Haluaisin aloittaa keskustelun tästä: https://uskonnonvapaus.fi/2018/avi-moittii.html
On tuo nyt tavallaan ajankohtainen, mutta toisaalta kuitenkaan ei. Kyse ei myöskään ole oikeastaan uskonnollisesta uutisesta vaan yhteiskunnallisesta uutisesta. Oliko tälle sopivaa paikkaa?
Joku nollaviraston prokuristi on tehnyt päätöksen, jonka perustelut olivat tuossa aika omituiset ja heppoiset. Uskonnonvapaus on heikoissa kantimissa Suomessa. Ja näytetään menevän aina joidenkin valittajien ehdoilla.
Länsi- ja sisä- Suomessa on kuntia joissa yli 95 % väestöstä kuuluu luterilaiseen kirkkoon. Siksi siellä voi olla sallittua järjestää koko koululle luterilaseen kulttuuriin kuuluvaa ohjelmaa kuten linkissä mainittu virsivisa. Täällä Itä-Helsingissä ne eivät olisi mielekkäitä, kun täällä on kouluja, joissa muita kuin ev-lut. oppilaita on huomattavasti enemmän kuin luterilaiseen kirkkoon kuuluvia. Uskonnottomat eivät mielestäni voi määrätä koulun uskonnollista ohjelmaa, sen paremmin kuin täysin epämusikaaliset voivat valita koulun musiikkkiohjelmaa tai värisokeat toimia tuomareina taidemaalauksia arvosteltaessa. Uskonnonvapautta on se, ettei uskonnolliseen ohjelmaan ole oppilaan pakko osallsitua, jos uskonnoton huoltaja ei sitä halua.
Tämä hyppäsi nyt metakeskustelusta keskusteluun…
Oletetaan, että koulun rehtori on metodisti. Koulusta tehdään toisinaan retkiä Metodistikirkkoon, ei juuri muihin kirkkoihin, temppeleihin tms. Musiikin tunnilla muun ohessa opetellaan muutama uskonnollinen laulu, sattumoisin saman uskontokunnan laulukirjasta. Joskus käy lähetyssaarnaaja… No, tajuat pointin.
Olisiko tämä oikein vai väärin? Minkä lain perusteella?
Keskustelu on sopiva. Uskonto on laajempi kuin ‘hengellinen’, ja kattaa myös uskonnon esiintymisen yhteiskunnassa. Siirsin Ajankohtaista-alueelle. Muutin otsikkoa hieman; voit halutessasi, @JMantysalo, keksiä paremman.
Keski-Pohjanmaalla ja siitä pohjoiseen on muistaakseni kahdeksan vai yhdeksän kuntaa, joissa määrä on yli 90%. Yli 95% kuntia ei ole enää yhtäkään.
Sitäkin. Mutta ei uskonnonvapaus tarkoita, että koulussa (päiväkodissa, intissä jne jne.) pitää valtion järjestää uskontoa, edes enemmistölle.
Se, mikä on järkevää ja hyvää, on tietysti eri asia. Tässä haluan vain kumota tällaisen implikaation: tieto 1) meillä on uskonnovapaus; tieto 2) koulussa X yli 90% kuuluu evlut kirkkoon; johtopäätös 3) oppilaat on pakko viedä evlut jumalanpalvelukseen esim. kerran vuodessa.
Oppilaiden uskonto määrää sen, mihin retket suuntautuvat eikä rehtorin uskonto. Luterilaiset oppilaat tekevät retkiä luterilaiseen kirkkoon, ortodoksit ortodoksiseen kirkkoon ja muslimit heidän rukoushuoneeseensa. Helsingissä on muuten parikin koulua, joiden rehtori on ortodoksinen pappi. Silti niissä kouluissa ei ole ortodoksista ohjelmaa sen enmpää kuin muissakaan kouluissa.
Nykyään on sellainen systeemi, että uskonnollisiin tilaisuuksiin osallistumattomille oppilaille järjestetään korvaavaa ohjelmaa. Olen itsekin joskus ollut valvomassa tuollaista korvaavaa tapahtumaa. Ennen varsinkin oppikoulussa niillä, jotka eivät osallistuneet esim aamuhartauksiin ja koululaiskirkkoihin, oli niiden aikana vapaata koulusta. Pidän parempana sitä, ettei korvaavia tilaisuuksia järjestetä. Tällöin uskonnolliset tapahtumat pitää tietysti järjestää ensimmäisellä tai viimeisellä tunnilla.
Uskonto on yksi inhimillisen kulttuurin osa-alue, en ymmärrä, miksi sen pitäisi olla koulussa kiellettyä. On aikamoisen suvaitsematonta vaatia, etteivät toiset saa tehdä jotain mistä ei itse satu pitämään.
Kyllä meilläpäin luterilaiset käyvät tutustumassa ortodoksikirkkoon, ja itse lapsena eri paikkakunnalla myös kävin. Perinteisten kansankirkkojen tunteminen on yleissivistystä. Ja minusta muslimien rukoushuoneisiin olisi hyvä myös kaikkien tutustua. Ja muihin, mihin on mahdollisuus, ja jotka ovat edes jossain määrin merkittäviä yhteiskunnassa.
Uskonnolliset tilaisuudet toki pitää pitää vapaaehtoisina. Mutta sitten on hyvä muistaa uususkonnollisuus. Itse veikkaan, että erilaiset mindfulness ja joogajutut alkavat kouluympäristössä olla yleisempiä kuin kristillinen uskonnonharjoitus, ja näihin ei koskaan kysellä vanhemmilta lupia. Toki venyttely ja rentoutuminen voivat olla ihan uskonnosta vapaita, mutta molemmat kuitenkin pohjautuvat uskontoon. Rukous sanana herättää vapaa-ajattelijan vastustamaan, mutta jostain syystä nuo nykyään yleisemmät itämaisen uskonnollisuuden muodot eivöt.
Ihmetyttää myös tuo virsivisasasta vouhotus. Sehän on vuosia olemassa ollut juuri kouluille suunnattu juttu. Virsien opettelu kyllä kuuluu luterilaiseen uskonnonopetukseen. Samoin ainakin keskeisimpien virsien tunteminen on osa yleissivistystä. Mutta musiikinopetuksessa on taidettu luopua sivistystavoitteista ja lauletaan jotain puolivillaisia poppikappaleita, joiden sanat tihkuvat seksiä, huumeita ja väkivaltaa.
Eihän tästä AVI:n toiminnasta voi päätellä muuta kuin sen, että viraston uskonnottomat uskovat, että kristinuskolla voi olla vaikutusta ihmisen elämään. Heistähän voi tulla vaikka uskovaisia.
Minusta tuntuu, etten tule ymmärretyksi. Aloitetaan vähän kauempaa.
Peruskoulussa on pakko opettaa yksinkertaisen epäyhtälön ratkaisu. Tästä ei ole mitään epäselvyyttä. Lapselle on pakko tarjota kouluateria, vaikka se allergioiden takia olisi hankalaa. Tästäkään ei ole mitään epäselvyyttä.
Sen sijaan esimerkiksi käyntiä jumalanpalvelukseen ei ole pakko järjestää. Mikään laki ei sitä erikseen vaadi, ja OPH:n ohje nimenomaan sanoo että koulu saa jättää uskonnonharjoituksen välistä. Jumalanpalvelus ei rinnastu epäyhtälöön tai kouluateriaan.
Se, että perustuslaki ja Suomen hyväksymät kansainväliset sopimukset takavat uskonnonvapauden, ei tarkoita, että koulun pitää viedä lapset kirkkoon.
Olemme tässä vaiheessa vielä samaa mieltä? (Ja, huomaa, kirjoitan “ei ole pakko” enkä “ei saa”.)
Kyllä jumalanpalvelukseen tutustuminen kuuluu kristillisten uskontojen (ev-lut, ortodoksinen ja katolinen uskonto) opetusohjelmaan. Koululaisjumalanpalvelukset ovat käytännön uskonnnonopetusta, ja ne on tarkoitettu ko uskontokuntien jäsenille. En ymmärrä mitä asia muille kuuluu? Suomessa on koulussa oman uskonnon opetusta, koska vanhemmat ovat näin tahtoneet.
Huomautan, että ainakaan ortodoksisiin koululaiskirkkoihin oppilaiden ei ole pakko osallistua, mutta useimmat oppilaat osallistuvat niihin silti ja aivan mielellään. Niillä, jotka eivät tule mukaan, on normaali koulupäivä. Opettajan on ajoissa tiedotettava retkestä ja saatava lapsen huoltajalta lupa viedä oppilas kirkkoon. Koulaisjumalanpalveluksen järjestäminen vaatii sekä seurakunnalta kouluilta että uskonnonopettajilta paljon työtä.
Ymmärrän @JMäntysalo pointin tavallaan. Mulla on taustana tässä kuitenkin se, että vertaan usein opiskeluja työelämään tällaisissa kysymyksissä. Kesken työpäivän ja työajalla ei ole tapana lähteä yhdessä kirkkoon, vaikka koko työporukka kuuluisikin samaan uskontokuntaan ja suhtautuisi asiaan periaatteessa myönteisesti. Töissä tehdään töitä, ja samalla tavalla koulussa opiskellaan. Koulun ei ole mikään pakko järjestää sellaisia asioita, jotka periaatteessa kuuluvat enemmän vapaa-aikaan. Mutta tässä ajatuksessani on se ongelma, että ehkä ainakin ala-asteikäisten lasten koulu pitäisi rinnastaa enemmän kotikasvatukseen kuin työpaikkaan? Silloin kasvatus on kokonaisvaltaisempaa.
Tuossa virsivisakeississä AVIn logiikka on jännä. Mun nähdäkseni yhtään minkään asian ulkoa opettelu ei ole uskonnonharjoittamista. Ei ainakaan kristinuskon, koska minkään asian ulkoa osaaminen tai opettelu ei ole mikään pyhä toimitus, eikä mun tietääkseni ole sitä missään muussakaan uskonnossa. Toki se voi antaa tietynlaista viestiä oppilaille, jos nimenomaan virsiä halutaan opeteltavan ulkoa - ulkoa opettelu on sen verran harvinaista nykykoulussa, että se voi antaa mielikuvan asian erityisen suuresta tärkeydestä. Myös olen sitä mieltä, että kaikkinainen kilpailutoiminta kouluissa pitäisi olla täysin vapaaehtoisuuteen perustuvaa ja yksilökohtaista, vastustan esim. pakollisia urheilukilpailuja (joo on hiukan traumoja aiheesta) ja niin myös virsikilpailuja. Uskonnon harjoittamisesta ei kuitenkaan ole kysymys, eikä itselleni olisi hengellisesti minkäänlainen ongelma opetella ulkoa vaikkapa jonkin toisen uskonnon pyhiä tekstejä. Voisin ihan tyytyväisenä käydä hakemassa itselleni mukavan palkinnon niiden opettelusta ja olla uskomatta sanaakaan.
Tosiaan ainakin katolisen uskonnon opetussuunnitelmaan kuuluu tutustuminen katoliseen kirkkorakennukseen ja jumalanpalveluselämään. Tämä toistuu useampana vuonna, koska lapsen ymmärrys kasvaa. Rehtori ei saa tarkoituksellisesti estää opetussuunnitelman toteuttamista.
Laki ei määrää matematiikan opetussisältöä perusopetuksessa. Laissa ja asetuksissa on määrätty kyllä opetuksen tuntijaosta eli minimituntimääristä oppiaineittain, mutta siellä ei ole määräyksiä siitä, mitä esimerkiksi matematiikan opetuksessa täytyy käsitellä. Opetushallitus antaa määräyksiä opetussuunnitelman perusteista, ja opetussuunnitelmat, joissa virallisesti päätetään opetuksen tavoitteista, hyväksytään kunnissa. Opetushallituksen aineistossa mainitaan, että epäyhtälöihin olisi syytä tutustua ja ratkaista niitä, mutta jos joku opettaja sanoisi opiskelijoille, että epäyhtälöihin tutustuminen suoritetaan itseopiskeluna, ja käyttäisi oppituntinsa painottaen enemmän muita asioita, joihin ajan käytön katsoisi ryhmän kannalta pedagogisesti perustelluksi, niin ei siitä kai kovin helposti mitään sanktioita seuraisi. Aika monella ihmisellä on koulu-urallaan ainakin jonkun oppiaineen jollain kurssilla jäänyt osa kurssiin kuuluneesta opetuksesta saamatta, eikä sellaisesta normaalisti seuraa yhtään mitään. Oppilaat eivät välttämättä edes tiedä jääneensä jostain opetuksesta paitsi, ellei asia käy ilmi esim. sitä kautta, että kurssikirjassa on opetuksen päättyessä aika paljon vielä sivuja jäljellä, joita kurssilla ei ole käsitelty.
Miksei uskonnonvapaus voisi mielestäsi tarkoittaa myös sitä, että julkisen sektorin täytyy paitsi taata oikeus päiväkodissa, koulussa ja armeijassa uskonnon harjoittamiseen, myös edistää aktiivisesti mahdollisuuksia siihen, että ihmiset pystyvät tutustumaan ja syventymään uskonyhteisöjensä toimintaan poissa kotoa ollessaankin?
Ateistien ja ns uskonnottomien mielestä vain negatiivinen uskonnonvapaus on tärkeätä, ei positiivinen.
Ei me vaan käyty missään vaiheessa peruskoulua eikä edes lukiossa tutustumassa katoliseen tai ortodoksiseen kirkkoon. EIkä heidän edustajiaan vieraillut tunneilla lobbaamassa edustamaansa yritystä. Tsadiin suuntautuneella luokkaretkellä muistaakseni vierailimme jossain juutalaisen seurakunnan tilassa, kun muistan vaan sen että piti pistää joku outo lätsä päähän. Siihen aikaan aikaansa seuraavat kössit eivät kulkeneet lippa niskassa 24/7 vaan fledaa trimmattin suaveen kanssa pelin edessä asiaan kuuluvalla hartaudella.
Niin, puhuin tuossa katolisen uskonnon opetussuunnitelmasta, joka koskee katoliseen kirkkoon kuuluvia oppilaita…