Kyllä. Se tunnistaa parhaimmat lähteet ja osaa poimia niistä tiedot. Ongelmia tulee, jos on ristiriitaisia lähteitä tai ei kunnon lähteitä.
3 tykkäystä
Juurin näin! Valtavasti on kuitenkin ihmisiä kirkoissamme, jotka joko väärän opetuksen tai heissä olevan peräänantamattoman lihan ja sen houkutuksille antautumisen tähden eivät todella usko, eivät harjoita uskonelämäänsä jokapäiväisessä parannuksessa, eivät nouse ylös kasteen haudasta ja heidän rukouselämänsä on sammunut ja he kuvittelevat, kun heidät on kastettu niin asia kunnossa. He elävät ilman ristiä ja tuudittautuvat väärään armoon.
Yhteenveto
Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapsiani; ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus on tekevä teidät vapaiksi. Joh. 8:31 - 32 .
Herra ottaa tässä saarnan aiheeksi petolliset ja tosi opetuslapset. Hän sanoo: Monet kuulevat evankeliumin ja pysyvät siinä, koska se hyödyttää heitä, niin että he saavat siitä rahaa, tavaraa ja kunniaa; kukapa ei niin tekisi? Minulla on kahdenlaisia opetuslapsia. Toiset uskovat minuun, kun he kuulevat evankeliumia, he ylistävät sitä ja sanovat: se vasta on oikea totuus. Kaikki riippuu kuitenkin siitä, ovatko he pysyväisiä. Toiset taas sen kuulevat, mutta tiukan tullen he sanovat: en tiedä, täytyykö siitä tai siitä luopua evankeliumin tähden? Harvat näistä kestävät ristin ja vainon aikana evankeliumissa. Missä sitten ovat ne, jotka silloin pysyvät? Herra sanoo: “Jos te pysytte minun sanassani, niin te totisesti olette minun opetuslapseni”. Minun oppini ei ole sellainen, että aletaan vain uskoa ja suuresti kehua evankeliumia. Pianhan sitä onkin alettu, mutta missä ovat ne, jotka pysyvät ja kestävät, niin että ovat kärsivällisiä ja ajattelevat: käyköön minulle niin kuin Jumala tahtoo; ellen ole terve, niin tullen sairaaksi, ellen ole rikas, pysynen köyhänä, kuollenpa tai elänen, niin pysyn kuitenkin Kristuksen tykönä. Mielelläsi tosin tahtoisit uskoa Kristukseen, mutta kun sen tähden täytyy jotakin kärsiä, niin usko on tiessään. Monet tosin tulevat kristityiksi ja alussa pitäytyvät lujasti evankeliumiin, mutta sitten he taas lankeavat siitä. Mutta ne, jotka pysyvät evankeliumissa, ovat oikeita opetuslapsia, muut ovat valeveljiä.
Minkä palkan ja lohdutuksen ne sitten saavat, jotka ovat pysyväisiä? He löytävät oikean Jumalan ja saavat voiman pysyä Jumalan sanassa; niin he ovat Kristuksen opetuslapsia ja tulevat tuntemaan totuuden. Hän sanoo: Minä tahdon ilmaista teille puhtaan totuuden, niin että saatte tuntea, että minun lupaukseni, jonka olen antanut teille, on toteutuva. Tässä eroavat toisistaan väärät ja tosi opetuslapset. Väärät kuulevat Jumalan sanan, mutta eivät pysy siinä eivätkä kestä vaaraa, he pelkäävät tavaransa, rauhansa ja asuntonsa tähden eivätkä tahdo kärsiä mitään; siksi he eivät saakaan hengellistä lohdutusta. Tällaisia ovat valekristityt, jotka aina ovat kuulemassa ja oppimassa, mutta eivät milloinkaan tule totuuden tuntoon. He tosin oppivat latelemaan sanat, mutta heidän sydämensä ei tajua niitä; he pysyvät sellaisina kuin ovat, eivätkä maista, kuinka uskollinen ja luotettava Jumala on. Sen tähden Kristus tahtoo tässä sanoa: Jos lujasti pysyt minun sanassani, niin pysyt minun oikeana opetuslapsenani. Se tekee sinut oikeaksi opetuslapseksi, jos et ainoastaan tiedä, opi, lue ja kuule sitä, vaan myös olet saanut sen tuntea.
Kristuksen oikeat ja väärät opetuslapset eroavat siis toisistaan siinä, että väärät tosin alkavat, mutta luopuvat sitten, oikeat pysyvät kaidalla tiellä, nimittäin Jumalan sanassa. He sanovat: minä en tiedä neuvoa, Jumala auttakoon, kaikki on yksin hänen kädessänsä, hän on luvannut sanoen: pysykää lujina, minä tahdon pitää teidät yllä. Kun nyt olet päässyt ahtaasta portista, olet myös oppiva pysymään Jumalan sanassa, ja se on tekevä sinut oikeaksi opetuslapseksi ja vapaaksi. Väärät opetuslapset eivät saa tätä kokea; he eivät tiedä, mikä totuus on. Totuus ei näet ole ainoastaan siinä, että kuulemme Kristusta tai osaamme puhua hänestä, vaan siinä, että myös sydämessämme uskomme Kristuksen tahtovan vapahtaa ja päästää meidät synnistä, kuolemasta ja helvetistä; se tekee oikeaksi kristityksi.
Martti Luther, Hengellinen virvoittaja, SLEY 1952, s. 382-384.
1 tykkäys
Näin on totta ja niin rankkaa voivat koettelemukset olla, että ei kestä ajatustakaan, mutta Jumala järjestää, että ei ole paikkaa mihin mennä / karata, joten Toivo kantaa.
Hiljaa kuitenkin tässä joutuu olemaan vielä haudan partaallakin, on meidän ‘lihamme’ sellainen, että ei helpolla kuole ja nousee taas, kun helpottaa ja se on tavallaan normaalia ja tarpeellistakin.
1 tykkäys
Tämä päivän sana sopii aiheeseen opetukseksi myös!
" Päivän Sana
08.08.25
Mutta ahdistetut – niin teidät kuin meidätkin – hän päästää siitä, kun Herra Jeesus väkevien enkeleittensä kanssa ilmestyy taivaasta tulenlieskojen keskellä ja rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä suostu olemaan kuuliaisia Herramme Jeesuksen evankeliumille. 2 Tess. 1:7–8
Opetukset siitä, että kristityt eivät joudu kohtaamaan lopunaikojen ahdistuksia tai tämän elämän vaivoja niin kuin muut ihmiset, eivät pidä paikkaansa. Kristityt kantavat ristiä mukanaan, se on oikean kirkon tuntomerkki. Missä evankeliumia julistetaan, syntyy aina vastustusta. Vastustus voi olla kovaakin ja saada vainon luonteen, niin kuin monessa maassa tänäänkin. Pitäkäämme ristiä osana asiaa, vaikka sen kantaminen olisikin tuskallista. Jeesus katsoo ehkä meidätkin arvollisiksi kantamaan nimensä pilkkaa. Olkaamme silloin opetuslapsia ja kestäkäämme kaikki kärsivällisesti. Ristin etsimiseen ei pidä kuitenkaan lähteä oma-aloitteisesti. Siihen kyllä kutsutaan ajallaan.
Teksti on Juha Vähäsarjan hartauskirjasta [Joka päivä lupaus kantaa]"
2 tykkäystä
Kristitty kantaa ristiänsä, eli lahjaksi saamaansa Jumalan Pojan Uskoa. Elämisen vaikeuksia ei haalita, vaan ne kohdataan uskossa ja voitetaan uskossa.
Minulle uskominen Kristukseen J. on Ilosanoma, mutta elämänristit hlökohtaisena eivät mikään iloinen asia ole, vaan voi olla todella rankaa, mutta kuulunee monen uskovan elämään väistämättä.
1 tykkäys
Tätä ristin kantamisen käsitettä käytetään kahdessa merkityksessä.
Ensimmäinen on se, että puhutaan ahdistuksista ja vaikeuksista jotka kuuluvat kunkin elämään.
Ajattelen että Raamatusta voi löytää myös siihen kaksi eri selitystä. Toisaalta nämä ahdistukset voivat kiinnittää meitä Jumalaan kun elämä ei helppoudessaan johda unohtamaan tärkeintä. Toisaalta ahdistukset voivat myös uhata uskossa pysymistä kuten Kylväjä-vertauskin kertoo.
Mutta se ristinkantaminen johon Vähäsarja lainauksessasi viittaa, on välttämätön Jeesuksen seuraamisen mukanaan tuoma asia. Usko ei ole maailman mieleen. Tästä Jeesus puhuu selvästi, eikä lupaa meille kunnian tietä. Tälle puolestaan voi pitää jonkinlaisena vastapainona sitä että meitä kehotetaan rukoilemaan ja kiittämään Taivaan isää kaiken keskellä, ihan arkipäivässä.
Onko se yksinkertaisesti niin, että otamme kaiken vastaan Jumalan sallimana, mutta emme liian paljon yritä ymmärtää ja selittää miksi mitäkin tapahtuu minulle tai läheisilleni? Ei sekään helppoa ole, mutta varmasti parempi vaihtoehto kuin katkeroituminen.
3 tykkäystä
Noin pähkinänkuoressa voi sanoa, että silloin kun kristityllä menee hyvin tässä maailmassa, hänellä menee huonosti. Liha näet tykkkää siitä, että sillä menee hyvin. Siksi meidän täytyy olla osalliset rististä, joka kohtaa meitä monin eri tavoin, jotta lihallinen mielemme kukistuu päivittäin.
Luuk 14:27: “Ja joka ei kanna ristiänsä ja seuraa minua, se ei voi olla minun opetuslapseni.”
Hyvä kuvaus siitä kuinka vaarallinen on mieltyminen maailmaan löytyy vanhasta Testamentista.
Kristityt ovat kestäneet kaikkein suurintakin hellettä reippain mielin ja valmiina astumaan kuolemaan, mutta helppojen aikojen keskellä eläminen onkin osoittautunut ongelmalliseksi. Israelin kansan historiassakin kaikkein vaarallisin aika elettiin tuomarien aikana, jolloin filistealaiset pitivät maata otteessaan. Viholliset tuntuivat niin äärimmäisen ystävällisiltä ja ymmärtäväisiltä, ettei heitä vastaan yksinkertaisesti kehdannut nousta. Niinpä kun Simson aikanaan aloitti yhden miehen sotansa heitä vastaan, häntä ei suinkaan rohkaistu niissä pyrkimyksissä, vaan hänen omat kansalaisensa luovuttivat hänet sidottuna filistealaisille (Tuom. 15:13).
Myös osa Heprealaiskirjeen vastaanottajista oli_ alkanut käyttäytyä muinaisten. israelilaisten tavoin. Sen sijaan, että he olisivat taistelleet harhaoppeja vastaan, he olivatkin alkaneet, kiinnostua niistä yhä enemmän. Silloin niitä oppeja vastaan julistavia ihmisiä alettiin pitää vihollisina. Näin kiihkeät koskenlaskut Herran asian puolesta vaihtuivat vähitellen välinpitämättömyyden vuoksessa uinailemiseen. Ja niin kuin Simsonin aikalaisia, niin myös Heprealaiskirjeen vastaanottajia
oli alkanut kangistaa pelko.
Jukka Norvanto; Heprealaiskirje, s.199.
Mekin elämme nyt “filistealaisten” keskellä ja vaara on suurempi mieltyä heidän menoonsa kuin osaamme nähdäkään.
2 tykkäystä
“Toisilla meistä omatunto toimii herkemmin kuin toisilla. Synniksi voi nähdä sellaista, mitä toinen ei osaa pitää syntinä. Ja sitten voi myös ohittaa jonkun toisen syntinsä olankohautuksella.
Uskon, että näemme omista synneistämme vain jäävuoren huipun. Tuskin kestäisimme nähdä kerralla kaiken.”
———
Synti ei ole teko vaan tila. Teot ovat synnin hedelmiä. Myöskään vahingossa ei voi tehdä syntiä, eli vahingossa elää erossa Jumalasta. Synti on aina haluttu asia.
Mitä omaantuntoon tulee, niin Sananl.24:16 ja Jes.66:5 kertoo kuinka arka omatunto, aralla omallatunnolla virittäydytään Jumaluuteen.
Sensijaan yliherkkä mieli, -tunto on ei-hengellinen eli sielullinen tila ja johon Saatanalla on tartuntapinta.
Uskoontulossa meidät vanhurskautetaan ja “katso entinen on mennyt”. Ei ole edes “jäävuoren huippuja”
1 tykkäys
Paavalilainen dilemma, jo nyt mutta ei kuitenkaan ihan vielä.
Kun kerran kasteessa ei pyydetä ruumiin puhdistumista vaan rauhaa omalletunnolle, niin kristittyjenkään ei tarvitsisi niin kauheasti miettiä syntejään. Monet synnit on hyvä kertoa jollekin. Avoimuus synnin suhteen vie synniltä sen psykologisen voiman. Ja jotkut sanovat että avoimuus vie myös Paholaiselta ja demoneilta voiman ihmiseen.
Kristus tuli synniksi, vaikka ei tehnyt syntiä. Siinä missä Kristus ilmestyy meissä Kristus on tullut synnin paikalle. Siitä syntyy hyvä omatunto. Ja koska Kristus saarnasi evankeliumia myös kuolleille, voimme aina tuntea Kristuksen myös synnin tilassamme, vaikka olisimme tehneet mitä.
Silti, toisaalla sanotaan että jos joku sanoo ettei syntiä tee, hän on valehtelija. Eikä Kristus ole tullut Jumalan tahdon vastaiseksi teoksi vaan synniksi. Ei teoksi, vaan olemukselliseksi tilanteeksi. Ruumiillinen ja hengellinen kuolema on ero Jumalasta. “Jumalani, jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Kristus on myös ovi. Kun syntinen tulee synnin tuntoon syntisessä tilassaan, hän voi sielläkin hengellisen kuoleman syöverissä kohdata Kristuksen joka on ovi toiseen tilaan, hyvään omaan tuntoon.
Uskon, että tämän vuoksi vanhat kirkot korostavat että pyhyys ei ole sitä ettei koskaan lankea vaan sitä että aina langettuaan nousee ylös.
3 tykkäystä
Vastasit minulle, josta kiitos.
Silti haluan ikäänkuin huomauttaa, että puhumme eri asiasta ja sellaista sattuu koko ajan.
Mainitsin Jumalan Pojan Usko. Uskon kohden Jumala/Jeesus, lahjoittaa uskon, mikä on yhtäkuin lahjavanhurskautus. Ihminen voi ottaa vastaan tämän lahjan tai ei ja vastaanotettuaankin siitä voi halutessaan luopua.
Raamattua kokonaan ja koko ajan lukemalla uskovalle pitäisi selvitä, että maailmassa meillä on ahdistus, vt. Joh. 16:
33 Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman."
Raamattu ei lupaa uskovalle enempää ajallista kuin jumalattomallekaan, mutta silti antaa enemmän.
Vt. Joh14: 27 Rauhan minä jätän teille: minun rauhani-sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa.
Kaikille voi tapahtua kaikkea, mutta se kaiken keskellä, myötä- ja vastoinkäymisissä Jumalan antama rauha hallitsee viemällä vastoinkäymisistä läpi ja myötämäessä ajalliset onnenpotkut eivät korvaa todellista Onnea.
1 tykkäys
Aamen, aamen, aamen!
2 tykkäystä
Tästä täysin samaa mieltä, hyvä. Ei siis tarvitse väitellä mielipiteistä niin kuin Raamattukin neuvoo.