Avioliittolain muutos 1.3.2017

Veikkaisin, että jos ja kun homoavioliiton kirkollinen siunaaminen sallitaan, niin tulemme näkemään sille ihan älyttömän vahvoja teologisia perusteita.

11 tykkäystä

Paino sanalle ‘älyttömän’…

9 tykkäystä

Jotta kenenkään ei tarvitsisi elää jännityksessä siihen saakka, paljastan nyt sen perusteluista merkittävimmän: Kaikilla on oikeus rakastaa.

10 tykkäystä

Toki tosiaan Suomessa nykyään avioliiton ulkopuolinen rakkaus kaikissa mahdollisissa muodoissaan onkin kriminalisoitu. Ruoskat viuhumaan ja jalkapuut täyteen!

1 tykkäys

Ei se tietysti yksityisomaisuutta ole, mutta sakramentti. Teologisesti sukupuolineutraalin liiton kristillistä vihkimistä voisi kai ainakin jossain määrin verrata saatananpalvojien mustaan messuun, joita niitäkin vastustetaan jumalanpilkkana.

2 tykkäystä

Vanhojen kirkkokuntien jäsenet voisivat piispojensa johdolla tunkeutua luterilaisten temppeliin ja joukolla keskeyttää epäkristilliset homoseksuelliparien vihkimenot. Kirkon elämäntavan ja pyhien sakramenttien rienausta ja vääristelyähän sellaiset toimitukset ovat. Niiden keskeyttäminen olisi aivan paikallaan ja mielestäni vertautuisi siihen, kun Jeesus kaatoi rahanvaihtajien pöydät. Molemmissa on kyse hyvien ja ihmisiä palvelevien käytäntöjen vääristelystä. Rahanvaihto itsessään oli Pyhän maan ulkopuolelta tulevien eksiilijuutalaisten palvelemista, jotta he pystyivät maksamaan temppeliveron paikallisella valuutalla, mutta se oli vääristelyä, että rahanvaihtajat vetivät välistä kiskurimaisesti omaan pussiin. Pyhä avioliiton sakramentti on ihmisten pelastumista varten, kun taas homoliitot etäännyttävät ihmiset pyhän sakramentin oikeasta ymmärtämisestä. Molemmat niin rahankiskonta kuin vääristelevät toimitukset sopii estää ja keskeyttää.

Luterilaiset ovat kuitenkin ort. näkökulmasta toisuskoisia, ja “ulkopuoliset tuomitsee Jumala”, niin kuin pyhä apostoli kirjoitti, joten tehkööt mitä tykkäävät. Mitäpä se meihin tulee.

3 tykkäystä

Samalla logiikalla vanhojen kirkkokuntien kanssa eri mieltä olevat voisivat rynniä kesken pyhän messun meidän kirkkoihimme ja pysäyttää “epäjumalanpalvontamme”/“hengellisen väkivallan”/“Raamatun sanan vääristelyn”/jne.: Koska Jeesus ja rahanvaihtajat. Ei näin :confused:

6 tykkäystä

Joo, ja kaikki luterilaisethan homoliittoja myös kannattavatkin. Jokainen seisoo viimeisenä päivänä Jumalan edessä, olipa ortodoksi, katolinen, luterilainen tai hellari. Katsokoon kukin, ettei sinä päivänä kaadu.

2 tykkäystä

Eivät voisi. Ort. kirkko voi osoittaa piispaketjunsa autenttisuuden sekä oppinsa ja käytäntöjensä oikeaoppisuuden jakamattoman kirkon kanonien avulla tarkasteltuna, kun taas läntiset reformaation jälkeiset yhteisöt eivät kykene kumpaankaan.

Ei kristinusko voi olla mitä tahansa. Kirkolla on konkreettinen historia, johon kuuluvat mm. ekumeeniset kirkolliskokoukset, joita ei voi sivuuttaa, mikäli halutaan pysyä osallisena sitä kirkkoa, jonka Jeesus perusti ja jonka uskoa pyhät apostolit tunnustivat ja levittivät ja jonka oppia kirkkoisät sanoittivat. Pelkkä erimieltä oleminen ei tee mistään aitoa ja oikeaa.

Tuo voisi kaikki olla totta, mutta sekään ei muuttaisi sitä, että eri mieltä olevat ovat sitä vilpittömästi (usein ymmärrettävistä syistä), ja siispä se hetki, jolloin hyväksymme pakkokeinot tai väkivallan uskonasioissa väärin toimivia kohtaan on myös se hetki, jolloin avaamme ovemme vastaaville hyökkäyksille meitä vastaan. Kun kumpikin puoli uskoo yhtä vakaasti olevansa Jumalan asialla, on molempien sitouduttava selvittämään erimielisyytensä sanallisesti ja kaikella kunnioituksella, tai muuten tulee ennemmin tai myöhemmin oikeasti pahaa jälkeä.

5 tykkäystä

Näin, mutta en näkisi ollenkaan epäortodoksisena ilmaista mielekkäässä yhteydessä tai vastata kysyttäessä, että Kirkon ulkopuolella, heterodoksikristittyjen keskuudessa on esim. tässä avioliittokysymyksessä teologista ajattelua ja kristillisiä näkemyksiä, jotka ovat enemmän juurtuneita kristinuskoon ja niitä, jotka eivät ole. Ja esim. liberaali-reformistikristittyjen edustama ajattelu edustaa sitä vähemmän juurtuneempaa koulukuntaa.

Sikäli en usko, että tuo heti näkyisi, koska yhtä paljon väkeä toimituksena työllistää avioliiton siunaaminen kuin vihkiminenkin. Toki paperitöitä poistuu. Vaikka kirkkohäät ovatkin vähentymässä, niin en usko että ainakaan heti ihmiset sankoin joukoin tyytyisivät pelkkään siviilivihkimiseen. Tosin, siviilivihkimisten määrä on jo nyt kasvanut, joten se saattaa tarjota pohjan uusille, juhlaville uskonnottomille häille. Mutta tuolla perusteella pelkästään, siis että paljonko henkilökunnan tarve vähenee, ei tule päättää.

Avioliitto omata sakramentellisuuden, vaikka traditionaalisesti ei listattu sakramentti. Just i äktenskapet såsom en ”världslig”, samhällelig realitet är, där dopet och tron finns hos makarna eller en av dem, Kristi helgande nåd närvarande. Den gamla kontroversen om sakramentens antal borde lutherskt sett inte behöva räknas till de kyrkoskiljande frågorna. Reformatorerna ville inte haka upp sig på siffror. Enligt Melanchthon kan både prästvigningen och äktenskapet kallas sakrament (OBS. beroende på hur man definierar dem). Det finns därför (för luteraner) en skillnad mellan äktenskap “i Herren” och andra. I denna skillnad ryms en konfliktmöjlighet mellan kyrkans äktenskapssyn och samhällets.

2 tykkäystä

Rauhan Tervehdys kirjoittaa otsikolla Rukoilemisesta ei voi kieltäytyä sivulla 12.

  • Sateenkaariparien on mahdollista käyttää hääjuhlaa varten seurakunnan tiloja.
  • Seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitetun avioliiton puolesta voidaan pyydettäessä rukoilla päiväjumalanpalveluksessa.
  • Pappi ei voi kieltäytyä rukoilemasta esirukousessa siviiliavioliiton solmineiden puolesta.

Mitähän seuraisi, jos pappi rukoilisi sateenkaariparin puolesta, että he ymmärtäisivät mitä ovat tekemässä ja eroaisivat saman tien?

Eilisessä A-studiossa jo mainostettiinkin missä ravintolassa 1.3 tullaan pitämään ensimmäiset kirkolliset joukkovihkimiset sukupuolineutraalisti. Tuskin olen väärässä, jos arvaan, että paikalle on jo tilattu lehdistö ja televisio.

En halua loukata luterilaisia, mutta ohjelmaa katsoessa tuli mieleen ajatus, että ainoa mahdollisuus menettää pappisvirka evankelisluterilaisessa kirkossa on toimia luterilaisten tunnustuskirjojen ja Raamatun pohjalta.

6 tykkäystä

No en nyt sanoisi ihan noinkaan. Kyllä se onnistuu myös taloussotkuilla tai vakavilla rikoksilla.

Tällaista nyt ei ole vielä tapahtunut ja jos ja kun tapahtuu, sitten nähdään, mitä sitten tapahtuu. En tiedä kyllä ketään, joka olisi evankelis-luterilaisesta (sic) kirkossa menettänyt pappisvirkansa toimimalla luterilaisten tunnustuskirjojen ja Raamatun pohjalta.

— Tai ehkä menettäjät ovat toimineet noiden pohjalta, mutta lisäksi katkaisseet siteen piispaansa ja valinneet oman piispan ja perustaneet omat seurakunnat?
Ja joitakin pappeja aiemmin uhattiin viran menettämisellä kun he kieltäytyivät täydestä yhteistyöstä naispappien kanssa. Nämä kuitenkin päättivät väistyä, irtisanoutuivat, ja säilyttivät pappisoikeudet.

-Mutta aika näyttää, kuinka moni joidenkin vuosien kuluttua joutuu vastaaviin kiipeleihin kieltäytyessään siitä, joka ei vielä ole sallittua oikeasti, mutta johon arkkipiispa jo katsoo suopein silmin… Silloinkin voidaan sanoa, että he toki
toimivat tunnareiden mukaan mutta eivät totelleet kirkon uutta järjestystä.

1 tykkäys

Niin, joku on voinut olla vaikka uimamaisteri, mutta se ei ole ollut syynä pappisviran menettämiseen.