerä, sillä esim. rukouspyyntöketjuun minulla on harvoin sanottavaa. Onko kristityn pakko osata puhua Jumalalle ja pyytää Jumalalta? Yleensä vain olen ja katselen. Tiedättekö sen tunteen kun on ihastunut ja vain katselee sitä ihastuksen kohdetta. Vähän sillä tavalla.
Rukouksessahan on eri tasoja. Pyydän esirukousta kuolleita pyhiltä. Ja monelta muilta pyhiltä. Krisittyhän uskoo pyhäin yhteyden olevan todellisuutta. Lisäksihän yritän toistaa Jeesuksen rukousta ja jos saavuttaisin hesykasmian.
Tässä voi olla se perusasia nyt ongelmana, että sinä ajattelet enemmän sitä kun pyydetään Jumalalta itselle jotain. Minä olen kaiken aikaa tarkoittanut sitä että on hätä toisten, varsinkin läheisten ihmisten puolesta.
Mutta pahoittelen kovia sanojani. Taustalla on varmaan kokemukset tilanteista joissa kristityt ohittavat toisten hädän, ja tosiaan silloin usein turvaudutaan hengelliseen fraseologiaan. Jouduit nyt puskuriksi, kun oli täällä päässä huono hetki. Anteeksi!
Annan anteeksi jos olen siihen riittävän vahva ihminen.
Niin, onko se sitten minun kristillisyyteni heikkoutta että että pyydä kenellekään kuin vain sitä taivaaseen saapumista. Noita muita kaikenlaisia asioita on vaikeaa pyytää, kun maailma tulee oikeasti paremmaksi vaan siitä ns. Visio Beatificasta. Enkä minä muuta läheisillekkään ihmisille toivo, koska se on minusta paras asia ikinä. No, joskus pyydän ja toivon lohdutusta ja kestävyyttä vaikeuksissa. Onko tämä jotain tunnekylmyyttä sinun mielestäsi?
Minä en pyydä kuolleita pyhiltä yhtään mitään, vaan kun olen Kristuksen kärsimyksistä osallinen minä rukoilen tietysti silloin myös hänen hengessään silloin kun rukoilen oikein. En aina kykene tähän, vaan aika usein höpisen myös omiani, mutta huomattuani tämän Isä Meidän rukouksen mieleen palauttaminen ohjaa tällöinkin minua taipumaan hänen tahtoonsa. Tässä on mielestäni yksi parhaimmista sapluunoista jotka raamittavat oikean rukouksen.
Room 8:26-27: “Samoin myös Henki auttaa meidän heikkouttamme. Sillä me emme tiedä, mitä meidän pitää rukoileman, niinkuin rukoilla tulisi, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla. Mutta sydänten tutkija tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien edestä.”
Rukoilen lakkaamatta hengessä kaikkien arkisten asioiden keskellä, sillä henki tekee niin, huokailee sanomattomilla huokauksilla puolestani. Ja Jumalan sydänten tutkijana tuntee myös hengen mielen. Tämä on tosi lohdullista.
Minun käsitykseni rukouksesta on se minkä olen oppinut. Isä meidän sisältää mielestäni tärkeimmät, tai niin minulle on opetettu.
En näe miten läheisten tuskaa voisi kohdata muuten kuin rukoilemalla että he pääsisivät tuskastaan. Ei se ole taivasasian unohtamista. Minulle ei ole mahdollista pelata näitä rukousaiheita toisiaan vastaan.
Voisi kysyä niinkin että kun joku hädässä oleva lähettää tai antaa juuri sinulle esirukouspyynnön, niin torjutko sen ja vastaat, että en rukoile puolestasi muuta kuin sielun pelastusta?
Rukoilen aina näihin niin että Jumala auta tätä ihmistä jos tätä apua on mahdollista antaa taivasmatkan häiriintymättä. Eipä silti, ei se Jumala auta niin että taivasmatka häiriintyisi.
En haluaisi pyytää asioita joista en tiedä ovatko ne Jumalan tahdon mukaisia.
Lisäksi rukoilen luterilaisena ortodoksista liturgista rukousta;
" ”Sinulle, oi Jumalansynnyttäjä, voitolliselle sotajoukkojen johtajalle, me sinun palvelijasi vaaroista päästyämme kiitokseksi veisaamme voittovirren. Pelasta meidät kaikista vaaroista, sillä sinulla on valta voittamaton, että huutaisimme sinulle: iloitse morsian, aviota tuntematon!”
Tässä vanhassa rukouksessa tulee kirkon tunnustama Marian ikuinen neitsyys esille. Kirkko siis piti Mariaa neitsyenä, joka ei tuntenut avioliiton sukupuoliyhteyttä, vaikka eli avioliitossa Joosefin kanssa.
Rukouksen pitäisi olla lapsellista ja siihen pitää ottaa isällinen vastaus. Jeesus opettaa meitä pyytämään jokapäiväistä leipäämme. Jos pyydämme file mignonia ja shampanjaa, Jumala antaa viisaudessaan kaurapuuroa ja raikasta vettä. Isällinen rakkaus antaa tarpeemme, mutta ei mielihalujamme. Ajallaan ja oikealla tavalla. Muu ei olisi Hänen rakkautensa arvoista.
En tiedä onko täällä keillään muilla tapana käyttää rukouksissa apuna kirjaa, johon kirjataan ylös rukouksen aiheena olevat asiat päivämäärineen ja myös saatu apu tai vastaus. Idea on tullut aikoinaan vaimolta, joka on käyttänyt tavallista päivä - tai muistikirjaa rukousten kirjaamiseen. Toisinaan merkintöjä tulee harvoin, vuodenkaan väli ei ole harvinaista. Välillä useammin, viikkojen tai kuukausien välein.
Voin sanoa, että meillä tämä on toiminut hyvin erilaisissa asioissa. Toisinaan kun kirjaa selailee jälkikäteen, huomaa monen asian korjaantuneen aikanaan. Jollekin toiselle voi olla jokin toinen tapa kantaa asioita Jumalan tietoon, mutta sen kuitenkin olen havainnut, että kirjaamalla asioita rukouskirjaan, on asioihin varmimmin tullut vastaus. Joskus on joutunut useampaankin kertaan kirjoittamaan saman asian puolesta, mutta suurimpaan osaan asioista on tullut myönteinen vastaus aikanaan. Suosittelen.