Yritän hahmotella suomen pohjalta, laittamastani linkistä (sain apua parilta papilta sisältössä ja kielessä. Tämä tunnustuksena olkoon 
):
Ripin lisäksi on olemassa kahdenlaista muuta “rippiä”, joita, mukaan Luther, kuitenkin on parempi sanoa kaikkien kristittyjen yhteiseksi synnintunnustamiseksi. Tämä synnintunnustus tehdään yksin Jumalan tai yksin lähimmäisen kuullen ja pyydetään syntiä anteeksi. Sellainen tunnustus sisältyy myös Isä meidän -rukoukseen, jossa lausumme: “Anna meille meidän velkamme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi meidän velallisillemme.” Se on syyllisyytemme myöntämistä ja samalla pyydämme armoa ja iloista omaatuntoa. Lutherin mukaan tämä ripittäytymisen tulee jatkua keskeytyksettä koko elämämme ajan. Onhan kristillisyys varsinaisesti sitä, että tunnustamme olevamme syntisiä ja anomme armoa.
Toinen ripin laji, se rippi jota itse kukin tekee lähimmäiselleen, on yhteydessä Isä meidän -rukoukseen, siten nimittäin, että meidän tulee tunnustaa ja antaa anteeksi keskinäiset rikkomuksemme, ennen kuin astumme Jumalan eteen pyytämään. Tyyliin: “Anteeksi veli X, että sanoin sinua eilen tontuksi.” “Ei se mitään sisar Y, saat anteeksi.” Kaikkihan me olemme syyllisiä suhteessa toisiimme. Siksi meidän tulee ja me voimme tunnustaa syntimme julkisestikin, tyyliin: “tein väärin kirjoittaessani X kirkosta asian Z.”
Tämän välttämättömän julkisemman (tai kanssihmisen välisen “yksityisen”) ja päivittäisen ripin, eli synnintunnustuksen, lisäksi on olemassa se yksityinen salainen rippi**, joka suoritetaan vain yhden kristityn (Ruotsissa papin, tai hätätilassa muu kristitty) läsnäollessa. Tätä ripin lajia** ei Lutherin mukaan ole meille annettu käskynä, kuten nuo kaksi edellistä, vaan se on annettu vapaasti käytettäväksi (toisin kuin se keskiaikainen rippipakko, jota jo tarkistettiin katolisilla reformaation yhteydessä), sen mukaan kuin itse kukin sitä sielunhädässään tarvitsee. Tämä on peräisin siitä säätämyksestä, jolla Kristus itse antoi kirkolle avainten vallasta ja käski vapauttaa (tai sitoa) meidät synneistä.
Tämä absoluution hoito julkisesti kuuluu kirkon viralle. Yksityisen salaisen ripin** lisäksi sama absoluution lahja on yhteisessa synnintunnustuksessa ja absoluutiossa, messun yhteydessä. Tässä keskustelussa puhuttiin harvinaisen vähän yleisestä rippi mässussa. Itse pyrin aina ennen messu käymään läpi syntejä ja tunnustamaan ne yhteisen synnintunnustuksen sanoilla ja uskomaan myös annettu absoluutio. SvK:n liturgiassa on sanamuoto “teille, jotka anotte syntienne anteeksiantoa, sanoo meidän Herramme…”. Eli synnintunnustaminen ei ole yhdessä sanojen lukemista vaan yhteisten sanojen sisällä omien syntien Jumalalle jättämistä ja Kristuksen armossa poistamista.
Minusta on valitettavaa jos ripistä on tullut taakka tai suoritus. Se ole luterilaista, ehkä ei edes oikea katolista, ortodoksista osv. Juuri väärikäytön pelosta mielestäni yksityinen salainen rippi** (poikkeus hätätilassa) tulisi olla papiston käsissä, joille avainten valtan hoito julkisesti on pappisvihkimyksessä uskottu.
** rippi toimituksena