Hänen pyhyytensä paavi Franciscus on pehmentänyt kantaansa avioeroon ja avopareihin, mutta ei homoihin. Paavi Franciscuksen mukaan myös avoparit ovat tervetulleita kirkkoon, mutta heitä tullaan “neuvomaan”. Aiemmin kirkko katsoi avoparien ja uudelleen siviilimenoin avioituneiden ihmisten elävän synnissä, ja heidät voitiin erottaa kirkosta.
Ei kuitenkaan ihan näin. Heidät erotettiin, ja erotetaan edelleen, ehtoolliselta. Kirkosta ei erota muutoin kuin henkilön omalla ilmoituksella uskostaan luopumisesta. Kukaan ei voi kirkosta erottaa.
“Yleisradio pehmensi kantaansa Vasemmistoliittoon ja Vihreisiin. Paavo Väyryseen ei. Lauri Kivinen peräänkuulutti keskusteluohjelmia koskevassa palaverissa toimitusta, joka olisi lempeämpi ja myötätuntoisempi myös “täydellisiä” yleläisiä kohtaan, toimituksesta huhuillaan.”
Ja sinullekin muistutus politiikan kiellosta täällä.
1 tykkäys
“Ei kuitenkaan ihan näin. Heidät erotettiin, ja erotetaan edelleen, ehtoolliselta. Kirkosta ei erota muutoin kuin henkilön omalla ilmoituksella uskostaan luopumisesta. Kukaan ei voi kirkosta erottaa.” (Plautilla)
Roomalais-katolisesta kirkosta ei siis eroteta ketään, mutta avoparien ja uudelleen siviilimenoin avioituneet erotetaan ehtoollisyhteydestä eli ekskommunikaatioidaan.
“Joistakin vakavista synnin teoista kirkko on määrännyt kirkollisen rangaistuksen, jonka lopullisena tarkoituksena on herättää vakavaan syntiin langenneen katolilaisen omatunto katumukseen ja kääntymykseen. Kirkollisen rangaistuksen kautta pyritään toisaalta myös varjelemaan kirkon parasta ja kaikkien yhteistä hyvää sekä varoittamaan jo etukäteen joidenkin tekojen vakavuudesta sekä näin edesauttamaan sielujen pelastusta. Kirkollisista rangaistuksista ekskommunikaatio on kaikista kovin. Ekskommunikoitu henkilö ei voi muun muassa viettää eikä osallistua mihinkään sakramentteihin eikä hänellä saa olla mitään kirkollista virkaa tai tehtävää. Jokainen kirkollinen rangaistus voidaan purkaa ja puretaan, jos asianomainen katolilainen katuu vilpittömästi tekoaan, pyytää sitä anteeksi ja pyrkii hyvittämään sen aiheuttaman vahingon.”
Sen sijaan “Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ekskommunikoi jäseniään mistään syystä, mutta pappeja on vakavien opillisten tai muiden virkavelvollisuusrikkomusten takia erotettu pappisvirasta.”
Suomen luterilaisissa kirkoissa saavat julkihomot, avoliittolaiset, eronneina uuteen avioliittoon vihityt sekä muut julkisyntiset alttarin sakramentin eikä ketään käännytetä pois.
Avioliittoseminaarissa pohditaan ihmissuhdekiemuroita. 
1 tykkäys
Kappas, onnistuin löytämään olemassa olevan avioeroketjun, joten laitan tänne.
Kirjasta: Totuus vai tehtävä? 33 kysymystä ja vastausta kristinuskosta, artikkeli: Kristitty koti, Jari Rankinen:
Se, ettei saa erota, ei tarkoita, että pitää suostua mihin tahansa. Ei tarvitse suostua esimerkiksi siihen, että väkivalta, alkoholi tai huumeet hallitsevat kotia ja liittoa. Mutta voisiko ratkaisu olla muutto eri osoitteisiin ilman avioliiton lopettamista? Näin jää yhteen palaamisen mahdollisuus.
Sleyllä aiemminkin kannatettu näkemys tämä, että asumusero olisi jotenkin parempi ratkaisu kuin juridinen avioero. En ole varma, onko tämä kestävä näkemys. Paperilla naimisissa pysymisestä voi olla haittaa - esim. taloudellisesti, kun omaisuuden jakoa ei päästä tekemään - mutta voiko siitä olla jotain hyötyä? Yhteen palaamisen mahdollisuushan on olemassa myös virallisesti eronneilla, ja sellaista tapahtuu. Perheväkivallan kohdalla kuitenkin mietin, onko yhteen palaaminen realistista? Toki jos väkivalta on sidoksissa esim. alkoholin käyttöön, ja lopettaa alkoholin käytön, niin ongelma poistuu ja puolison luokse on mahdollista palata. Klassinen perheväkivallan kuvio kuitenkin sisältää myös hyvittely- ja lepyttelyvaiheita, joissa tekijä (mahdollisesti täysin manipulointimielessä) vakuuttelee, että tulee muuttumaan. Jos tällaisia on jo nähty ja väkivalta aina kuitenkin jatkunut, voiko luottamus enää palautua sillä tavalla, että takaisin yhteiseen kotiin muuttaminen olisi mahdollista?
6 tykkäystä
Erikoisinta tuossa opetuksessa – opetuksena tuon luen – on toteaminen, että tällöin jää yhteen palaamisen mahdollisuus. Jäähän se kuvaamasi mukaan eronkin jälkeen. Ja Sleylläkin piirit on niin pienet, että jos molemmat käyvät järjestön messuissa niin siellähän he joutuisivat asumuserolaisina istumaan erillään. Vai olisiko pokkaa feikata ja istua ja käydä ehtoollisella yhdessä.
Varmaan yhteen palaamistakin tapahtuu, asumuseron jälkeen. Mutta olen samaa mieltä että realistisesti ajatellen väkivalta ja alkoholi (liittyvät usein yhteen) tai narsistinen häiriökäytös eivät yleensä katoa olemattomiin vaikka asuttaisiin erillään.
Tässä on vähän sellainen tunne että on haluttu löytää ratkaisu jossa ei rikota Raamatun käskyä vastaan mutta ei kehdata velvoittaa ketään pysymään hellan ja nyrkin välissä kun se kuulostaa turhan rankalta.
Tai sitten pastori on tuossa hiukan epätarkka. Jospa tarkoitus onkin sanoa että väkivaltaisesta suhteesta on lupa oikeasti erota. Toisena asiana sen jälkeen: asumusero on vaihtoehto, jos ongelmat eivät vaikuta lopullisilta. Ehkä tässä onkin kaksi eri tapausta?
Ajattelen että otetaan tuosta ohjeesta se mikä on omantunnonkin mukaista: Kukaan ei ole pakotettu jatkamaan suhdetta jossa on fyysistä tai henkistä väkivaltaa. Tämähän on täysin väärin kaikkia kohtaan, usein tuhoisaa lapsille ja heidän tulevaisuudelleen. Sen sijaan moni ongelma on sellainen mihin on apua saatavilla. Ihmissuhteet ovat vaikeita ja ajan paine kova. Uskottomuus ja/tai ahdistava mustasukkaisuus voivat joskus “parantua”. Anteeksiannon todellisuus on mahdollista jos on molemminpuolista halua selvittää asiat ja sitoutuminen kummallekin tärkeää. Eli todellakaan vanhan iskelmän “se on kerrasta poikki, sanon suoraan sen” ei ole kristillinen periaate.
4 tykkäystä
Mielestäni ihmisellä, joka kärsii puolisonsa narsistisesta käytöksestä, väkivallasta tai alkoholismista on oikeus oman terveytensä ja jaksamisensa turvatakseenkin erota tällaisesta liitosta. Ja tällöin mikään asumusero ei riitä. Serkkuni eli tällaisessa liitossa yli 30 vuotta, jossa ainakin viimeisessä vaiheessa myös puolison alkoholinkäyttö ja uskottomuus astuivat kuvioihin. Sitä ennen mies oli ajanut perheen raha-asioita itsevaltaisesti jatkuviin maksuhäiriöihin ja velkoihin, joita piti paeta ulkomaille asti.
Serkkuni lapset ovat jo aikuisia ja hän on hyvin helpottunut, kun vuosikymmeniä jatkunut osa määräiltävänä piikana loppui ja hän vapautui sen jälkeen kun mies oli löytänyt 40 vuotta nuoremman parikymppisen naisen itselleen. Serkkunikin löysi vielä kumppanin, joka arvostaa ja kunnioittaa häntä.
3 tykkäystä
Lisäksi minusta, jos kyse tosiaan on tuosta, mennään jossain määrin vikaan ajattelemalla, että se on juuri se juridinen avioero, jonka Jeesus kieltää kieltäessään puolison hylkäämisen. Eli hylkääminen tapahtuisi vasta kun ero on saatu, sitä ennen ollaan vielä oikealla tiellä… Ihan kuin Jeesus olisi puhuessaan miettinyt nimenomaan modernia avioliittolainsäädäntöä.
6 tykkäystä
Katolinen kirkkokaan ei kiellä eroamasta juridisesti tuollaisissa tapauksissa. Uuteen seksiä sisältävään suhteeseen ryhtyminen on se raja, jossa pitäisi ymmärtää erottaa itsensä pyhästä yhteydestä.
2 tykkäystä
Toisella kotimaisella kirjoitettu juttu kristillisten yhteisöjen avioliitto-opetuksesta ja siitä, miten avioeron estäminen voi nykyisen lainsäädännön mukaan tuottaa ihmiskauppatuomion. Tosin oikeuskäytäntöä ei siitä vielä ole, millainen toiminta käytännössä laskettaisiin avioliitossa pysymiseen pakottamiseksi. Toisaalta tässä on paljon hyvää - joskus uskonnolliset yhteisöt oikeasti painostavat ihmisiä pysymään jopa väkivaltaisissa liitoissa, ja se on tietenkin väärin. Mietin silti, kriminalisoidaanko tässä nyt perinteinen kristillinen avioliittoetiikka ja käsitys siitä, että lähtökohtaisesti avioliittoon sitoudutaan jommankumman kuolemaan asti ja ero on vain painavissa erityistilanteissa mahdollinen poikkeus?
2 tykkäystä
Jutusta:
Oliskohan tässä nyt sitten kyse lähinnä toimittajan tulkinnasta. Ei baptistist ja jehovan todistajat hakkaa tai uhkaa väkivallalla tai muiluta maasta ulos, jos haluaa erota.
Tämä on varmaan olennaista lainsäädännön kannalta. Ei varmaan käytännössä mikään kristillinen yhteisö vastusta ainakaan asumuseroa tällaisissa tapauksissa.
Eihän kukaan tai mikään ulkopuolinen taho voi jonkun pariskunnan avioeroa estää. Nykyisen lakimme mukaan avioeron saa aina -ja ilman mitään perusteita. Ihmiskauppaa ovat joidenkin uskontojen sallimat lapsiavioliitot. Kristinusko ei salli lapsiavioliittoja eikä avioliittoon (tai liitossa oloon) pakottamista. Elinikäinen avioliitto on ihanne,mutta aina ihmiset eivät voi sitä täyttää
2 tykkäystä
Tämä on itseasiassa hyvä pointti. Pakotettu avioliitto ei varmaan teknisesti ottaen edes ole pätevä, joten avioeroakaan ei tarvitse.
1 tykkäys
" Onko sinulla … hyvä ja vapaa tahto ja vakava mie
li ottaaksi vaimoksesi/ mieheksi tämä… jonka näet seisovan vierelläsi?
“On, arvoisa isä.”
Näinhän vihkitoimituksessa kysytään.
Muutama huomio:
- Ei saa pakottaa
- Tarvitaan nainen ja mies
- Ei saa mennä naimisiin läpällä
- Pappi on mies
1 tykkäys
Ja sekös harmittaa. 
