Armo riittää, - uskovalle!


#21

Ymmärrän synnin olevan olemuksellinen asia ihmisessä. Tähän ehkä viittasitkin mainitsemalla perisynnin. Juuri ajatukset, asenteet ja motiivit ovat jokapäiväistä taistelukenttää, viittaan tällä Paavalin sanoihin taistelusta syntiä vastaan verille asti. Uskoisin niin, että valtaosa uskovan synneistä on tiedostamattomalla alueella ja kun Totuuden Henki valaisee näitä alueita, näkymä on lohduton. Mutta missä synti on suureksi tullut, siinä armo on tullut ylenpalttiseksi.


#22

Synti ei ole olemuksellinen asia, vaan vieras asia ihmisessä. Se on sairaus, kasvain. Kasteen jäkeenkin meihin on jäänyt ns. paha himo eli konkupisenssi, joka kääntää meitä syntiä kohti. Pyhä Henki tekee työtä sitä vastaan. Perkele, maailma ja liha kuitenkin kiusaavat toisaalle, lihan himo, silmän pyyntö ja elämän korska eivät ole vieraita kristityllekään. Syntiä tehdään paitsi teoin, myös sanoin, ajatuksin ja laiminlyönnein.

Kun olemme kastettuja, meillä on jo alkanut kasvu kohden uutta luomista ja uutta huomista. Mutta vasta, kun ruumis nousee kirkastettuna iankaikkisuuteen, on se kehitys valmis. Jumala auttakoon meidät kaikki sinne.


#23

Tuota samaa asiaa tarkoitan synnin olemuksellisuudella. Sitä että jokaisessa on liha, joka on turmeltunut.


#24

Minusta kuitenkin pitää pitää selkeänä se, että meidän olemuksemme on Jumalan kuva ja kaltaisuus. Siinä ei ole syntiä. Synti on kasvannainen, loiseläjä meissä. Tiukkaan tarttunut ja ei poistettavissa. Kaste on perisynnin pessyt pois, mutta silti synnin taula, vakava vamma, pysyy. Siksi kristittykin joutuu synnin kanssa kamppailemaan. Meidän identiteemmime on kuitenkin kasteessa muuttunut, olemme JUmalan poikia, Yljälle kihlattuja. Siihen pitää kääntää katseensa aina.


#25

Juu, en tarkoitakaan kristityn identiteettiä uutena luomuksena.


#26

Ymmärrän kyllä ja varmasti olemme asiasta samaa mieltä. Vähän vain sanavalinnoista nillitin.


#27

Kuva, mutta ei kaltaisuus, jos kaltaisuudella tarkoitetaan olemusta (kr. ousia, fysis).


#28

Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi ja kaltaisuudeksi. Se on ihmisen oikea olemus, vaikka syntiinlankeemus toi siihen muutoksen.


#29

Jättääköhän hän Isä Meidän -rukousta rukoillessaan pois pyynnön “Anna meille meidän syntimme anteeksi”? Häntä itseäänhän pyyntö ei enää koskisi. Synnit on joskus anteeksi pyydetty ja saatu, eikä uusia ole enää tehty. :thinking:

Herran rukous mielestäni todistaa, että tarvitsemme syntiemme anteeksi saamista joka päivä, jokainen meistä. Tuolla naissaarnaajalla tuntuisi olevan erityisen pinnallinen ja puutteellinen käsitys siitä, mitä synti on.


#30

Isä meidän-rukous on hänen mielestään tarkoitettu uskosta osattomille. Näin hän vastasi, kun sitä kysyttiin. Ja että Jeesus opetti sen opetuslapsilleen ennen ristinkuolemaansa, mikä hänen mukaansa tarkoittaa, että syntejä ei vielä oltu otettu pois. Ongelmallista hänen sanomisissaan mielestäni on se, että Herra nimenomaisesti opetti rukouksen omille opetuslapsilleen, jotka eivät olleet uskosta osattomia.


#31

Raamatussa luetellaan teot, asiat, jotka ovat syntejä ja joissa elävä ei peri Jumalan valtakuntaa. Olennaista on: joissa elävä.
1 Kor. 6:9-20 kertoo yleisimmät merkit, jotka kertovat synnistä, joissa uskova on ennen elänyt. Uskova lankeaa, tai mielumminkin voi langeta. Raamattu ei opeta, että kaikkihan me teemme syntiä päivittäin ja siksi paras myöntää tämä jatkuva asiantila. Taivaan tie on syntiä vastaan taistelua päivittäin, muttei omassa voimassa. Jeesus on ollut tien aukaisija ja kulkee jokaisen omansa rinnalla, mutta samalla tehden selväksi, että tahdommeko. Jumala itseasiassa ei pysty mihinkään ilman ihmisen yhteistyötä. Yhteistyö on pelkistetysti ‘vain’ haluamista. Jeesus nostaa langenneen, muttei tee sitä väkisin.

Room. 3:
23 Sillä kaikki ovat syntiä tehneet ja ovat Jumalan kirkkautta vailla
24 ja saavat lahjaksi vanhurskauden hänen armostaan sen lunastuksen kautta, joka on Kristuksessa

Jo Uuden Liiton alkumetreillä Jeesus selvensi seitsemälle Aasian seurakunnalle, että langenneesta tilasta on tehtävä parannus, ettei matka taivaaseen muutu matkaksi helvettiin.

Ihmisen kaksi katoavaa kerrosta, eli liha, ei pyhity, vt Room. 8:
6 Sillä lihan mieli on kuolema, mutta hengen mieli on elämä ja rauha;
7 sentähden että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan, sillä se ei alistu Jumalan lain alle, eikä se voikaan.
8 Jotka lihan vallassa ovat, ne eivät voi olla Jumalalle otolliset.

Siksi Jeesus antoi mallin rukoilla “… äläkä saata meitä kiusaukseen”. Kiusaus on mieluista lihalle. Siksi meitä opetetaan rukoilemaan etukäteen, ettemme kulkeutuisi pois meissä asuvan Hengen hallinnasta.


#32

Jumala on henki. Hän puhalsi ihmisen sieraimiin oman henkensä, vt. 1. Moos 2:7:
נפח / naphach
Tämä sama kohta on XII:ssa ilmaistuna sanalla, εμφυσαω / emphusao, niin tuossa ihmisen luomiskohdassa kuin Joh. 20:22, jossa Jeesus ‘puhalsi heidän päällensä’, joka taas on viittaus Jeesuksen opetukseen Nikodeemukselle Joh. 3:3-7. 7. jakeen ‘syntyä uudesti’ /gennao anothen, voi kääntää ‘ylhäältä, Pyhästä Hengestä’. Nämä kaikki korreloivat keskenään.

Siksi, koska Jumala on henki häntä ei voida tavoittaa, rukoilla kuin Hengessä ja Totuudessa, vt. Joh. 4: 24 Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."

Armo riittää, koska Jumalan uudestisynnyttämä henki ihmisessä on yhtä Luojansa kanssa. Tämä kaikki on Jumalan työtä. Hän valmistaa meidät täysin pyhiksi ja otollisiksi (vanhurskauttaa) Henkensä kautta, joka on tarkoitettu Luojansa yhteyteen jo tässä ajassa.


#33
  1. Joh. 1. 7-10 puhutaan preesensissä (tätä se on koko ajan ja se jatkuu) uskovista seuraavaa:

7 Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
8 Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
9 Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
10 Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä.


#34

Eutykus,

Tässä 1, Johanneksen kirjeen otteessa on yksi jae, eli 8., joka puoltaa syntisyyttämme. Kuitenkin koko lainauksesi on vastaan tätä ‘koko ajan ja edelleen jatkuvaa’ syntisyyttämme.

Jo 7. jae alkaa: "mutta jos me valkeudessa vaellamme …. , veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Olisi jopa perusteltuna pysähtyä tähän, sillä, “veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä”, eli saa aikaan synnittömyyden.

Sakramentaalisen pelastusopin turvissa pelastuminen edellyttää kasteen armoon palaamista päivittäin, koska sen opin mukaan teemme syntiä joka päivä. Tämä mielestäni, kumoutuu sillä mitä Jeesus Pietarille sanoi “Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas, …”

Uskovien yhteydessä vaeltaminen on valkeudessa vaeltamista, yhteyttä uudestisyntyneitten kesken, vaikka ollaan jopa “kaiken (ulkopuolisten) kansan suosiossa”, vt Apt. 2:46,47.
Tässä yhteydessä toimitaan kuten Jaakob kirjeessään kirjoittaa, 5:
15 Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Kallistettu, alkukielellä “poieo hamartia
16 Tunnustakaa siis toisillenne syntinne (engl. faults, erehdykset kreik. paratmoma) ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras.

Lainauksesi 9. jae kumoaa uskovan syntisyyden, puhtauden kaikesta vääryydestä, KOSKA uskova tunnustaa syntinsä, tekee niistä parannuksen.

Raamattu nimenomaan erottelee lihalliset ylilyöntimme, jotka johtuvat ymmärtämättömyydestämme ja yleisestä puutteellisuudestamme, mutta jotka eivät ole ryhtymistä syntiin (hamartia), joka aina edeltää sisäisen lankeamuksen, joka tuottaa synnin hedelmän.


#35

Jatkona edelliseen, koskien 1. Joh. 5 luku ja sen 8. jaetta, johon jatkuvan, kokoaikaisen syntisyys-opin perustat. Tällä lisällä haluan tuoda esille, että keskeinen, eli meidän uskosta vanhurskautuksemme ei voida sitoa yhdellä jakeella Raamatusta, etenkin kun sitä ennen ja sen jälkeen useammassa jakeessa selvitetään, uskovan kokoaikainen synnittömyys. Synnittömyys ‘sisältää’ puutteellisuuden, josta itse ja etenkin muut kärsivät, mutta pyrkimys pyhitykseen on avain, niin Seurakuntien Uuden Liiton alussa kuin tänä päivänäkin. Virheet (paraptoma) kehotetaan ottamaan huomioon, myöntämällä / tunnustamalla ne toisillemme, vt. Jaak. 5:16.


#36

Okan teksteistä en jostakin syystä saa oikein selvää. Ehkä tarkoitat eri asioita kuin minä, kun puhutaan uskovan ihmisen syntisyydestä. Edellä jo oli puhetta krisrityn identiteetistä, joka on Kristuksessa, ja silti teemme syntiä ja tarvitsemme Vapahtajaa, mielestäni elämämme loppuun saakka. Kenestäkään uskovastakaan ihmisestä ei tule synnitöntä siinä mielessä, että parannuksen anteeksiantamuksen tarve loppuisi jossain elämän vaiheessa. Paavali kirjoittaa, että hän tekee sitä mitä ei tahdo sen vuoksi, koska hänessä asuva synti tekee sitä.

Oleellista on todellakin se, mitä uskova ihminen palvelee. Hän ei enää palvele syntiä, vaan vanhurskautta. Tämän tuntomerkki on mielestäni se, että synnistä halutaan tehdä parannus aina. Tämänkin vaikuttaa Jumala, joka Henkensä kautta näyttää todeksi muuttumisen alueet jokaisen elämässä. Jo se, että tiedostaa omat syntinsä, on Jumalan armoteko. Ja armo kasvattaa hylkäämään jumalattomuutta, mikä on muuttumisen ja mielen uudistuksen perusta vanhurskauden palvelijalla. Ja Jumala, joka on Henki, muuttaa omiaan kirkkaudesta kirkkauteen, ja tie valkenee valkenemistaan.


#37

Susan,

Olen pahoillani.

Se mitä olen mieltä haluan pohjata Raamattuun. Voi olla, että ne viittaukset ovat sinulle vähän selviä. Silti en näe kohtuullisena itseäsi kohtaan, että paljastat itsesi, mitä ymmärtämiseen tulee.


#38

Entistä epäselvemmäksi menee, joten antaa olla. Kiitos keskustelusta.