Kirjoitit: “Toisaalta voidaan ajatella, että tarkoitus oli nimenomaan saada minussa reaktio aikaan suhteessa tähän termiin. Onko se sitten trollausta vai halua häpäistä, en jaksa spekuloida.” Mielestäni olet väärässä tuossa. Ei hänen pyrkimyksensä ollut mielestäni kumpaakaan: ei halua häpäistä eikä etenkään trollata.
Tuo ulkopuolelta tapahtuva katsominen on hyvin yleistä. Tälläkin foorumilla - ja etenkin edeltävillä foorumeilla - on ollut paljon keskustelua siitä, miten luterilaisuuden kuva roomalais-katolilaisuudesta ei pidä paikkaansa, vaan on jonkinlainen satojen vuosien takaiseen käsitykseen (tai mielikuvaan siitä) jäänyt irvikuva “paavilaisuudesta”. Yksi luterilaisuuden ryhmäidentiteettiä luova seikka on nimenomaan ollut roomalais-katolilaisuuden ja paavin vastustaminen: ryhmähenkeä ja omaa identiteettiä on luotu tsemppaamalla ajatusta: “Me emme sentään ole niin kuin nuo antikristus-paavia seuraavat Marian- ja kuvienpalvojapaavilaiset, jotka tavoittelevat pelastusta omilla teoillaan” jne. Tämä pornografinen fantasia -juttu liittyy juuri samaan ulkoa päin katsomiseen, samaan taipumukseen nähdä jokin asia sellaisena kuin haluaa sen nähdä, sen sijaan että yrittäisi perehtyä siihen sisältäpäin ja antaa sen näyttäytyä sellaisena kuin se on.
Ei tässä sinusta ole kysymys. Ajattelet liikaa itsesi kautta. Ei Thinkcat ole sinusta niin paljon kiinnostunut. Hän tarkastelee laajempia ilmiöitä. Mutta nähdäkseni hän näkee sinun suhtautumisessasi kirkkoon tätä samaa fantasiointia: haluat nähdä kirkon sellaisena, että se hyväksyy homoseksuaaliset suhteet. Siksi myös näet sen sellaisena. Et siksi, että historiallisesti, opillisesti ja traditionsa perusteella se olisi sitä.
Edit. Lisään vielä, että monet vääntöni de Muerton kanssa edeltävällä ja alkufoorumilla liittyivät tavallaan ihan samaan ulkoa päin katsomiseen ja kiistelyyn siitä, mikä on oikea näkemys luterilaisuudesta: minä kritisoin luterilaisuutta, ja sitten de Muerto riensi todistelemaan hyvin asiantuntevasti ja perinpohjaisesti moniin lähteisiin vedoten, ettei esittämäni näkemys luterilaisuudesta ollut oikea, vaan jonkinlainen irvikuva tai psykologisista syistä - ehkä halusta irtaantua entisestä puljustani - muodostettu tarkoituksellisen negatiivinen näkemys. Siihen minä sitten taas vastasin kiistämällä de Muerton (tai Justinoksen, Willeh:n tai M. Wigeliuksen) esittämän kuvan luterilaisuudesta jonkinlaisena teoreettisena ihannekuvana, kun taas omat kokemukseni olivat toisenlaiset.
Esimerkiksi eräs väittely ripin merkityksestä luterilaisuudesta liittyi juuri tähän. Minä sanoin, että luterilaisuudessa ei ripittäydytä, ja tähän vastattiin, että yksityisripin mahdollisuus on luterilaisuudessakin yhä olemassa. Johon minä vastasin, että niin ehkä teoriassa, mutta oikeasti sitä ei käytetä jne. Näin jälkeen päin ajateltuna siinä oli kyse juuri tuosta: väittelystä siitä, mikä on todenmukainen, tosiasioita vastaava näkemys luterilaisuudesta ja mikä on fantasiaa.