Raamattua on hyvä kaikkien lukea ja kuulla. Tässä puhuin kuitenkin hesykastisesta rukousperinteestä kuten se ymmärretään.
“Vanhukseni” neuvoi käyttämään rukousnauhaa jumalanpalveluksissakin. Joka ikinen kerta kun ajatus eksyy palveluksesta johonkin muuhun kuin käsillä olevaan kohtaan, niin mielessä toistetaan: Herra Jeesus Kristus, Jumalan poika, armahda minua syntistä.
Tulee huima määrä kierroksia. Valitettavasti.
Sinulla on rukouksella valmistettu rukousnauha. Jos siinä on päässä sellainen tupsu, niin tiedätkö mitä varten se on?
1 tykkäys
Jos sulla toimii tällainen, niin tee ihmeessä. Noin yleisesti ottaen ihmisen psykologia on kuitenkin sellainen, että jos yrittää olla ajattelematta tiettyä asiaa, niin juuri se asia tunkee mieleen kahta kauheammin. Ja kun oikein intensiivisesti yrittää keskittyä, niin ei siitä silloin mitään tule. Joten lopputuloksen kannalta hedelmällisempää voi olla yksinkertaisesti luottaa siihen, että Jumala kyllä siunaa sanan ja sakramentin kautta siitä riippumatta, pysyykö omat ajatukset yhtään kasassa.
3 tykkäystä
Ei tarvitse yrittää olla ajattematta vaan keskittyä jumalanpalveluksen kulkuun ja yhteiseen rukoukseen. Toki on hyvä olla itselleen armollinen vaikka yhdessä pyydämmekin joka kerta, että heittäisimme pois kaikki maalliset huolet ja antaisimme itsemme ja toinen toisemme Kristuksen Jumalan haltuun.
Olen itse konservatiivinen tässä. Palveluksiin ei tulla tsiigaamaan, että näkyykö tuttuja ja seurustelemaan. Sen aika on kirkkokahveilla. Miesten ja naisten on hyvä olla olla eripuolella kirkkosalia, ( pl pienten lasten vanhemmat) ihmisluonnon tuntien jne.
Tupsulla taitaa olla joku symbolinen merkitys….
Se on kyynelten kuivaamista varten.
1 tykkäys
Salaisuudet ovat kuitenkin se ydin minkä ympärille Ruusukko keskiajalla alkoi muodostua. Se on nähtävissä kaikissa niissä vanhoissa ruusukkoversioissa mitä meillä on vielä säilynyt. Mm. tuo kartusiaaninen Ruusukko ja fransiskaaniseksi Ruusukoksi nimetty tapa.
Ruusukon kehittyminen perustuu keskiajan sääntökuntien rukoussääntöön, jonka mukaan lukutaidottomat veljet, jotka eivät rukoilleet kuorissa, voivat hetkipalveluksen psalttarin korvaten rukoilla tietyn lukumäärän tiettyjä rukouksia, yleensä Isämeitää ja Avemariaa.
Sitä alettiin ajan myötä kutsumaan Marian psalttariksi.
On monenlaisia versioita siitä miten rukouksia ryhmiteltiin ja montako niitä oli. Jossain vaiheessa rukouksia alettiin jäsentää pelastushistorian tapahtumien raamatunkohtien avulla, näistä muodostui myöhemmin se järjestelmä jota nykyään kutsutaan Ruusukon salaisuuksiksi.
Kyseessä ei ole koskaan ollut Jeesuksen rukouksen kaltainen toistava rukous, vaan on tavoiteltu sitä lopputulosta mikä tulee kun hetkipalveluksessa rukoillaan psalmeja. Tämä palaa jo Egyptin alueella sijaitseviin ensimmäisiin monastisiin yhteisöihin. Niissä joku luki kaikki psalmit ääneen yhden päivän aikana. Lukuvuoro vaihtui mutta psalmien luku jatkui koko päivän. Kassianus on dokumentoinut Konferensseissaan egyptiläisten tavan ohjeistaa myös keljassaan olevaa munkkia resitoimaan psalmeja ulkomuistista, kun tuli keskittymisen vaikeuksia tai kiusauksia. Tästä tavasta Ruusukko on peräisin. Kun Psalmikirjoja ei ollut, eikä aina lukutaitoakaan, ajan myötä kehitettiin oma rukouksista ja salaisuuksista kokoon laitettu “psalttari”, jonka pystyi rukoilemaan ulkomuistista.
Myöhemmin tällainen, aluperin monastinen psalttarin korvaaja, kansanomaistui. Varsinkin 1700-luvun lopulla ja 1800-luvulla syntyi paljon uusia naisten sääntökuntia jotka eivät olleet monastisia sääntökuntia vaan aktiivisen elämän sääntökuntia. Heitä varten muodostettiin monenlaisia versioita ns. lukutaidottomien psalttarista.
2 tykkäystä
Mielenkiintoista kuulla ja opettavaista. Vanhassa ‘körttiluterilaisuudessa’ Ruusukkoa ei ole hyväksytty ollenkaan.
Tarkoitatko että körtit eivät hyväksyneen rukousnauhan käyttöä? Vai sitä että he eivät hyväksyneet että esimerkiksi Jeesuksen elämän raamatunkohdat järjestellään jonkinlaiseksi muutaman kohdan kokonaisuudeksi, niin että koko elämä on helppo käydä läpi ilman kirjaa, raamatunlauseiden avulla.
Erilaisia kokonaisuudeksi järjesteltyjä rukouksia on rukoiltu paljon myös ihan vaan sormien avulla.
Egyptissä siirtelivät pikku kiviä kupista toiseen laskiessaan psalmeja.
Ymmärsin, että pääasiassa rukousnauhan käyttöä, mutta myös rukousten sisältöä ja kaavamaisuutta katolilaisena, josta torjuttiin lähes kaikki, hyväkin.
Vielä n. kolmekymmentä vuotta sitten nyrpistettiin nenää, vaikka monet minua nuoremmat ikäpolvet ja helluntailaiset ottivat tämän tavan kauniina ja eksoottisena omakseen. Nyt en tiedä otetaanko kantaa mitenkään.
1 tykkäys
Minä muuten hieman yllätyin, kun huomasin, että ainakin Ukrainan kreikkalais-katoliset käyttävät latinalaista ruusukkoa. Luulin ilman muuta, että idän versio ja Jeesuksen rukous ovat käytössä. Suomessa ukrainalainen isä Andrii järjestää ruusukko miittejä netissä.
1 tykkäys
Ajattelin tehdä suomenkielisen version tuosta kartusiaanien ruusukosta. Sen on todella kristuskeskeinen ja vaikka sellaista ei tarvitsisi rukouselämässään, se saattaa antaa kuitenkin ajatuksia.
2 tykkäystä
Tästä olen kuullut, että ukrainalaiset rukoilevat Ruusukkoa. Jyväskylässä on myös muutama ihan suomalainen ortodoksi jotka ovat ottaneet läntisen Ruusukon osaksi omaa rukouselämäänsä.
En osaa nähdä ruusukkoa mitenkään ongelmallisena luterilaiselle. En edes kahta mariaanista salaisuutta. Ne eivät ole vastoin luterilaisuutta.
Agricola toki antoi Ave Mariasta vain lyhyen muodon.
1 tykkäys
Eivät varmasti olekaan. Suopeasti tulkittuna. Haluaisin kuulla enemmän näistä erilaisilta luterilaisilta. Eli, mitä mieltä Neitsyt Marian kuolemasta/hänen ruumiinsa taivaaseen ottamisesta ja Neitsyt Marian tittelistä “Taivaan kuningatar”?
Minusta Neitsyt Marian taivaaseen ottaminen on vanha kristillinen uskomus, joka ei ole ristiriidassa minkään sellaisen asian kanssa, johon uskon luterilaisena. Luther itsekin piti Marian taivaaseenottamista esittävän maalauksen kotikirkkonsa seinällä. Maria on taivaan kuningatar poikansa tähden, hänen äitinään. Myös meillä Suomessa sitä kuvaavia alttarilaitteita on säilytetty reformaation jälkeen, esim. Naantalissa. Itse pidän vähän ongelmallisena näiden dogmatisointia Rooman kirkon taholta.
1 tykkäys
Tätä minäkin pidän ongelmallisena.
Sen lisäksi, minulla on henkilökohtaisiin mieltymyksiin liittyvä syy etsiä vaihtoehtoa kahdelle viimeiselle salaisuudelle. Koen ne nimittäin jonkinlaiseksi antikliimaksiksi Pelastushistoriaa läpikäyvien salaisuuksien päätteeksi. Tällä en millään tavalla halua vähätellä Marian osuutta pyhäin yhteydestä tai yleensäkään kristinuskon totuuksista. Maria on tärkeä. En vain haluaisi päättää Pelastushistorian raamatullista mietiskelyä Mariaan. Haluaisin päättää sen kristuskeskeisiin, kosmisiin ja raamatullisiin kohtauksiin Pyhän Hengen laskeutumisen jälkeen syntyvästä Kirkosta ja Herran päivästä. Nämä aiheet on totta kai nähtävissä nykyisissä Maria-aiheissa. Tradition mukaan apostolit tulivat paikalle kun Maria kuoli, Kirkko oli siinä koolla ja Maria on Taivaan kuningatar ikäänkuin Viimeinen tuomio -ikonin yhteydessä, osana kaikkea muuta viimeisissä tapahtumissa.
