Rinnastus eronneiden vihkimiseen ontuu osittain. Koska kukaan ei esitä, että ero olisi ideaali ja yhtä hyvä asia kuin liiton kestäminen.
Enkä tiedä kuka tai mikä taho ylipäätään opettaa avioliiton “purkautumattomuutta”, että sitä ei olisi mitenkään mahdollista purkaa. (Sanoihin takerrun sen verran, että “purkamaton”, tarkoittaa että jotain ei saisi purkaa, ei että purkaminen on mahdotonta.)
Minusta kirkko voi olla täysin uskottava, jos opettaa, että ideaali on se, että avioliitto kestää elämän loppuun asti. Eronneiden vihkimisessä linjaa voisi mielestäni tiukentaa, mutta se on toinen keskustelu.
Jos avioliiton käsite, teologia ja oppi sen sijaan pidetään sellaisena, että se on miehen ja naisen välinen, samaa sukupuolta olevien liitot näyttäytyvät väistämättä “epä-avioliittoina”. Koska ne eivät ole kirkon avioliittokäsityksen mukaisia. Tässä ei ole kyse “ideaalista”, vaan määritelmästä.