(Ignati Brjantšaninov) puhuu erityisesti eräästä rukouksen muodosta, joka on vuosisatojen ajan ollut ortodoksisen hengellisyyden kulmakivi – Jeesuksen rukouksesta: ”Herra Jeesus Kristus, Jumalan Poika, armahda minua syntistä.” Tätä ulkonaisesti hyvin lyhyttä ja yksinkertaista rukousta toistamalla ihminen voi Jumalan armosta kohdata jumalallisen mietiskelyn syvimmät mysteerit. Kun Jeesuksen rukousta toistetaan säännöllisesti ja arvostelukykyisesti, se juurtuu rukoilijan sydämeen. Hän käy nukkumaan Jeesuksen nimessä ja aamulla herätessään hänen ensimmäinen ajatuksensa, ensimmäinen sanansa ja toimensa liittyy tämän nimen avuksihuutamiseen. Jeesuksen rukous seuraa häntä koko päivän ja jatkuu silloinkin, kun hän keskittyy muihin toimiin. Siten se kehittyy lakkaamattomaksi rukoukseksi. Lopulta kaikki hänen hengelliset voimavaransa liittyvät yhteen, jolloin Jumalan kuva ja kaltaisuus kirkastuvat hänessä.
Vaeltajan kertomukset on kirja, jossa puhutaan koko ajan Jeesuksen rukouksesta, jota vaeltaja-kertoja harjoittaa. Tästä kirjasta on alkanut monien matka ortodoksiseen kirkkoon. Kirjaa on jatkuvasti saatavana sekä uutena että käytettynä.
Kaikissa kielissä on enemmän ja vähemmän ilmiötä, jota rektio:ksi nimitetään. Niihin ei ole mitään sääntöä. Syntyperäinen, äidinkieltä puhuva tietää ne. Kieltä opettelevan on ne sana kerrallaan opeteltava.
Kieli ei ole aina johdonmukaista. Porsaanleike on valmistettu porsaan lihasta, mutta metsästäjänleikettä ei ole valmistettu metsästäjän lihasta, vaan siihen on lisätty sieniä, joita niitäkään metsästäjä ei ole ammuskellut.
Rektiossa nimenomaan on kyse ilmiöstä, joka on odotuksenmukainen, joten sen voi opetella. Esimerkiksi suomen rektiosääntöihin kuuluu, että määreet taipuvat samassa sijassa ja luvussa pääsanan kanssa. Jos tietää pääsanan sijan ja luvun, tietää myös miten määrettä on taivutettava: tyhmissä päissä, *tyhmässä päissä, *tyhmissä päässä.
On sääntöjäkin/odotustenmukaiseuutta. Kuitenkin, olen huomioinnut, niissä kielissä jotka hallitsen, että säännöttömyyden takia, jokainen sana on opeteltava, kun ne poikkeavat säännöistä.
Eivät ole. Suomen kielessä ei muodosteta tuollaisia Katolinen kirkko Suomessa -tyyppisiä ilmauksia, ne ovat svetisismejä ja kammotuksia. Asian huomaaa jo siitä, kun ilmausta yrittää taivuttaa.
Sen sijaan suomeksikin on olemassa ns. objektiivinen ja subjektiivinen genetiivi. Genetiivi voi siis ilmaista, kuka tekee ja tai mihin tekeminen kohdistuu. Subjektiivinen genetiivi taitaa olla yleisempi, mutta kyllä objektiivinenkin on ihan tavanomainen.
Olen kyllä rukoillut kaikkia noita silloin, kun minulla ei ole ollut niitä.
Luuk. 11:9-10 "Niinpä sanon teille: Pyytäkää, niin teille annetaan. Etsikää, niin te löydätte. Kolkuttakaa, niin teille avataan. Sillä pyytävä saa, etsijä löytää, ja jokaiselle, joka kolkuttaa, avataan.*
Toki ymmärrän, että Jeesuksen opettamat valmiit rukoukset ovat parempia.
Tuskallisimpia kohtia Raamatussa ovat ne, missä Jumala sanoutuu irti ‘ulkopuolisten’ asioista. Pidän erittäin herättävänä Raamatun toistuvaa kantaa, niin VT:n kuin Uudenkin Testamentin puolella, vt:
Snl. 28: 9 Joka korvansa kääntää kuulemasta lakia, sen rukouskin on kauhistus.
Joh.9:
30 Mies vastasi ja sanoi heille: "Sehän tässä on ihmeellistä, että te ette tiedä, mistä hän on, ja kuitenkin hän on avannut minun silmäni.
31 Me tiedämme, ettei Jumala kuule syntisiä; vaan joka on jumalaapelkääväinen ja tekee hänen tahtonsa, sitä hän kuulee.
32 Ei ole maailman alusta kuultu, että kukaan on avannut sokeana syntyneen silmät.
33 Jos hän ei olisi Jumalasta, ei hän voisi mitään tehdä."
Jumala kuulee vain omiaan. Silti hän haluaa, että kaikki ihmiset kaikkialla pelastuisivat.
Jumalaan yhteys ‘toimii’ vain hengessä ja totuudessa. Puhutaan rukouksen ‘hengestä’ ja olen ymmärtänyt se olevan rukousta siinä hengessä, mikä meissä on ollut kuollut, kunnes se on herännyt eloon. Eli Pyhä Henki rukoilee (uskovassa) ihmisessä niinkuin rukoilla tulee, eli mitä ja miten rukoilla.
Jeesus antoi mallin eli raamin, mitä Henki meissä rukoilee. Kun se menee sen ja muunkin Raamatun ohi tai yli, se uskomattoman rukouksena on kauhistus, vaikka olisi ‘raameissa’.
Tulipa mieleen Jukka Norvannolta kuulemani ajatus rukoilemisesta. Kun Kaanaan häissä viini loppui, niin mitä Maria sanoi Jeesukselle. Aivan yksinkertaisesti hän vain sanoi, että heillä ei ole viiniä. Hän luotti siihen, että Jeesus kyllä tietää, miten asia ratkaistaan.
Voi kun muistaisi itsekin tämän. Rukousaiheita riittää pilvin pimein omassa lähipiirissä enkä todellakaan tiedä, miten ne voitaisiin ratkaista. Näyttää siltä, että joissakin asioissa ei auta maammelaulukaan. Pitäisi vain jaksaa luottaa, että kyllä Jumala tietää mitä me tarvitsemme eikä turhaan viivytä vastaustaan.
Jumala antaa erilaisia elämänkulkuja ihmisille.
Valitettavasti en voi sanoa että hän vastaisi viipymättä.
Usein tuntuu siltä, että rukoilemme siksi että Jumala ja hänen antamansa voima olisi ainoa mahdollisuus elää. Ei hän anna sitä mitä eniten pyydän eikä poista murhetta, pimeyttä eikä ahdistusta ja pelkoa minulta ja läheisiltä.
Kun mitään muuta tietä eteenpäin ei ole, rukousta jatketaan. Elämässä on paljon hyvää, mutta pahin ei hälvene eikä poistu. Siinäkö hän sitten juuri asuu, pimeässä vierelläni. Ja siinä että rukouksen voi jakaa ja tuskan huutaa yhdessä muutaman ihmisen kanssa.
Tämä tie tuskin on kaikkien. On mahdollista että moni muu saa avun ja sen mitä Isältä pyytää. Ihmisiä paranee ja solmut aukeavat, uskoa syntyy. Mutta se että jollekin käy noin, ei tätä tietäni valaise. Vain Jumala itse pitää riittää, vain riippuminen siinä että muualla ei ole edes toivoa.
Jos yhtään lohduttaa, uskon vakaasti että Jumala antaa kaikille sen, ja vain sen, mikä johdattaa taivaselämään kirkastetussa ihmisruumiissa. Jumala ei anna välttämättä ajallista hyvää, ei varsinkaan jos se kyseisen ihmisen vieraannuttaisi taivaasta.
En pidä ajatuksesta että Jumala olisi automaatti jolta pyydetään ajallista hyvää. Jos pyydetään, voidaan pyytää niin kuin Jeesuskin pyysi, “jos tahdot voit ottaa tämän maljan, mutta tapahtukoon sinun tahtosi”.
Kaiken pyytämisen tarkoitus on pyytää taivaselämän toteutumista, itselle ja toisille. Elämän kokonaiskuvio on silloin tasapainossa kun jokaisen elämä toteutuu niin että kaikilla ympärillä on myös optimaalinen taivaaseen johtava elämänpolku. Jos pyydetään ajallista asiaa, pyydetään niin että “anna elämääni asioita jotka johdattavat taivaaseen, ja jos vain suinkin mahdollista niin voisiko taivasmatkalla minua auttaa tämä uusi auto”.
Pakko todeta että jos nyt joku sinun viestisi perusteella luulee minun tarkoittaneen jotain automaatti- tai jopa auto-Jumalaa, niin et olisi pahemmin voinut kääntää asioita päälaelleen.
Välillä minusta tuntuu että sinulla on kova halua opettaa toisia keskustelijoita kristinuskossa. En kaipaa sellaista, minä olen aika vanha ja väsynyt, ja melko paljon oppinut tästä elämästä kantapään kautta - niin kuin sinäkin varmasti olet oppinut omalla tielläsi
Mutta tietenkin kaiken rukouksen lopputulema minullakin on toivo ikuisesta elämästä läheisilleni, ja myös kiitos niistä jotka jo ovat perillä.
Kun me näemme lähellämme kärsimystä, emme tietenkään ummista siltä silmiämme siksi että se on vain maallista ja väliaikaista. Todellinen rakkaus näyttää vievän meidät rukoilemaan kärsivien parasta sekä nyt että ikuisuuteen, ja samastumaan heidän osaansa, ei suinkaan etäännyttämään itsemme johonkin hurskastelevaan suojapukuun.
Toivottavasti minun viestiäni ei ymmärretä noin. Itse koetin ainoastaan kertoa mikä minua lohduttaa jakaa sen sellaisen veljen kanssa joka istuu Jumala vieressään pimeässä. Se on tuttua minullekin. Minua ei lohduta ajallisen pyytäminen vaan luottamus siihen että Jumala antaa ajallisuudessa eväät taivasta varten. Mutta minä nyt en useinkaan osaa sanoittaa mitään niin että sinä kokisit sen sopivaksi. Elämä on. Kaikkia varten ei ole sopivia sanoja vaikka kuinka haluaisi (onneksi en ole pappi). Kiitos ja anteeksi.
Tämä on myös minulle ahdistavaa ja surullista, enkä usko että se -ihan-joka-kerta- on minun vikani. Me ollaan erilaisia ihmisinä ja minäkin ansaitsen ymmärrystä. Edes joskus.
Minä kerroin että koen lohduttavaksi sen että tiedän Jumalan antavan kaiken mitä taivaaseen menoon tarvitaan, sillä jos en uskoisi siihen, kuolisin suruun, niin vähän onnea minulla tässä elämässä on lapsuuden oloista alkaen ja nykyiseen työkyvyn olemattomuuteen päättyen. Sinä sanot että kertomukseni on ehkä hurskasteleva suojapuku. Jos oikein ymmärsin.
Itse rukoilen päivittäin mm. niiden puolesta joiden mielestä katolisuus tai ortodoksisuus on harhaoppia. Ei sen suuntainen mielipide kenestäkään pelastumiskelvotonta tee, joten en minäkään ole täysin toivottomassa tilanteessa vaikka ajattelisin jonkin asian olevan harhaoppia.
Sellaisella ihmisellä joka ei ole koskaan oikein saanut mitään joko Jumalalta pyytämällä tai muutenkaan maallisessa mielessä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin uskoa että taivaaseen menoon on kaikki tarvittava annettu.
Jos @tortoise haluat tietää mitä tällä hetkellä ainoastaan pyydän ajallisuutta varten, niin se on se, että haluaisin ainakin kuolla sääntökuntalupaukset annettuna. (Lisäys: ja vielä pyydän kärsivällisyyttä mahdollisten edessä olevien sairauksien ja vaikeuksien kestämiseen.) Ja minusta senkin pyytäminen tuntuu vähän uhkarohkealta ja ylpeältä. Jos vain hyväksyisi tämän elämän tällaisenaan, ehkä Jumala toivoo minulta sitä. Saa rukoilla sen puolesta että tämä avautuisi ymmärrykselleni.
Ja kiinnostaa kyllä kuulla mielipiteitä siitä pitäisikö minun alkaa pyytämään enemmän. Vaikka en olisi varma pyydänkö Jumalan tahdon mukaisia asioita. Olen ajatellut että turha pyytää sellaista mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista.