Olen miettinyt avainten valtaa, miten sitä pitäisi oikein käyttää. Ainakin vanhoillislestadiolaisuudessa olen ymmärtänyt sen olevan kovassa käytössä.
Matt. 18:15-18
15 "Jos veljesi tekee syntiä, ota asia puheeksi kahden kesken. Jos hän kuulee sinua, olet voittanut hänet takaisin.
16 Mutta ellei hän kuule sinua, ota mukaasi yksi tai kaksi muuta, sillä ‘jokainen asia on vahvistettava kahden tai kolmen todistajan sanalla’.
17 Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin.
18 Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.
Onhan tämä ihan selvästi sanottu, mutta todellakin tällä on kyllä saatu todella paljon pahaa aikaan. Millaista olisi tämän neuvon oikea ja viisas käyttö? Miten käytännössä pitäisi suhtautua toiseen kuin pakanaan tai publikaaniin?
Tuosta hengellisestä väkivallasta puhutaan ihan liian vähän. Miksi tällaisen väkivallan käyttäjiä ei kirkossa uskalleta tuomita. Onko kyse jostain kirkkopolitiikasta…
Olen läheltä nähnyt miten tuolla tavoin saadaan ihminen tuhottua niin, että hän ei löydä muuta ulospääsyä kuin itsemurhan.
Ensinnäkin, pitäisi olla oikea käsitys siitä, mitä avainten valta tarkoittaa. Toiseksi, pitäisi ymmärtää kenellä on oikeus käyttää avainten valtaa. Lestadiolaisuudessa on yleisesti eri käsitys avainten vallasta kuin mitä luterilaisissa tunnustuskirjoissa opetetaan. Avainten vallan käyttö on luonnollisesti erilaista, jos koko käsitteen merkitys on erilainen.
CA XXVIII Kirkollinen valta: " Meikäläisten mielipide on, että avainten valta eli piispojen valta merkitsee evankeliumin mukaisesti valtaa ja Jumalan käskyä saarnata evankeliumia, antaa anteeksi ja pidättää synnit sekä toimittaa sakramentit. Kristus näet lähettää apostolit käskien: “Niin kuin Isä on lähettänyt minut, niin lähetän minäkin teidät. Ottakaa Pyhä Henki. Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne anteeksi annetaan, ja joiden synnit te pidätätte, niille ne ovat pidätetyt. (Joh. 20:21-23) Samoin Kristus sanoo: “Menkää ja saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille” jne. (Mark. 16:15]).”
Lestadiolaisuuden normaaliparadigmassa avainten valta on rajoittunut synninpäästöön, joka on ainoa tehoisa armonväline (sanalla ja sakramenteilla ei ole sataprosenttista armonvälineluonnetta). Synninpäästönkin vaikuttavuus on riippuvainen siitä, onko päästäjällä Pyhä Henki vai ei. Näin ollen kirkollisella viralla tai sanalla ei ole ensisijaista merkitystä lestadiolaisessa avainten vallassa. Raamattukaan ei ole itsessään vaikuttava, vaan lisäksi tarvitaan Pyhän Hengen omaava ihminen, jonka suussa Pyhä Henki yhtyy sanaan, ja näin kirjoitettu, itsessään kuollut Jumalan sana muuttuu eläväksi ja voimalliseksi.
Lestadiolaisuudessa yleisen käsityksen mukaan seurakunnalla on jumalallinen valta sitoa ja päästää. Onhan (lestadiolainen) seurakunta yksin Kristuksen ruumis ja siten osa itse Kristusta. Seurakunta voi kieltää sinulta taivaspaikan (jos et ole kuuliainen seurakunnalle) ja vastaavasti antaa ns. seurakunnan todistuksen, joka on ehto Taivaaseen pääsyyn.
Avainten vallan oikea ja viisas käyttö ei voi koskaan toteutua, jos oppi avainten vallasta on väärä. Jos väärinkäytöstä halutaan päästä eroon, pitääkin pyrkiä keskustelemaan ensin opista, eikä väärinkäytöksistä.
Onko teillä tietoa, harrastavatko lestadiolaiset papit tuota synteihin sitomista?
Jos, niin onko se kirkon opin mukaista, vai hyväksyvätkö piispat hiljaa tämän hengellisen väkivallan käytön?
Voitte olla varmat, että sakramentit eivät riipu pyhyydestä, asemasta, vallasta, rikkauksista, [kardinaalien] hatuista, paavista, piispoista, pastoreista tai munkeista. Ne riippuvat uskosta, eikä merkitse onko hän pyhä tai epäpyhä, joka antaa sinulle synninpäästön, korkea tai matala, köyhä tai rikas, paavi tai pastori; sinä uskot, että hänen kauttaan Jumala päästää sinut synnistä ja sinä olet päästetty synnistä. Pyhyys on suurin asia kaikessa maailmassa. Jos sakramentit eivät riipu pyhyydestä, kuinka paljon vähemmän ne riippuvat asemasta, vallasta, suuruudesta, kunnista ja rikkauksista. Tämä on Kristuksen sanojen tarkoitus, kun hän sanoo: ”mitä tahansa te päästätte maan päällä, on päästetty taivaassa.” [Matt. 16: 19].
Näillä sanoilla Kristus ei anna auktoriteettia, vaan mieluummin liikuttaa jokaisen kristityn sydäntä uskoon, että kun ihminen on saanut synninpäästön, hän voi olla varma, että hän on Jumalan synneistä päästämä. Avaintenvalta ei saata päätökseen enempää kuin, että sinä uskot, eikä niin paljon kuin paavi ja hänen seuraajansa valitsevat.
Evankelisessa liikkeessä on olemassa kaksi linjaa suhteessa avainten valtaan. Siksi Pekka V kysymys on aiheellinen
Evankelisessa liikkeessä rippikysymyksestä, avainten vallasta ajatellaan, että vain papilla on valta julistaa synneistä päätöstö, erityisen hyvin tämä jako näkyy Sley:n kustammassa kirjassa ( rukoileva kirkko, Matti Aaltonen). Toisen linjan mukaan kaikki saavat julistaa synneistä päästön.
Vanhojen kirkkojen käsitys antaa avainten vallan vain viralle.
Kaste ja Ehtoollinen, jotka toimitan eivät ole minun, ne ovat Hänen kasteensa ja Ehtoollisensa. Virka ei ole minun, se on Herran virka…näin apostolit ja pastorit eivät ole mitään muuta kuin kanavia, joiden kautta Kristus johtaa ja siirtää evankeliuminsa Isältä meille.
Martti Luther, LW 24, p. 66-67.
Luther opettaa Kirkkopostillassa hieman varomattomasti virasta:
" 29. Tämä valta on kaikilla ihmisillä, jotka ovat kristittyjä ja jotka ovat kastetut. Tällä he, näet, ylistävät Kristusta. Heidän suussansa on sana “syntien anteeksiantamus”: he voivat sanoa ja sanokootkin, milloin tahtovat ja niin usein kuin tarve vaatii: “Katso, ihminen, Jumala tarjoaa sinulle armonsa, hän antaa sinulle kaikki anteeksi: ‘Ole turvallisella mielellä, sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut’. Usko se vain, niin se on varma”, — tai mitä sanoja kukin haluaa käyttää. Tämä ääni ei saa kristittyjen keskuudessa vaieta ennen kuin tuomiopäivänä: “Sinun syntisi ovat sinulle anteeksiannetut, ole iloinen ja turvallisella mielin!” Kristityn suussa on aina tällaista, ja hän käyttelee julkisesti sitä sanaa, jossa synnit anteeksiannetaan. Kristityllä on näin ja tällä tavalla valta antaa syntejä anteeksi."
… ja toisaalla Kirkkopostillassa seurakunnasta:
“Sen siis jonka on löydettävä Kristus, on ensin löydettävä seurakunta. Kuinka tiedettäisiin, missä on Kristus ja hänen uskonsa, ellei tiedettäisi, missä hänen uskovaisensa ovat? Ei myöskään se joka tahtoo tietää jotakin Kristuksesta, saa luottaa itsehensä; hän ei saa oman järkensä avulla rakentaa omatekoista siltaa taivaaseen, vaan hänen pitää menemän seurakuntaan ja siltä etsien kyselemän.”
Ei ole ihme, että Laestadiuksen kirkollisesta pietismistä, jossa absoluutio jopa torjuttiin, kehkeytyi synninpäästöä ja eksklusiivista seurakuntaoppia äärimmilleen painottava lestadiolaisuus, kun Lutherin Kirkkopostilla suomennettiin 1800-luvun puolivälissä ja kun Raattamaa sai tuon postillan käsiinsä. Muita Lutherin teoksiahan ei vielä oltu suomennettu. Kirkkopostillaa luettiin hartaasti Lapin torpissa, ja luterilaista teologiaa ja kirkkohistoriaa tuntemattomat maallikot muodostivat uuden tulkinnan Lutherin teologiasta tiettyjen, tarkoin valikoitujen postillasitaattien tukemana. Liikkeen papit jäivät vähemmistöön luterilaisine kasteoppeineen.
On kuitenkin totta, että avaintenvalta on nimenomaan seurakunnalla Raamatun mukaan:
Matt. 18:17-20: “Ellei hän kuuntele heitäkään, ilmoita seurakunnalle. Ja jos hän ei tottele seurakuntaakaan, suhtaudu häneen kuin pakanaan tai publikaaniin. Totisesti: kaikki, minkä te sidotte maan päällä, on sidottu taivaassa, ja kaikki, minkä te vapautatte maan päällä, on myös taivaassa vapautettu.»Minä sanon teille: mitä tahansa asiaa kaksi teistä yhdessä sopien maan päällä rukoilee, sen he saavat minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä kaksi tai kolme on koolla minun nimessäni, siellä minä olen heidän keskellään.»”
Pastorihan toimii seurakunnan ja Kristuksen puolesta, eikä edusta itseään. Tämän pitäisi olla ilmiselvää. Apostolisen ajan jälkeen myöhemmin tulleet korkeakirkolliset traditiot ovat myöhempiä lisäyksiä, joista täälläkin käytetään nimitystä “vanhojen kirkkojen käsitys.” Niillä ei ole perustaa Raamatussa ja ne johtavat ojasta allikkoon tässäkin nyt esiin nostetussa suhteessa lestadiolaisiin, eli johtavat samanlaiseen eksklusiiviseen kirkkokäsitykseen kuin on lestadiolaisillakin.
Täytyy huomata, että aikaisemmin luvussa 16 Matteus kirjoittaa näin Jeesuksen sanoneen Pietarille;
” Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu." ( Mt 16:19)
"Tätä valtaa Pietari käyttää heti helluntaina laskiessaan tuhannet juutalaiset kasteelle ja sittemmin mm. antaessaan luvan kastaa vierasheimoisen Corneliuksen perhekunnan. Sitomiseen Pietari käytti avainta Ananiaksen ja Safiran sekä Simon Maguksen tapauksissa; rahan väärä arvostus oli kummallakin kerralla ulossulkemisen syynä. " ( Jukka Thuren kirkon aarteita)
Rippi,katumus, avainten valta on aina myös mahdollisesti eksklusiivinen ja sisältää tämän elementin. Se on alkukirkollinen traditio, ei korkeakirkollinen lisäys, vaan alusta asti ollut todellisuus.
Miten perustellaan se että Pietarille annetut avaimet olisivat periytyneet? Millä raamatun kohdilla tai millä teologialla?
Raamatussa puhutaan kyllä kirkkokurista. On ohjeita nuhteluun ja sulkemiseen.
Jotenkin on vaikea sulattaa siitä että jos katuva pyytää synninpäästöä, sitä ei saisi. Kyllä sellainen valta vaikuttaa liian suurelta kenellekään ihmiselle. Siitä seuraa mahdollisuus hengelliseen väkivaltaan.
Evankeliumin ydin on siinä että Jumalan armo on paljon suurempi kuin kenenkään ihmisen ymmärrys.
Ihmisen pitää jättää kaikki tuomiovalta Jumalalle. Se ei estä seurakuntaa ja pappia opettamasta mikä on Jumalan tahto.
Periytyminen voidaan nähdä viran tradeerauksessa, ei muuten. Katuva saa aina synninpäätöstön, sitä ei nyt kukaan varmaan kiellä, ei ainakaan ole lupa kieltää. Se on väkivaltaa ja pahaa sellaista.
Jossakin kommentaarissa on kiinnitetty huomiota tuon Matt 16:19 uniikkiin verbien käyttötapaan. Kohdan voi ymmärtää myös niin että se mikä on sidottu maan päällä on jotakin joka tulee olemaan sidottu taivaassa, siinä merkityksessä, että se mikä tulee olemaan sidottu taivaassa, on sidottu myös maan päällä ja samoin se, mikä tulee olemaan vapautettu taivaassa, on oleva vapautettu maan päällä. Kyseessä on siis samanaikainen tapahtuma: Kun Jumala sanoo että asia on näin, niin se on silloin näin ihmisen julistaessa asiaa maan päällä.
Voisitko kertoa raamatunkohdan, missä Pietari nimenomaan “sitoo”. Minun Raamatussani Pietari vain kertoi Ananiaksen ja Safiran petoksen. Ja Simon Maguksen tapauksessa rukoili Jumalaa lopettamaan levitaation.
Onko Raamatussa oikeasti yhtään tällaista “sitomista”, vai onko se vain vallanhimoisten uskonjohtajien hengellisen painostuksen ja väkivallan väline.
Sitomisavaimessa on periaatteellinen looginen ongelma, joka tulee kristikunnan eripuraisuudesta: Mitä jos yksi porukka, jolla mielestään on avainten valta, haluaa sitoa, ja toinen porukka silti päästää? Ei tämä ole teoreettinen ongelma. Voihan vaikka SRK-lainen lestadiolaisporukka olla myöntämättä päästöä sille, joka vastustaa heitä, mutta sitten varmaankin löytyy joku muu paikka, josta saa synninpäästön.
Tämä minua edelleen mietityttää. Eikö lestadiolaisuudessa ainakin jonkun verran käytetä sitä, että synteihin sidottu eristetään muusta porukasta. Itse olen tietysti aina ollut heidän näkökulmastaan pakana ja tuntuu jännälle, kun yksi heikäläinen kääntää päänsä pois tai katsoo ohi, kun yritän tervehtiä häntä. Jotenkin erilainen suhtautuminen taisi olla Jeesuksella.
Tuossa Matt 16 luvussa ei tietenkään tarkoiteta, että Pietari voisi sitoa ja päästää mitä tahansa! Kristus puhuu siinä syntien sitomisesta ja päästämisestä, koska kysymyksessä ovat taivasten valtakunnan avaimet. Taivaaseenhan ei pääse kukaan muu kuin se jonka synnit ovat anteeksiannetut ja sieltä suljetaan pois ainoastaan katumaton syntinen. Näillä sanoilla ei siis ole mitään tekemistä Pietarin vallan kanssa, vaan ne sopivat ainoastaan epätoivoiseen tai ylpeään syntiseen. Ei ole kaksia avaimia! Francis Pieper kirjoittaa Dogmatiikassaan:
Kukaan opettaja ei apostolien päivistä saakka ole saarnannut näitä totuuksia, että Jumala antaa synnit anteeksi ainoastaan evankeliumin kautta, ja että uskon täytyy saada syntien anteeksiantamus evankeliumista, niin voimakkaasti kuin Luther. Uudelleen ja uudelleen hän kieltää opetuksen, että olisi kahdet avaimet. Hän ei tahdo kauhistuneen syntisen hautovan sellaisia ajatuksia kuin nämä: ”Ihminen maan päällä, kykenemätön katsomaan minun sydämeeni, todella saarnaa evankeliumia ja julistaa minulle synninpäästön, mutta Jumala, joka tutkii sydämet, on ehkä vihoissaan minulle?” Ei, sanoo Luther, ei ole kaksia avaimia, vaan ainoastaan yhdet. Jumala tietenkin yksin, voi antaa synninpäästön, mutta hän julistaa synninpäästönsä täällä maan päällä ainoastaan evankeliumin sanan kautta. Evankeliumi, missä tahansa sitä saarnataan on Jumalan oma sana, Jumalan oma ääni, huolimatta siitä kuinka ja kenen kautta evankeliumi tulee meille. Luther kieltää ajatuksen kaksista avaimista täysin pelagiolaisena, turkkilaisena, pakanallisena, anabaptistisena, fanaattisena ja antikristillisenä; sellainen perustuu oletukseen, että Kristus ei ole täydellisesti ansainnut syntien anteeksiantamusta, eikä sitä tarjota evankeliumissa, vaan että se lepää kokonaan tai osittain ihmisen katumuksen ja arvollisuuden varassa. Luther: ”totta, sinun täytyy katua, mutta ajatella, että syntien anteeksiantamus on tehtävä varmaksi ja avainten vallalla vahvistettava sinun katumuksesi kautta tarkoittaa uskon unohtamista ja Kristuksen kieltämistä hänen sovitustyössään. Hän tahtoo antaa anteeksi ja sovittaa syntisi, ei sinun tähtesi, vaan itsensä tähden, puhtaasta armosta, avainten välityksellä.” Martti Luther St. L. XIX:943 ff.
Francis Pieper, Christian Dogmatics, Vol. II, p. 512.
Erässä kerrostalossa kun asuin, niin eräs asukas aina kääntyi pois jos tulin porukkaan keskustelemaan. Sitä ennen kovin osallistui keskusteluun. Ei koskaan hän vastannut tervehdykseen. En koskaan ollut hänelle mitään pahaa tehnyt.
Kuulin hänen olevan harras uskova, mutta lahkoaan en tiennyt. Mutta toisaalta ei kyllä ne asukkaat, joiden kanssa hän kyllä keskusteli, olleet lestadiolaisia. Enkä tajunnut mistä olisi hän tiennyt minun ei-uskovaisuuden. En siitä tuossa talossa koskaan maininnut. Hmmm…