Ja ylikin. Siksi Paavali suosittelee leskille edelleen selibaattia, minkä itse ajattelen viittaavan puolisoon sitoutumiseen. Ymmärtääkseni ortodokseilla pätee leskien aviliittoihin samat kriteerit kuin eronneiden avioliittoihin.
Ei kuitenkaan kaikissa tapauksissa: Siksi tahdon, että nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia ja hoitavat kotiaan, niin etteivät he anna vastustajillemme aihetta solvaamiseen. (1 Tim 5:14)
1 tykkäys
Ekonomiaa toki voidaan soveltaa, kuten epäsuorasti viittasinkin puhuessani avioerosta. Kanoneissa on ymmärtääkseni samat kiellot ja rangaistukset leskien naimisesta kuin avioerosta.
Tämä on vaikea ymmärtää. Eikö se ole pikemmin akribiaa kuin ekonomiaa, kun Raamattu suorin sanoin sallii leskelle uuden avioitumisen? Ja miksi ortodoksit pitävät lesken ja eronneen uutta avioitumista samanarvoisina? Eroaminenhan on Raamatussa nimenomaan kielletty.
10 tykkäystä
Paavali sallii leskille avioliiton pitkin hampain ja näinhän ortodoksit tekevätkin. Muutenkin, Raamattua ei pitäisi tulkita yksittäisinä oppilauselmina, vaan osana laajempaa kokonaisuutta.
Sen sijaan Paavali ei salli eronneille uudelleenavioitumista. Ei edes pitkin hampain. Ortodoksit eivät tee näin.
Loppulause oli jotain sanahelinää.
1 tykkäys
Eivät ortodoksit salli kaikissa tilanteissa eronneille uutta avioitumista. Avioero tietysti sallitaan. Suomen ortodoksisessa kirkossa käytäntö on mukautunut Suomen oloihin, koska elämme luterilaisessa maassa, jossa avioerot ovat tavallisia ja ortodoksit ovat usein seka-avioliitossa luterilaisten kanssa.
Paavali näyttäisi käsittelevän leskiä jokseenkin samoin kuin naimattomia: heidän on parempi olla menemättä naimisiin, jos pystyvät elämään niin, mutta heillä on oikeus myös avioliittoon. Sen sijaan eronneiden uusi avioliitto kielletään Herran käskynä.
Naimattomille ja leskille minä sanon, että heidän olisi hyvä pysyä yksin niin kuin minäkin. — —
Naimisissa oleville taas annan käskyn, en minä vaan Herra: vaimo ei saa erota miehestään. Jos hän kuitenkin eroaa, olkoon menemättä enää naimisiin tai sopikoon miehensä kanssa. Samoin ei mies saa erota vaimostaan. — —
Naimattomista naisista minulla ei ole Herran antamaa käskyä. Sanon kuitenkin oman mielipiteeni, sillä Herra on suonut minulle sen armon, että minuun voi luottaa. — —
Vaimo kuuluu yhteen miehensä kanssa niin kauan kuin tämä elää, mutta miehen kuoltua hän on vapaa menemään naimisiin kenen kanssa haluaa, kunhan se vain tapahtuu Herrassa. Hänen osansa on kuitenkin parempi, jos hän pysyy leskenä. Tämä on minun käsitykseni, ja luullakseni minussakin on Jumalan Henki. (1 Kor 7:8,10-11, 25, 39-40)
6 tykkäystä
Epäilen pikkasen…
Ainakin epäilen tuota hiukan pollea heittoa, joka kohdistui siihen selvään apostolin sanaan. @cymbus siihen viittasi, ja siinä suositellaan leskien nopeaa avioitumissta, etteivät vaipuisi lihallisiin ajatuksiin. Siinä jos missä, on Raamatun kokonaisnäkemys otettu huomioon. Oikeastaan siinä on yksi selvä periaate suhtautua munkkiuteenkin vahvoin varauksin.
Tässä luterilaisessa maassakaan avioerot eivät vielä 1900-luuvn alussa olleet niin tavallisia, eikä kristillisissä piireissä vielä sodan jälkeenkään, joilloin presidentti Paasikivi kieltäytyi vahvistamasta lakia eronneiden uudelleen avioliittoon vihkimisestä…
Jumala voi siunata yllättävällä tavalla, esimerkiksi antamalla elää ja kasvattaa pesuettaan toisen kirkkokunnan ja pohjoismaisen demokratian helmassa. Ei kannata olla ainakaan tyytymätön.
Kannattaa meidän kaikkien aina muistaa, että kun yksi syyttävä sormi osoittaa toiseen, neljä suuntautuu omaa rintaa kohti.
Meitä luterilaisia painaa tänään luopumuksen kriisi. Siitä on jo Herra itse ennustanut. Silti se tuottaa syvää tuskaa monessa kristityssä aivan masennukseen asti.
Vielä emme ole tälläkään palstalla päässeet niin syvälliseen ja rehelliseen keskusteluun, että kaikki löytäisivät luopumuksen hengen vaikutuksia oman laumansa piiristä.
Auttaisiko hedelmien lähempi tarkastelu? Ainakin niistä lampaat ja vuohet Jeesuksen mukaan tunnetaan jo lihassa olonsa päivinä.
1 tykkäys
Tuosta voi lukea tarkoitettavan, että eroamisen (ja uudelleen avioitumisen) liberaalimpi malli on ortodoksisen kirkon käytössä vain Suomessa, ja kenties muissa vastaavissa lutkuliperaalimaissa, koska lutkut ja liperaalit. Onko tosiaan näin?
Sanahelinää se ei ollut, vaan huonosto avattu. Yksittäiset lauselmat ovat tärkeitä, mutta ennen kaikkea kokonaisuuden osana, johon lukeutuu mm. isien opetukset ja ekumeeniset synodit. Toki voidaan sanoa, että synodit ja isät ovat väärässä, mutta toki kunnon luterilainen ei näin sano. Sitoutuvathan luterilaiset katoliseen oppiin. 
Meillä Suomessa on nykyisin sellainen laki, että avioeron saa hakemuksesta, mitään perusteita sille ei tarvitse olla. Kuulemani mukaan myös kirkollinen avioeron myönnetään välittömästi. Ei siis tutkita avioeron syitä. Vaikea niitä olisi piispan tutkiakin, kun mitään oikeudenkäyntiä ei ole käyty.
Monissa muissa maissa avioeron saa vain tarkoin määrätyistä syistä. Ortodoksisen kirkon hyväksymiä avioeroperusteita ovat: toisen tai molempien puolisoiden huorin tekeminen, vakava pahoinpitely, joka on kohdistunut aviopuolisoon tai perheen lapsiin, kotoa pois lähteminen ja pysyttely pitkään teillä tietymättömillä, ja abortin tekeminen aviomiehen tietämättä.
2 tykkäystä
Lisään vielä, että ortodoksisessa kirkollisessa avioerossa ns syytön osapuoli saa oikeuden avioitua uudestaan, mutta esim aviorikokseen syyllistynyt ei saa. Näin siis niissä ortodoksisissa kirkoissa, joissa vielä noudatetaan kanoneja.
Aikaisemmin myös luterilaisessa kirkossa on ollut samanlainen käytäntö. Eronneet (tai ainakin ns syyllinen osapuoli) joutuivat ottamaan siviilivihkimisen, jos tahtoivat avioitua uudestaan. Valtaosa luterilaisista papeista kieltäytyi eronneiden vihkimisestä. Muistaakseni vuonna 1948 valtiovalta pakotti luterilaisen kirkon vihkimään myös eronneet uuteen avioliittoon. Laki papin oikeudesta kieltäytyä vihkimästä eronneita jäi vaille presidentin vahvistusta. Avioerot yleistyivät Suomessa vasta toisen maailmansodan jälkeen, kun hätäisesti solmitut sota-avioliitot hajosivat. Tähän tapahtumaan nimimerkki Yxinkertanen edellä jo viittasikin.
2 tykkäystä
Katsos kun kristinuskossa ei ole kyse siitä, että luetaan vain Raamattua ja etsitään sieltä toimintaohjeet kuin jostain käyttöohjekirjasta. Piispat soveltavat kanonista lakia päämääränään mahdollisimman monen sielun pelastus. Siinä samassa Raamatussa sanotaan, että on “parempi naida kuin palaa”. Jo sen perusteella voit tulkita, että on parempi uudelleenavioitua kuin yrittää kärvistellä yksinään, jos jälkimmäinen vaihtoehto esim. johtaisi toistuviin aviorikoksiin.
Kristinuskon uskon kohteena on Kolmiyhteinen Jumala, joka Pyhällä Hengellä vahvistaa, parantaa ja täydellistää epätäydellisiä ja heikkoja ihmisiä, jotka kukin omista lähtökohdistaan käsin pyrkivät kilvoittelemaan ja edistymään Jumalan tuntemisessa. Ei se ole sitä, että luetaan jokin kielto ja sitten potkitaan ihmiset pois, jos he eivät jo valmiiksi täytä kaikkia ihanteita.
On ristiriitaista, että protestantit syyttävät vanhoja kirkkokuntia “pelastuksen tavoittelemisesta teoilla”, mutta sitten ovat itse tällaisissa asioissa paljon lakihenkisempiä kuin nämä. Siinä ei ole mitään logiikkaa. En usko, että avioliitto-opetuksen suhteen vanhoilla kirkkokunnilla on raamatullisuuden suhteen mitään hävettävää, jos niiden oppia ja käytäntöjä verrataan esim. luterilaisten käytäntöihin, joissa voit uudelleenavioitua vaikka sata kertaa.
Mielestäni katolinen eli roomalaiskatolinen kirkko ei kuulu vanhoihin kirkkoihin, koska sehän syntyi vasta 1000-luvulla suuren skisman jälkeen ja on moneen kertaan muuttanut alkuperäistä oppia ja tehnyt siihen omia lisäyksiään. Avioliiton käsittäminen “purkamattomaksi” ja avioeron mahdottomuus tuli katolisen kirkon oppiin vasta 1100-luvulla. Se on siis roomalaiskatolinen uusoppi. Samalla keksitiin avioliiton mitätöiminen, jos avioliitto ei ole “pätevä”.
Sikäli kun mitään ymmärsin kirjoituksestasi, minulle jäi tämmöinen mielikuva uskostanne. (Se lienee jonkin herätysliikkeen oppi.) Ensin Jeesus pelastaa ihmisen ja pelastumisen pitää tapahtua “yksin armosta”, mitä se sitten käytännössä lieneekään? Pelastetut muodostavat seurakunnan. He lukevat Raamattua lakikirjana ja etsivät sieltä itselleen elämän ohjeita. Jos näitä “neuvoja” tai sääntöjä ei jaksa täyttää, ei ole oikeasti pelastettu.
Ortodoksille pelastuminen on päämäärä, jonka toivotaan tapahtuvan joskus tulevaisuudessa. Sitä kohti pyritään. Kirkko on meille sairaala, joka tarjoaa parannuskeinot syntiin ja kuolevaisuuteen.
Apostoli Paavali antoi alkukristityille neuvoja sen hetkisessä tilanteessa. Alkukirkon uskoa sävytti Herran pikaisen takaisin tulon odotus, jonka käsitettiin tapahtuvan saman sukupolven aikana. Siksi avioitumista, saati sitten uudestaan avioitumista leskeyden tai avioeron jälkeen, ei pidetty hyvänä.
Minä en voi sanoa muuta kuin AMEN!
Mauriina tuo esille sitä kristillistä perinnettä mitä olen lapsuudesta saakka luterilaisena uskovaisena kodissani oppinut.
Kun luen, mitä kirjoittaa hyvin aktiivinen @timo_k, esimerkiksi tekojen hurskauden saamasta kritiikistä, tulee mieleen vanha luterilainen allegoria kärryjen valjastamisesta hevosen eteen. Sehän pitäisi tehdä päin vastoin, hevonen vetää kärryjä, eivätkä kärryt vedä hevosta. Hyvät teot eivät voi tehdä uskoa, mutta uskosta voivat syntyä - kun Jumala armossaan niin suo - hyvät teot.
Ei muutakaan. Avioero on ortodoksienkin mielestä syntiä. Ei kai tätä kukaan kiellä.
Jaa, onko avioliiton pätevyyden/pätemättömyyden ajatus oikeasti vasta keskiaikaista ja nimenomaan läntistä perua? Tuskin ortodoksinenkaan kirkko torjuu kokonaan ajatuksen siitä, että voi olla “avioliittoja”, jotka eivät ole voineet olla sitä ensinkään (sisarusten välinen liitto, väkivallan uhan alla solmittu liitto, yms.) ? Pätemättömyyteen johtavien tekijöiden listaa on saatettu lännessä toki laajentaa ja käyttää mitätöimistä ahkerammin, mutta sitä luulisi, että ajatus pätemättömien avioliittojen olemassaolosta on yleismaailmallisempi.
(Off topicista mea culpa, jos tästä lähtee kehkeytymään keskustelua lupaan siirtää sopivaan ketjuun marisematta ja ensi tilassa :P)
1 tykkäys
Tässä tarkoitetaan avioliiton mitätöimistä väärän intention perusteella. Tapauksen faktat olivat suunnilleen sellaiset, että mies oli halunnut kokeilla, saako hän vieteltyä naisen avioliittoon, ja karkasi pian häiden jälkeen. Avioliiton mitättömyys tuli paavi Innocentius III:n ratkaistavaksi, joka hyväksyi mitättömyyden.
Tämä ymmärrettävästi laajensi olennaisesti mitättömyyden soveltamisalaa. Nykyisin varmaan suurin osa mitättömyyshakemuksista perustuu salaisiin intentioihin.
Kuten on jo todettu, ns. ortodoksien avioliitto-opetus on keisareiden vaatimuksesta syntynyttä maallista lainsäädäntöä. Kristityt eivät aiemmin opettaneet eronneiden uudelleenavioitumisen olevan mahdollista. Katolinen kirkko, josta ns. ortodoksit erosivat skismaattisen luonteensa takia, on tässä säilyttänyt oikean opetuksen.
2 tykkäystä