Armo on ansaitsematonta hyvyyttä sen kohteena olevalle.
Oppisimmepa ihmisinäkin armahtamaan kanssa palvelijoitamme.
On hyvin kauheaa toisinaan kuulla, miten ihmiset puhuvat ja kirjoittavat Kristuksen palvelijoista. On totta, että jälkimmäiset voivat antaa aihetta siihen; he ovat voineet erehtyä tai osoittaa väärää henkeä ja mielenlaatua, mutta meidän tulee todeta sen olevan kuitenkin kauhistuttavaa, että puhumme pahaa Hänen kalliista palvelijoistaan.
Herran omissa ei ole ainoakaan, josta emme voisi löytää jotakin hyvää, jos vain etsimme sitä oikealla tavalla.
Jos meidän ei ole onnistunut huomata hehkuvaa kipinää tuhkan alla, kallista jalokiveä ympäröivän kuonan keskellä ja jos olemme havainneet vain sellaista mikä on luontoa, puhukaamme silloin hänestä vain armoistuimen edessä, rukoillen ja anoen.
Ansaitsematon Rakkaus Minun Osakseni.
Olen kirjoittanut paljon kristittyjen riittämättömyyden tunteesta ja siitä, että siihen vaivaan auttaa kirkas uskonvanhurskausppi: ihminen on 100% vanhurskas uskon kautta, uskova kelpaa Jumalalle tasan sellaisena kuin on Kristuksen tähden - sen sisäistäminen, että pelastus on lahja, ja armo on absoluuttinen.
Mutta oma kelvottomuuden tunne johtuu usein siitä, että unohdetaan tämä kehotus: “Pitäkää itsenne kuolleina.” Ajattelen niin, että siinä on kristityn mielenrauhan salaisuus syvimmillään. Kristitty kipuilee oman syntisyytensä kanssa, mutta kuolleestahan synti ei saa mitään otetta.
“Pitäkää itsenne synnille kuolleina, mutta Jumalalle elävinä Kristuksessa Jeesuksessa.” (Room 6:11)
“Te olette kuolleet, ja teidän elämänne on kätkettynä Kristuksen kanssa Jumalassa.” (Kol 3:3)
“Elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.” (Room 8:1-2)
“Jos olemme kuolleet yhdessä hänen kanssaan, saamme myös hänen kanssaan elää;” (2.Tim 2:11)
“Yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet.” (2.kor 5:14)
Joka tämä totuuden oivaltaa, on todellisesti vapaa.
Laki tappaa, mutta armo parantaa, ja sovintoveri varmasti riittää.
“Kirjain kuolettaa, mutta Henki tekee eläväksi.” (2.Kor 3:6)
“Kun synti otti käskysanasta aiheen, petti se minut ja kuoletti minut käskysanan kautta.” (Room 7:11)
“Kuoleman ota on synti, ja synnin voima on laki.” (1.Kor 15:56)
“Sillä minä olen lain kautta kuollut pois laista, elääkseni Jumalalle. Minä olen Kristuksen kanssa ristiinnaulittu.” (Gal 2:19)
Asiakokonaisuuden tiivistää hyvin Paavali:
“Meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu, että synnin ruumis kukistettaisiin, niin ettemme enää syntiä palvelisi; sillä joka on kuollut, se on vanhurskautunut pois synnistä.Jos olemme kuolleet Kristuksen kanssa, niin me uskomme saavamme myös elää hänen kanssaan.” (Room 6:6-8)
Niille valitettavan monille kristityille, jotka ovat aina lain alle taipuvaisia ja jotka eivät ole ymmärtäneet yhtään mitään yllä esitellystä riemullisesta vapauden sanomasta, seuraava tosiasiassa vapauttava jae johtaakin ankaraan askeesiin, eli he alkavat itse suorittaa oman lihansa ristiinnaulitsemista:
“Ne, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen.” (Gal 5.24)
Mutta itsensä kieltäminen (=kuolleena pitäminen) ja ristin ottaminen (= kuolleena pitäminen) ovat kumpikin perimmältään äärimmäisen vapauttavia asioita.
Huojentavaa on sekin, että tämän kaiken armossa ja Jumalan rauhassa kellumisen keskellä ei ole mitenkään ristiriitaista kehottaa meitä (jo kuolleita, armosta osallisia) elämään pyhityselämää Jumalan tahdossa ja “kuolettamaan maalliset jäsenemme”:
Kol 3:5-14
“Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: haureus, saastaisuus, kiihko, paha himo ja ahneus, joka on epäjumalanpalvelusta, sillä niiden tähden tulee Jumalan viha, ja niissä tekin ennen vaelsitte, kun niissä elitte. Mutta nyt pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne. Älkää puhuko valhetta toisistanne, te, jotka olette riisuneet pois vanhan ihmisen ekoinensa ja pukeutuneet uuteen, joka uudistuu tietoon, Luojansa kuvan mukaan. Ja tässä ei ole kreikkalaista eikä juutalaista, ei ympärileikkausta eikä ympärileikkaamattomuutta, ei barbaaria, ei skyyttalaista, ei orjaa, ei vapaata, vaan kaikki ja kaikissa on Kristus. Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side.”