Olen kuullut useammasta avoparista, että nainen haluaisi, että heidät vihittäisiin avioliittoon, mutta mies ei halua. Olen ajatellut koko ikäni, että jos malttaisi pitää selibaatin avioliittoon saakka, niin tuommoista ongelmaa ei tulisi. Kun toinen näkee, että seksiä saa, niin eihän siinä ole mikään pakko enää sitoutua. Media taas antaa ymmärtää, että on ihan ok jakaa kondomeja nuorille, jotta ei tule ei-toivottuja raskauksia. Minusta se taas tekee nuorille paineita, että kyllähän se seksielämä pitäisi jo aloittaa, jotta ei ole poikkeava (omituinen, vanhanaikainen).
Toivon että avioliiton solmimisen syyt ovat muualla kuin siinä että avioliitossa saa seksiä.
Samoin toivon että kristityt oppisivat perustelemaan monipuolisesti sitä mikseivät esiaviolliset suhteet ole välttämättä rakentavia, siihen ei riitä pelkkä “seksi kuuluu avioliittoon”. Sen perustelemiseen ei itse asiassa tarvitse edes olla kristitty.
Siviiliavioliitolla tai kahden ei-uskovan kirkossa siunatulla avioliitolla ei muutenkaan ole oikein merkitystä. Ne joille avioliitolla ei ole hengellistä merkitystä voivat aivan hyvin elää yhdessä ilman liiton solmimista.
Onhan siinä avioliitossa paljon muutakin kuin että saa seksiä. Kieltämättä seksi on kyllä aivan mahtavaa, kun on siihen asti kärvistellyt ilman!!! Saahan siinä oman perheen, puolison, jonka kanssa jakaa arkea, mahdollisesti lapsia, mielekkyyttä elämään. Avioliitossa on myös siunaus, mitä ei ole avosuhteessa eikä tilapäisissä seksisuhteissa. Näin se vain on.
Ylen jutun kuvaajaa voi muuten katsoa myös näin: Ikäluokassa 30-39v, suurin osa niistä pariskunnista joilla on lapsia, on naimisissa. Kahdestaan elävistä pariskunnista naimisissa on noin puolet. Raflaava otsikko “vähemmistön elämäntavasta” onkin totta vain silloin, kun sinkut (lapsilla tai ilman) lasketaan mukaan otokseen. Mutta niistä jotka vakiintuneen kumppanin löytävät, iso osa päätyy jossain vaiheessa naimisiin, etenkin jos on lapsia.
Nykyään on niin paljon aikuisena kristityksi kääntyneitä että aika harva on kristillisen kodin kasvatti ja odottanut avioliittoon saakka. Nykykirkon pitäisikin ymmärtää myös suhtautua sopivalla tavalla aikuisiin jotka kristityksi tullessaan lopettavat seksielämänsä. Pyhällä Augustinuksella ja monella sen ajan aikaisella kääntyjällä on tähän sopivia ajatuksia. Se ei kannusta jos puhutaan vain siitä että pitäisi odottaa avioliittoon saakka ja jos ei ole odottanut, peli on menetetty. Eri asia sitten avioliitossa kristityksi kääntyvät. Tosin mikä tahansa liitto ei ole esim. katolinen tai ortodoksinen liitto, ilman pariskunnan siunaamista asianmukaisesti. Avioliitossakin oleva saattaa löytää itsensä susipari-liitosta. Mutta heidänkin tulee tehdä koko elämän rippi katumuksen sakramentissa, joten eiköhän aihepiiristä siellä puhuta.
Maallisen kodin kasvatti tuskin edes odottamista avioliittoon asti ajattelee, vaikka toki kyllä voisi, onhan sille ihan hyvinvoinnilla perusteltavia syitä.
Näistä liitoista suurin osa taitaa olla siviiliavioliittoja vai onko?
Juristien mielestä on hyvä olla siviiliavioliitossa kun on lapsia, mutta sitä ei pitäisi rinnastaa kristilliseen avioliittoon.
Jos alle 40-kymppiset seulottaisiin sen mukaan kuka on kristillisessä avioliitossa, mikähän olisi tulos?
Muistan, kun 13 vuotta sitten olin Nasasialiitto Unionin (!) järjestämässä tilaisuudessa “Mitä jokaisen morsiamen tulee tietää”, jossa pari juristia kertoi raha-asioiden järjestelystä avioerossa, puolison kuollessa, avioehdosta yms.
Heidän ensimmäinen ja tärkein neuvonsa oli: Menkää naimisiin! Avioliitto on juristin näkökulmasta halpa ja erittäin tehokas ja porsaanreätön tapa turvata oma talous. Ainakin jos osaa arvioida myös avioehtojen jne. tarpeellisuuden.
Anteeksi nyt vaan, mutta Augustinus ei tässä asiassa ole mikään hyvä esimerkki. Hän sai pojan naisen kanssa, jonka sitten jätti. Hän suunnitteli naivansa noin 12-vuotiaan tyttösen, kunnes koki kääntymyksen.
Ja minä semikalvinistina kuitenkin diggaan Augustinusta, mutta hän on niitä uskon sankareita, joita en olisi halunnut tavata livenä. Liian ristiriitainen ja omien sisäisten konfliktiensa repimä mies.
Toki on ymmärrettävä tuon ajan käytännöt aviollisissa suhteissa, mutta siltikin Agustinus on esimerkkinä todella heikko esitys.
Erittäin hyvä esimerkki siitä miten seksielämänsä kristityksi tulon takia lopettava aikuinen jatkaa elämäänsä. Vai ymmärsitkö asian jotenkin eri lailla kuin kirjoitin?
Eihän nyt ei-kristittyjen tarvitse esiaviollista seksiä varoa, ei Augustinuksenkaan aikaan. Paitsi jos ei halunnut ei-toivottuja lapsia.
En tiedä, ymmärsinkö sinut täysin oikein, mutta Augustinusta en pitäisi vakavasti otettavana parisuhdeneuvojana. Sen verran kompurointia hänen oma elämänsä näissä asioissa oli.
ps. Ja tätä kompurointia oli vielä silloinkin, kun hän oli jo kristinuskoon kallellaan.
Ei parisuhdeneuvojana vaan neuvojana siinä miten selvitä kun käännyt kristityksi eläessäsi ei-kristillisessä suhteessa/suhteissa ja lopetat seksielämän kertaheitolla kristityksi aikuisena tullessasi. Tämänhän Augustinus koki itse. Siihen hänellä on on aivan ylivertaista pohdintaa, mikä hyödyttää myös nuoria avioliittoon asti odottavia kristittyjä monin tavoin. Harva kristillinen kirjoittaja on avannut niin henkilökohtaisesti tätä aihepiiriä.
Ei heterokristittykään miten tahansa voi elää vaikka olisi jo kuinka tottunut elämään jonkinlaisessa avioliiton ulkopuolisessa seksisuhteessa.
Ja suurimmalla osalla kristityistä vielä kristityn vaelluksellakin kaikenlaista kompurointia. Monelta olisi jäänyt tekemättä Augustinuksen elämänmuutos.
Tässä meillä on yhteinen näkemys. Minulle Augustinus on kuin Luther, monia uskonkysymyksiä oivaltavasti avaava teologinen nero. Silti heidän persoonansa siten, kuin se avautuu heidän kirjoituksissaan, on paikoin vastenmielistä.
Miksi näin?
Olet ilmeisesti ollut omasta mielestäsi parempi ihminen kuin hän.
Itse pidän itseäni paljon (vastenmielinen on vähän liian voimakas sana) kompurajalkaisempana
kuin Augustinusta näissä ko. aihepiireissä. Hänen kertomuksensa poikansa äitiä kohtaan tuntemastaan rakkaudesta on liikuttavaa. Hän antaa paljon toivoa, meille perässä tarpojille. Silloin myös aika ja tavat olivat erilaisia. Konkubiinisuhde oli yleistä ja Augustinus kirjoittaa rakastaneensa liikaa jotta olisi voinut ajatella kumppaniaan vain konkubiinina. Minusta ihailtavaa.
Kieltämättä näin. Se, onko se sitten synti, on oma aiheensa.
Olen toki tehnyt syntiä, mutta en ole jättänyt poikani äitiä puille paljaille enkä ajatellut korvaavani vaimokkeen noin 12 v. tytöllä. Enkä jättänyt tätä kaikkea taakseni ryhtyäkseni “kilvoittelijaksi” jonnekin takahikiälle.
(ps. mitä hölöä on nämä rajoitukset “You’ve replied to @Plautilla 3 times, did you know you could send them a personal message instead?”)
Konkubinaattisuhteet johtuivat siitä, että ylhäissyntyinen roomalainen ei voinut solmia avioliittoa alhaissyntyisen kanssa. Moni hurskas vaimo oli konkubina, mm Konstantinos suuren äiti Pyhä Helena oli sellainen. Poika korvasi kristityksi tultuaaan äidilleen tämän nöyryytyksen ja antoi hänellle keisarinnan arvon.
Pojan äiti jätti Augustinuksen, jolle myös poika jäi, jotta ei olisi ollut taakaksi A.:n urakehitykselle, mitä taas kihlautuminen A. :lle ehdotetun tytön kanssa olisi edistänyt.
Konkubiini ei olisi jäänyt myöskään puille paljaille vaan ajan tavan mukaan olisi saanut oman asunnon missä hänet olisi elätetty. Augustinus kääntyi kristityksi vasta pojan äidin jätettyä hänet.
Poika olisi otettu mukaan Afrikan mantereelle Augustinuksen kääntymyksen jälkeen mutta hän kuoli pian isänsä kasteen jälkeen.
No minun ei tarvitse hirveästi syyllistää Augustinusta (vaikka kieltämättä edellä juurikin syyllistin häntä), hänen rosoisesta elämästään. Minulle kaikesta huolimatta hänen tietyt teologiset ratkaisunsa - nimittäin protestanttien suosimat - ovat merkittäviä.