Avioero ja uudelleenavioituminen


#61

Onko tämä jossain sitten kielletty? Syyttömän osapuolen uudelleen avioituminen.


#62

Saahan sellainen henkilö avioitua uudelleen joka on hylännyt puolisonsa tämän haureuden vuoksi! Sehän lukee tuossa edellä, rivien välissä, aivan selvästi.

Taas se, joka menee avioon haureuden vuoksi hylätyn puolison kanssa, tekee myös itse huorin.

Taas tilanteessa, että joku eroaisi esim. aviopuolisostaan “muun kuin huoruuden tähden”, hän ei saisi uudelleen avioitua. Tällaisia syitä ovat käsittääkseni esim. kotiväkivalta tai muu sellainen syy, joka tekee yhdessä elämisen vaikeaksi. Mutta puolison haureus (eli pettäminen) on selkeä syy ottaa hänestä ero ja tämän Jumala sallii, myös sitten uudelleen avioitumisenkin.

Tosin Paavali vetää tuossa tiukimman päälle ja pyhyyden näkökulmasta ehkä olisikin parasta eronneen jatkaa elämäänsä yksin, jos tähän kykenee.


#63

“Onko tämä jossain sitten kielletty? Syyttömän osapuolen uudelleen avioituminen.” (Verity)

Voitko löytää Jeesuksen ja pyhän Paavalin opetuksista porsaanreikää, joka sallisi syyttömän osapuolen uudelleen avioituminen? Minä en löydä, jos pitäydymme Raamattuun ja klassiseen kristinuskoon sekä foorumin sääntöihin, joiden mukaan klassinen kristinusko viittaa ns. jakamattoman kirkon aikaan. Se on Kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti.

“Ja minä sanon sinulle: Sinä olet Pietari, ja tälle kalliolle minä rakennan kirkkoni. Sitä eivät tuonelan portit voita. Minä olen antava sinulle taivasten valtakunnan avaimet. Minkä sinä sidot maan päällä, se on sidottu taivaissa, ja minkä sinä vapautat maan päällä, se on myös taivaissa vapautettu.”
(Matt. 16: 18-19)


#64

“Tosin Paavali vetää tuossa tiukimman päälle ja pyhyyden näkökulmasta ehkä olisikin parasta eronneen jatkaa elämäänsä yksin, jos tähän kykenee.” (Kulkuri)

Jos pitäydymme Jeesuksen opetukseen, niin pyhyyden näkökulmasta katsottaessa olen ymmärtänyt Raamatusta, miten meidän veljien on Hänen opetuksensa mukaisesti pelättävä ja rakastettava Jumalaa niin paljon, jottemme syyllisty muun muassa silmäaviorikokseen, ja erikoisesti juuri nyt kesän lämpimien ilmojen aikana kasteensa liiton rikkoneiden jumalattomien naisten pukeutuessa epäsiveellisesti paljastaviin babylonin hepeneisiin silmäaviorikoksen synnin vaaniessa päivittäen parastakin klassista kristinuskoa tunnustavan veljen sydäntä silmäporttien kautta kilvoitellessamme kaidalla ristin tiellä kohti voittopalkintoa Isän Jumalan luo taivaaseen.

Se tietää meille veljille jatkuvaa itsellemme kuolemista, missä armosta ja levosta käsin vanha turmeltunut luontomme kuoletetaan, ja sen sijaan nousee aina uusi luonto siten, että joka päivä tuomitsemme vanhan turmeltuneen luontomme silmäporttien kautta tulevat himot hautautuen uskossa pyhän kasteen armorikkaaseen veteen nousten puhdistuneina vaeltamaan todellisessa uskossa ja uskon kuuliaisuudessa Pyhän Hengen voittovoimassa ja johdatuksessa jos meinaamme päästä Isän Jumalan luo taivaaseen. Kiusauksista emme toki pääse kokonaan pakoon, mutta meidän on tehtävä parhaamme niitä vastustaaksemme käyttäen Jumalan sanaa ja sakramentteja, jotka ovat voimallisia aseita taistelussa silmäaviorikoksen syntejä vastaan.

“Teille on opetettu tämä käsky: ‘Älä tee aviorikosta.’ Mutta minä sanon teille: jokainen, joka katsoo naista niin, että alkaa himoita häntä, on sydämessään jo tehnyt aviorikoksen hänen kanssaan.”
(Matt. 5: 27-28)

"Olen tehnyt silmieni kanssa sopimuksen: koskaan en katsele naisten puoleen. Minkä osan on Jumala taivaassaan minulle määrännyt? Mitä on Kaikkivaltias korkeuksissaan minua varten säätänyt? Eikö onnettomuus ole sen osa, joka tekee väärin, eikö tuho kohtaa sitä, joka tekee pahaa? Näkeehän Jumala kaikki tieni ja laskee jokaisen askeleni.
(Job. 31: 1-4)

“Älköön kukaan kiusauksiin jouduttuaan ajatelko, että kiusaus tulee Jumalalta. Jumala ei ole pahan kiusattavissa, eikä hän itse kiusaa ketään. Jokaista kiusaa hänen oma himonsa; se häntä vetää ja houkuttelee. Ja sitten himo tulee raskaaksi ja synnyttää synnin, ja kun synti on kasvanut täyteen mittaan, se synnyttää kuoleman.”
(Jaak. 1: 13-15)


#65

Mainitsemasi armosta ja levosta käsin turmeltuneen luonnon kuolettaminen on ajatus, jonka olen kuullut luterilaisissa piireissä aikoinaan liikkuessani. Sillä tahdotaan sanoa, ettei pyhityselämä uskosta vanhurskautuneelle ole ahdistavaa lainalaisuutta. Paavali sanoo, ettei synnin pidä kristittyjä vallitseman, koska kristityt eivät ole lain alla, vaan armon alla (Room. 6:14).


#66

Miten mitataan, kenellä on tarpeeksi dogmaattisesti oikeat oikeat? Kuinka moni aviopari menee dogmaattisesti oikeista syistä naimisiin?


#67

Piispoilla on siihen armolahja :slightly_smiling_face: .


#68

Tosikko, vielä kommentoisin viestiäsi, koska mieleeni tuli aikoinaan lukemani Pyhän Franciscuksen kukkaset (Kirjapaja, 1986). Kirjassa on kohta, joka osoittaa, että pyhityksessä todella pitkälle päässyt kristitty voi toimia rohkeammin kuin ne, jotka ovat vielä melkoisessa määrin lihallisen luontonsa vallassa ja ohjauksessa.

Lainaus edellä mainitsemani kirjan luvusta 24, jonka otsikkona: Kuinka pyhä Franciscus käännytti uskoon Babylonian sulttaanin ja porton, joka houkutteli häntä syntiin.

Majatalossa oli muuan nainen, joka oli sangen kaunis ruumiiltaan mutta likainen sielultaan, ja tuo kirottu nainen houkutteli pyhää Franciscusta syntiin.

Pyhä Franciscus vastasi naiselle: »Minä suostun. Menkäämme vuoteeseen.» Tämä vei hänet erääseen huoneeseen. Pyhä Franciscus sanoi: »Tule kanssani, vien sinut hyvin kauniiseen vuoteeseen.» Ja hän vei naisen suuren avotulen luo, joka roihusi siinä huoneessa. Ja henki palavana hän riisuutui alastomaksi ja heittäytyi tulisijan hehkuvalle pohjalle liekkien viereen ja kehotti naista riisuutumaan ja tulemaan makaamaan hänen kanssaan tuohon pehmeään ja kauniiseen vuoteeseen. Ja pyhä Franciscus pysyi siellä pitkän tovin kasvot iloisina; hän ei saanut palovammoja eikä edes punoitusta.

Silloin nainen tyrmistyi tästä ihmeestä ja sai sydämeensä pistoksen. Hän ei vain katunut syntiään eikä pahaa aiettaan, vaan myös kääntyi täysin ja uskoi Kristukseen. Hänestä tuli niin pyhä, että monet sielut pelastuivat hänen avullaan tuolla seudulla.

Pyhän Franciscuksen kukkaset. 1986, 82.


#69

Kuuntelin tuon pintapuolisen Horisontin häätavoista. Siinä myös lyhyesti viitattiin avioliiton historiaan.

Kun avioliitto on aikojen saatossa kerännyt ympärilleen muotomenoja, joista sen tunnistaa, niin mitenkäs sitten eroaminen? Vaatiiko sekin muotomenot vai onko ero sydämen tila?

Jos jatkaa muodollisessa avioliitossa, vaikka sydän ei ole siinä enää mukana, niin onko se ihmiselle turmioksi? Vai onko pikemminkin niin, että ratkaisevaa on muoto eikä sisältö ja sydämen tila?


#70

Jos tekee mökkikaupat jonkun kanssa tai tunnustaa lapsen omakseen tai lupaa autella vanhempiaan, kun nämä ikääntyessään sitä tarvitsevat, entäs sitten jos ei jossain vaiheessa olekaan sydän mukana? Onko turmioksi antaa ostajan pitää mökki tai huolehtia lapsesta tai autella vanhempiaan silti?


#71

Tuli tänään vastaan otsikon aiheesta, joten jätän tämän vain tähän. I. Thomas Hopko vertailee ortodoksista ja katolista avioliittokäsitystä. Tämän mukaan käsitys on erilainen muutenkin kuin avioeron osalta.


#72

En pidä podcasteista. Samat sanat, jotka voisi lukea hetkessä tekstinä, kestävät ja kestävät ja kestävät eivätkä meinaa millään loppua. (Pidän kyllä isä Thomas Hopkon kirjoituksista.)


#73

Tässä tapauksessa suosittelen erityisesti metropoliitta Kallistos Waren podcasteja.


#74

Kestävätkö ne tuntikausia?


#75

Sama. Hyvä luento on eri asia, koska ne ovat paremmin valmisteltuja. Livetilanteessa lausumapartikkelit ym. täytesanat eivät niin häiritse, mutta podcasteissa kaikenlainen takeltelu ärsyttää. Sitä paitsi lukiessa on parempi tehdä muistiinpanoja.

Itse olen sillä tavalla ristiriitainen, että kurssit suoritan mieluummin luento- kuin kirjatentteinä, mutta muuten luen asiat mieluummin itse paperikirjasta kuin kuuntelen podcastista tai luen sähkökirjasta.


#76

Korkeasti pyhitetty metropoliitta puhuu niin hitaasti, että lyhytkin pätkä kestää loputtoman pitkään.


#77

Luento on minustakin eri asia. Joko sinulla valmistuminen häämöttää näköpiirissä, vai oletko sinä jo valmistunut?


#78

En ole valmistunut vaikka näköpiirissä se on häämöttänyt jo kauan.


#79

Otsikon aiheesta oli erityisen hyvää keskustelua edellisellä Usko ja Elämä -keskustelupalstalla. Sen keskustelun mieluusti tänne linkittäisin ja niistä Willehin kommentit alleviivaisin, että lukekaapa nyt tästä kuinka hyvin on kirjoitettu. En vain tiedä, missä se koko foorumi keskusteluineen on. Tiedätkö @Silvanus sinä siitä jotain? Tai joku muu ylläpitotiimin tyyppi?


#80

Tässä vastaus kysymykseesi: Vanhojen foorumien arkistointi Eli eivät ole vielä vanhat foorumit luettavissa.