Luterilaisuus
on siirtänyt opillista fokusta “yksin armosta” -periaatteen taakse
“kansankirkkona” toimiminen on tuottanut kompromisseja
vaikka ei ole opillisesti yhtä johdonmukainen kuin katolinen kirkko, ihminen pysyy paremmin keskiössä
inhimillisyyden ja kompromissitaidon vuoksi armon evankeliumi on lopulta “uskottavampi” kuin katolisessa kirkossa
haasteena joskus epälooginen tapa lukea raamattua ja jättää tietyt kohdat huomiotta vrt. “sementoidut selitykset”