Ei meillä vaan mitään katollisia oppilaita ees ollutkaan. Pari helluntailaista ja yks (kuten tulin myöhemmin oppimaan) Jehova. Muut ihan normi EVVK-luterilaisia.
No sitten, ihme ja yllätys, kyseinen opetussuunnitelma ei koske sellaista koulua. Koko ajan enemmän on niitä kouluja, joita se koskee, vaikka rehtorista joskus pahalta tuntuukin…
2 tykkäystä
Juu ei ollut katollista OPSia. Mutta oikeastaan kommentoin otsikon aihetta siltä kantilta, että vaikka tuohon aikaan uskonnolliset päivänavaukset olivat vielä ihan normitouhua, eikä mikään AVI tai muu oman elämänsä sankareiden kyllästämä byrokraattikeskittymä niihin puuttunutkaan niin kyllä se valtavirran luterilaisuus oli se juttu koulussa, eikä muihin kirkkokuntiin eikä oikein edes herätysliikkeisiin kiinnitetty liiemmälti huomiota. Ei siis vierailtu heidän tiloissaan ja tilaisuuksissaan eikä heidän lobbarinsa muistaakseni vierailleet tunneilla.
Jumppamaikalla/-maikoilla oli suhteita ja aina muutaman kerran lukukauden aikana joku vähän isompi nimi kävi “valmentamassa” meitä kössejä.
Onhan se selvä, että omassa ajattelussa tahtoo tulla bias. Yritän pitää tätä mielessä, ja kaipa esimerkiksi uskonnonvapaus.fi kohtuudella toimii myös vähemmistöuskontojen apuna?
Silti allekirjoitan sen va-liiton perusnäkemyksen, että uskonnonvapaus lähtökohtaisesti ei vaadi aktiivisia toimia. Esimerkiksi saa julkaista Fides-lehteä, eikä ole merkitystä sillä, sanooko käyttävänsä sanavapautta vai uskonnonvapautta. Jos poltetaan kirkko, pitää poliisin etsiä syyllistä, mutta ei tarvita erillistä rangaistuspykälää vaan normaali tuhotyön pykälä riittää. Tai ajankohtaisena, ministerillä(kin) pitää olla lupa käydä kirkossa, moskeijassa jne, ja uskontokunnilla vapaus järjestää rituaali tai tehtävään siunaus – mutta tästä ei seuraa, että valtioneuvoston jäsenellä pitää lakikirjan mukaan olla uskonnollinen vala.
(Mitä tarkoittaa “ns” uskonnottomissa?)
1 tykkäys
Aamunavauksien tulisi mielestäni olla uskonnonvapauden mahdollistavia. PL 11 § 2 mom alkaa positiivisen uskonnonvapauden määrittelyllä. Tässä kohden ei ole viittausta siihen, missä paikassa tai yhteydessä sitä saa tehdä. Säädöksen viimeinen lause ottaa kantaa siihen, ettei kukaan ole omantuntonsa vastaisesti velvollinen osallistumaan uskonnonharjoitukseen.
Uskonnon ja myös 12 § sananvapauden näkökulmasta: kumpi on nyt onkaan kriittisempää se, että omasta vakaumuksestaan ei saa kertoa sisällyttämällä uskonnollista aineista aamunavauksiin vai se, että uskonnonvapauden nimessä tulkitsemalla tällaisen kertomuksen kuuleminen omantunnonvastaiseen uskonnonharjoittamiseen velvoittamiseksi, pyritään tosiasiallisesti vaikuttamaan sananvapauteen, kuvaamalla vaihtoehtoinen toiminta joko niin vaikeaksi järjestää tai sitten tarpeettomasti tai kiusallisesti vakaumuksettomuuden tai erilaisen vakaumuksen paljastaviksi?
On sitten eri asia pitääkö kouluissa olla lainkaan aamunavauksia, kun ei kerta työpaikoillakaan ole? Tätä voisi myös ajatella koulun kasvatustehtävän kannalta. Ei kaikilla työpaikoilla ole jumppatuntiakaan. Mielestäni koulun tehtävä on vetää kansalainen ulos tynnyristä ja altistaa häntä erilaisille tieto- ja kokemussisällöille.
Silti on selvää, karrikoiden, ettei muslimi saa rukoilla kesken työtehtävänsä jos on esimerkiksi palomies ja juuri letkun varressa kiinni.
Selvää sen sijaan on, että uskonnonvapauden nojalla oppilas saa rukoilla ruokarukouksen myös koulussa. Ja taas toisaalta, ei tästä seuraa että opettajan pitää johtaa rukous. Uskonnonvapaus on minusta ennenkaikkea sitä, ettei valtio kiellä. Ks. tästä esim. Oikeuskansleri: toinenkin vanhempi saa tutustuttaa lasta uskontoonsa - uutinen 26.12.2012
Eiköhän muslimi “saa” rukoilla kesken palonsammutuksenkin - uskon, että jokin sotatilanteeseen sopiva tulkinta löytyy - siinä missä kristittykin voi tehdä linkkaamassasi ratkaisussa lapsen isän mielestä sopimattomia ristinmerkkejä - erästä uskovaa naapurimaammamme leirin vartijat koettivat kiusata häpäisemaan Jumalaansa teettämällä ristinmerkkiä käymälän tyhjennyksessä liikaantunein käsin - hän vastasi tekemallä ristinmerkin silmillään.
Kysymys oli aamunavauksen sisällöstä. Onko PL 11 § ja erityisesti 12 § loukkaamatta mahdollista kieltää kertomasta julkisesti uskonnollista sisältöä?
BTW. OKV:n tiedotteessa mainittu paikkakunta paljastaa asianomaisten henkilöllisyyden.
Mitä mieltä olet oman uskonnonvapaustulkintasi pohjalta siitä, onko oppilaan lisäksi myös opettajalla oikeus rukoilla koulussa oma ruokarukouksensa ääneen? En kysy muiden rukoukseen johtamisesta, vaan siitä, että opettaja ruokapöytään istuessaan siunaa ääneen ruokansa.
Vastaavan kysymyksen voi toki esittää myös palomiesesimerkissäsi. Eli onko sinusta palomiehellä oikeus rukoilla ääneen letkun varressa, jos ei päästä letkusta irti, vaan jatkaa samalla työtehtäväänsä?
Aamunavauksista kyselin AVIn kouluttajalta yhdessä tilaisuudessa joskus kymmenisen vuotta sitten, kun laki näissä asioissa muuttui. Hän sanoi, että tarkoituksena on ollut selkeyttää uskonnon harjoittamiseen liittyviä sääntöjä, ei rajoittaa edes opettajan omaa uskonnonvapautta. Eli hänen mukaansa opettaja saa perustaa aamunavauksen omaan uskonnolliseen vakaumukseensa, ja kertoa siitä, eikä se ole uskonnonharjoittamista. Oppilaita ei pidä kehottaa yhtymään rukoukseen tai vastaavaan, ellei kyseessä ole erillinen tilaisuus johon vanhemmat ovat antaneet luvan osallistua. Mutta oppilaita ei tarvitse varjella siltä faktalta, että ihmisillä, myös opettajilla, on erilaisia vakaumuksia.
5 tykkäystä
Tässä tullaan “julkisesti”-sanan kaksoismerkitykseen. Seksi ja Vaakon nakki ovat molemmat “yksityisiä”, mutta niiden vastakohtana ovat ihan eri merkityksen julkiset asiat.
Ei saa kieltää kulkemasta kadulla ristikoru kaulassa. Saa kieltää pitämästä koulussa uskonnollista päivänavausta. Tässä on minusta selvä analogia puolueisiin: voidaan kieltää myös julistamasta poliittista sanomaa kunnan koulussa.
Myönnän toki, ettei asia ole niin mustavalkoinen kuin viesteistäni voi luulla. Harmaata aluetta on, ja tällaiset AVIn päätökset yms. vetävät siihen rajalinjoja.
Mielestäni opettaja saa rukoilla oman ruokarukouksensa. Toivon että palomies ei rukoile juuri kun tilanne on päällä ja on aivan kirjaimellisesti letkun varressa. Parempi keskittyä katsomaan mihin vettä ruiskuttaa.
Ooperi viittaisi AVIn tulkintaan kymmenen vuotta sitten. Säädöksetkin ja erityisesti niiden tulkinta ovat sen jälkeen kovasti muuttuneet.
Miksi ajattelet, että rukous haittaisi keskittymistä? Mitä rukoileminen sinun mielestäsi on?
Rukous on käsittääkseni keskittymistä ajattelemaan jotain yliluonnolliseksi oletettua toimijaa. Mutta joo, toki pikainen “Herra auta”-huokaus ei haittaa.
Varsinaisesti ajattelin tosin alkuaan perinteistä muslimin kumartelua Mekan suuntaan.
Ensinmainittu on nähdäkseni meditointia. Ja sitä ei ehkä kannatakaan harrastaa tulipaloa sammuttaessa.
Perustuslaki on vuodelta 1999 ja perusopetuslaki vuodelta 1998. Mihin säädöksiin viittaat? Millä tavalla ne ovat viimeisen kymmenen vuoden aikana kovasti muuttuneet?
Tähän melkein sanoisin että kelaa uskonnonvapaus.fi:n uutisia… Mutta ks. esim. http://www.oph.fi/saadokset_ja_ohjeet/ohjeita_koulutuksen_jarjestamiseen/perusopetuksen_jarjestaminen/uskonnon_ja_elamankatsomustiedon_opetus
En nyt nopealla etsimisellä löytänyt mitään, missä olisi ollut jotain muutosta siihen, mistä kirjoitin. Se, että joku, on sitten muslimi, kristitty tai kuka vaan, kertoo uskostaan, eikä kehota yhtymään rukoukseen, ei ole uskonnollinen tilaisuus, ja voi olla osa koulun toimintaa. Koulun tehtävänä on antaa oppilaille monipuolinen sivistys, ja osana tätä oppia myös kohtaamaan erilaisia ihmisiä, joilla on erilaisia vakaumuksia. Opettaja saa puhua siitä, että on uskonnoton. Ja siitä, että on kristitty.
1 tykkäys
Uutta on ainakin tuo AVIn linjaus, jonka mukaan uskontoa voi olla liikaa. Siis opettaja voi kertoa omasta uskostaan, mutta jossain vaiheessa mennään siihen että enää ei olla koulun tehtävän sisällä.
On kelattu. Säädöksiä on nuo em. lait. Opetushallituksen ohjeet ovat ainoastaan ohjeita eli tulkintoja, eivät varsinaisia säädöksiä. Niissä mielenkiintoista on mm. se, että vaihtoehtoinen toiminta päivänavauksen aikana ei ole velvoittava, vaan ainoastaa ohjeellinen. Ohjeellisesta toiminnasta on sitten tehty positiivista uskonnonvapautta ja sananvapautta rajoittava normi.
2 tykkäystä
On erittäin väärin, kun virkamiehet muuttavat tulkintoja lainsäätäjän selvää tarkoitusta vastaan. Suomessa on voimassa lainsäädännön tahdosta nimenomaisesti positiivinen uskonnonvapaus, se on meikäläisen ajattelutavan taustalla. On haluttu mahdollistaa uskonnollinen toiminta koulussa ja muutenkin yhteiskunnallisessa elämässä, kuitenkin siten, että ketään ei pidä pakottaa vakaumuksensa vastaiseen toimintaan.
Nyt on alettu vaatia negatiivista uskonnonvapautta. Uskonto pitäisi sysiä piiloon ja se ei saisi näkyä julkisessa elämässä. Tämä on täysin maamme perinteelle vierasta ja vastoin sitä, mitä lainlaatija on tahtonut. Lainsäätäjän tahto on saanut väistyä, onko sitten taustalla joidenkuiden yksityinen agenda vai jokin hyperkorrektian tavoittelu.
3 tykkäystä
Mitä olet mieltä hovioikeuden tuomiosta, jossa totaalikieltäytyjä vapautettiin, kun muuten häntä olisi syrjitty Jehovan todistajiin nähden? Siinähän HO pakottaa lainsäätäjän joko poistamaan pakollisen asevelvollisuuden tai velvoittamaan JT:t sivariin. Kuitenkin toisaalta HO johdonmukaisesti noudatti perustuslain säädöstä.
Todellisuudessahan lainsäädäntö menee vuoropuheluna, jossa perustuslakivaliokunta, ylimmät laillisuusvalvojat, ylimmät oikeudet ja oikeustieteen kirjoittajat voivat oikeastaan kaikki viitata toisiinsa.