Ehkä tässä ollaan oltu kaukaa viisaita. Ja jos papit on valittu sen mukaan, etteivät muutenkaan vihkisi, niin siinähän on tuplavarmistus.
3 tykkäystä
Voipa hyvin olla että tulevaisuudessa on. Mutta eivät taitaisi sooloilla eikä se piispan kantaa hetkauttaisi vaikka joku niin tekisikin 
1 tykkäys
No se, että seisoo yhdessä kysymyksessä Raamatun takana ei tarkoita, että näin tapahtuisi kaikkiin Raamatun totuuksiin nähden. Ja jos mennään Raamatun syvällisempiin totuuksiin ei yksikään ihminen uskalla seisoa niiden takana, pullistelut on suljettu pois.
Voitko kertoa lisää näistä syvällisemmistä totuuksista?
Tässä sivussa löysin vähän syvällisiä totuuksia itse keskustelun aiheesta.
Blogi on mormonien pitämä. Mutta sen artikkelin kirjoittaja, mistä teksti on kähvelletty, ei ole mormoni. Veikkaisin, että J. Budziszewski on katolilainen, mutta takuuseen en mene.
Eli kun puhutaan “homoavioliitosta”, niin ensin pitäisi olla joku määritelmä sille, että mitä se on. Näen, että täällä foorumilla moni ainakin on yrittänyt taktiikkaa, että “eihän se ole muuta kuin” ja “sehän on vain sitä, että” ja “siinähän vain tehdään niin, että”. Mutta tässä tekstissä kerrataan, tai yritetään löytää jotain selvyyttä siihen, että tarkalleen mitä.
Budziszewski on nettitietojen mukaan otettu katoliseen kirkkoon v 2004.
No jos kysymyksessä on esim. apostoli Paavalin opetus vanhurskautuksesta, ei yksikään ihminen uskalla seisoa sen takana omin voimin ts. ilman, että Jumala häntä tukee Jeesuksen Kristuksen kautta. Tässä asiassa häntä vastustaa ensiksikin hänen oma lihansa loppuun saakka ja toisekseen evankeliumille vihamielinen maailma. Eihän kukaan pelastu vastustamalla homoseksuaalisuutta, sukupuolineuraaleja avioliittoja, abortteja tai eutanasiaa. Siksi niiden vastustaminen onkin helpompaa kun tällainen vastustus saa kannatusta myös maailmalta. Maailmassa on paljon ei-kristittyjäkin ihmisiä, jotka eivät kannata näitä mainittuja, mutta avaapas suusi evankeliumille ja et takuulla kirvoita aplodeja, vaan saat vastaasi vastalauseiden myrskyn.
Enkä tällä nyt tarkoita, ettei kyseisiä asioita tule vastustaa, mutta se ei sentään ole kristinuskon syvin olemus.
Mutta siis Jumalan avulla ihmisen kuitenkin on mahdollista seistä Paavalin opetusten takana?
En oikein usko tuohon. Vastustusta tuossa tilanteessa tulee lähinnä toisilta uskovilta.
Olen lapsena nähnyt kun jehovalaiset ja helluntalaiset (naiset) oli yhtä aikaa meillä käymässä ja melkein alkoi tukkanuottasille. Siinä olikin hyvä oppitunti uskomisesta…
Itse en muuta tee kuin poistu paikolta, jos joku alkaa evankeloida, Mielessäni tunnen ehkä sääliä.
Mutta jos alkaa julistaa vihaa jotain ihmisryhmiä kohtaan, niin silloin kyllä saa minusta vastuksen…
Myös jos ilmaisee vihaa kristittyjä kohtaan?
2 tykkäystä
Ei ole pakko uskoa, mutta olet yksiselitteisesti väärässä.
4 tykkäystä
Näyttää sille, että sinulle kristinusko edustaa jonkinlaista intellektuaalista sapelin kalistelua, jota se ei ole lainkaan. Vaikka tällä foorumillakin me kristityt olemme erimielisiä kovinkin monista asioista, niin näen silti että meillä huolimatta tästä on lähes kaikilla yhteisenä perustana turvautumimen Kristuksen työhön. Kristuksen kirkko kun on uskontunnustuksenkin mukaan yksi, vaikka se onkin hajaantuneena moniin erilaisiin kirkkokuntiin.
Mutta kuka sinun mielestäsi julistaa vihaa jotain ihmisryhmiä kohtaan? Minulla ainakaan ei ole rahtuakaan varaa sellaiseen, enkä ole kenenkään muunkaan kristityn nähnyt niin tekevän. Jos kristinusko taas rakentuu sille perustalle, niin kuin rakentuukin, että me ihmiset olemme kaikki syntisiä ja tarvisemme pelastajan, niin jo tämä tietoisuus tiedostettuna lopettaa kaiken pullistelun ja toiseen ihmisen persoonaan kohdistuvan ylenkatseen.
Rauhaa vaan!
3 tykkäystä
Tottakai. Mitä yrität vihjailla ?
Tietääkö avioliittolain muutos ev-l. kirkon ja Suomen valtion yhteentörmäystä? Semmoista povailee ainakin oheinen MTV:n juttu. Jää nähtäväksi, kuinka hyvin tai huonosti jutun ennustukset osuvat maaliin. Mutta kyllä huojentaa se tietoisuus, että kuvatun kaltainen “kruunun ja alttarin liitto” ei koske meitä! Pastoreista puhutaan joinakin valtion virkamiehinä…
Kirkon sanktiot johtavat vuonna 2017 mitä todennäköisimmin siihen, että työsuojeluviranomaisille alkaa tippua rangaistujen pappien valituksia.
Hyllytyksiä tai potkuja ei varmastikaan niellä, koska kirkon on noudatettava maallista työlainsäädäntöä. Näin viime kädessä korkeimman hallinto-oikeuden on ratkaistava, saako kirkko ojentaa työntekijäänsä tai jopa purkaa työsuhteen siksi, että tämä noudattaa Suomen lakia.
Malmin seurakunnan kirkkoherra Heikki Arikka sallii homoseksuaalien vihkimisen jo nyt. Hän katsoo, että papeilla on vihkimisasiassa edelleen – Kustaa Vaasan perintönä – valtion virkamiehen tehtävä ja siksi Suomen laki ajaa kirkon lain yli. Arikan mukaan kirkon sanktiot eivät päde valtion lain rinnalla.
Valtio laittaa tässä asiassa kirkon ojennukseen ja asettaa näin kirkon autonomisen päätöksenteon kyseenalaiseksi, arvelee Arikka.
Tässä on yksi tärkeä ero, mikä pitää tehdä. Jos on sitä mieltä, että joku on väärässä, niin onko se persoonaan kohdistuvaa ylenkatsetta?
Persoona tarkoittaa - jos yritän hatusta kehittää määritelmää - sitä kokonaisuutta tai prosessia, jolla ihminen on yksilö ja sitä kautta sisältää ja käsittelee tunteita, kokemuksia, toiveita ja tahtomisen tiloja.
Ehkä tunteet, kokemukset ja toiveet eivät sinänsä ole vääriä. Mutta jos niistä tekee eettisiä tai filosofisia päätelmiä, niin ne voivat hyvinkin olla vääriä. Ongelmia tulee, jos ihminen vaatii, että hänen eettisiä päätelmiään ja hänen valinnoilleen ja halulleen antamia tulkintoja on pidettävä osana hänen persoonaansa. Silloin niistä eri mieltä oleminen on, hänen logiikassaan, hänen “persoonansa ylenkatsomista”.
Jokin, mikä ainakin on “persoonan ylenkatsomista”, on ehkä se, jos sanoo, että jollain henkilöllä ei saa olla samoja perustarpeita tai perustoiveita, mitä muillakin. Oletetaan vaikka, että vihainen lapsi haluaa lyödä kaveria hiekkalaatikolla. Tässä tapauksessa lapsen suuttumus ja tarve saada siihen lievennystä ovat täysin oikeita toiveita. Niiden halveksiminen olisi persoonan halveksimista. Mutta lapsen valitsema ratkaisu, että hänen pitää saada lyödä kaveria, ei ole oikea. Ja sen estäminen ei ole persoonan halveksimista. Siksi on yleensä hyvä, että siitä tarpeesta jollain muulla tavalla huolehditaan. Koska muuten lapsi kuitenkin yrittää huolehtia siitä itsenäisesti, ja aiheuttaa mahdollisesti lisää ongelmia.
Totta on, että tällainen perustarve tai perustoive on aina vaatimus (tai odotus tai avunpyyntö) ympäristölle. “Sinun pitää olla siinä, että saan lyödä sinua.” Tai “nyt en selviä tästä tunteesta, äiti sinun täytyy pidellä minua”. Eli se, että lapsi ei selviydy angstistaan itse, ei tee angstista tai sen ratkaisemisen yrityksistä väärää.
Tälle voi tietenkin löytää suoraan sovellukset myös keskustelun varsinaiseen aiheeseen. Yksi apuväline on tuo Budziszewskin artikkeli, minkä linkitin edellä. Eli homoseksuaaleilla on joku täysin oikeutettu ahdistus ja tarve. Mutta parisuhde on siihen tehoton, mahdoton ja haitallinen ratkaisu.
Tällä foorumilla ei kai ole kukaan vielä julistanut kertaakaan vihaa ketään vastaan. Jossain vaiheessa pitäisi pohtia auki tuo, että mitä atte “vihan julistamisella” tarkoittaa. Äkkiä ajatellen näyttää siltä, että henkilön persoona on, liberaalien ajattelussa, sama kuin hänen kokemansa halut ja valitsemansa ratkaisut. Jolloin niiden evääminen on hänen persoonansa kiistämistä. Siinä ei kysytä mitään syitä tai perusteluita, vaan koko ajatus, ettei ihminen saisi omaa tahtoaan lävitse, on jonkin pyhän rajan rikkomista. Eli vihaa. Ja siihen pitää vastata (tai liberaali kokee, että on oikeutettu vastaamaan) yhtä suurella vihalla.
Rinnasteinen esimerkki olisi jos joku nuori mies päättäisi, että hänen persoonaansa kuuluu hänen halunsa saada tyttöystävä. Että se on hänelle elämän edellytys. Että hän vetää narun kaulaan ja siirtyy tilastoksi jos ei hän onnistu siinä. No hän ei vetäisi narua kaulaan, mutta hän kiertäisi ympäriinsä saamassa kohtauksia aina, kun joku vihjaisi, että hän ei ole “oikeutettu tyttöystävään”. Seurustelu tekisi hänestä persoonan. Jos ei hän saa seurustella, hän ei ole persoona, vaan hän on ihmisenä vähemmän.
Ideana tuossa väitteessä on, että ilmiö, siis seurustelu tai avioliitto, jotenkin affirmoi eli vahvistaa tai tunnustaa jonkun ihmisenä. Ja jos ei ilmiö tapahdu tai ole sallittu, niin se kiistää hänet ihmisenä. Kun taas todellisuudessa, kuten toisaalla olen todennut, seksi, seurustelu ja avioliitto eivät tee ihmisestä ihmistä, vaan ne ilmentävät sitä, mitä hän on tai ei ole ihmisenä. Jolloin tuloksena on, että oikeutta vaadittaessa menettää merkityksensä, että mitä ilmennetään (seksin, seurustelun tai avioliiton kautta), ja tilalle tulee pelkästään se, että itse ilmentämisen teko tai tapahtuma on kaikki kaikessa. Josta seuraa, että “kaikki ovat oikeutettuja ilmentämisen tekoon, vaikka eivät olisi soveltuvia eivätkä kykeneviä”.
1 tykkäys
Se oli ihan vilpitön ja rehellinen kysymys. Kiinnosti tietää koska en ollut asiasta varma. En ollut varma, koska lähtökohtaisesti en pidä mitään itsestäänselvyytenä. Kiitos vastauksesta.
Tummennettu: olen ollut havaitsevinani asiaa koskevissa keskusteluissa, että jotenkin kummallisesti avioliitto on nykypäivänä saanut juuri tällaisen “tehtävän” ja merkityksen…
1 tykkäys
Koko ajan onnellisempi etten tuohon kirkkoon kuulu
Huohhh…no sitähän me kaikki täällä ilolla kannatamme.
Noin siis sanot sinä. Minä en ole noin sanonut. Älä yritäkään laittaa sanoja suuhuni.