No eikö siinä tapauksessa huolesi avioliittolain muutoksesta ole turha, jos sillä ei kerran voitu muuttaa avioliittoa?
Lainsäädännössä on kautta vuosisatain muutettu käsitteitä, tarkennettu, rajattu, laajennettu. Ei ole mitään ikiaikaista muuttumatonta käsitteiden varastoa, josta voidaan katsoa, että mikä on joku määritelmä ollut aina ja tulee aina olemaan.
Joka haluaa kuvitella avioliiton vain kahden eri sukupuolen väliseksi niin toki saa niin tehdä, mutta se ei rajaa pois sitä, että uuden lain tultua voimaan myös kahden saman sukupuolen välinen avioliitto on avioliitto vaikka toisinajattelija tekisi mitä. Laki on niinkuin se luetaan.
Vastustan samanlaisia adoptioita myös heteroiden kohdalla. Tarkoitan siis sellaista, jossa biologinen äiti antaa lapsen adoptioon ja samalla vaatii, että hän saa itse pitää äidinoikeudet. Näin lapsella olisi siis kaksi äitiä, lapsen synnyttänyt äiti ja adoptioäiti (ja mahdollisesti myös kaksi isää samanaikaisesti.) Samoin vastustan kaikkia hedelmöityshoitoja, koskivat ne sitten yksinäisiä naisia, miehen kanssa naimisissa olevia naisia tai lesboja.
Jos laki hyväksyy vaikkapa sinun ja Eiffeltornin avioliiton, niin silloin se on avioliitto. Laissa varmaankin säädetään silloin mitä avioliitto tuollaisessa muodossa tarkoittaa ja edellyttää ja miten vaikkapa Eiffeltornin halu ja suostumus liittoon tulee ilmi.
Mutta kun tätä tuskin on tulossa niin minusta sellaisen pohtiminen ei ole tarpeen. Sitävastoin se, että jo nyt on täysin avioliittoon rinnastettavia perheitä joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa puolisoa, niin miksi tuo ei voisi olla avioliitto? Jos kaivamme perusteita jostakin menneisyyden tai vieläpä sen moraalisuuden ikiaikaisista lähteistä, niin voimme löytää outojakin yhdistelmiä sen lisäksi, että löydämme ainakin moniavioisuutta.
Miksi se ei ole avioliitto, kun se on sitä ollut muinaisuudessakin? En itse sitä ole esittämässä, koska minusta avioliitto niinkuin kaikki muutkin laillisuusasiat voivat oikeutetusti elää ajassa ja ovat sopimusasioita. Nyt sellainen ei ole katsottu tarpeelliseksi ja siksi avioliitto on kahden ihmisen välinen liitto.
Vähintään voisi reilusti ja rehellisesti myöntää, että tässä on kyse avioliiton uudelleenmäärittelystä, käsitteen muuttamisesta toiseksi. Avioliitto on tähän asti tarkoittanut kaikissa kulttuureissa miehen ja naisen välistä liittoa, ja liittynyt jälkeläisten saamiseen ja perheen perustamiseen.
Käsitteiden muuttaminen harkitusti ja tietoisesti, ja nimenomaan lakeja muuttamalla on hiukan eri asia kuin se, että käsitteet muuttuvat aikojen ja kulttuurin muuttuessa.
Nimenomaan tämän lakimuutoksen seuraukset näkyvät siinä, että avioliitto ja perhe, ja “oikeus perheeseen” liitetään edelleen yhteen.
Avioliittoa ei siis irroteta perheen perustamisesta, vaan lakimuutosta käytetään hyväksi sen oikeuttamiseksi, että homo- ja lesboparitkin “menevät naimisiin ja saavat lapsia.”
1 tykkäys
Mää oon tästä kyllä eri mieltä. Mun mielestä ns. avoin adoptio on aivan mahtava idea, koska se mahdollistaa ihmisen antaa lapsensa parempiin olosuhteisiin, mutta olla silti edelleen lapsen elämässä mukana. Ei se tietenkään kaikkiin tilanteisiin sovellu, mutta on joissain tapauksissa paras mahdollinen ratkaisu. Oon ylipäätään sitä mieltä, että lasten huoltajuutta pitäisi katsoa laajemminkin kuin biologiselta kannalta ja mahdollistaa hyvinkin persoonalliset ratkaisut perheiden yksilöllisten elämäntilanteiden mukaisesti. Mutta seksuaalisen suuntautumisen tai avioliiton kanssa tällä kaikella on hyvin vähän tekemistä.
Jos laki hyväksyy vaikkapa sinun ja Eiffeltornin avioliiton, niin silloin se on avioliitto. Laissa varmaankin säädetään silloin mitä avioliitto tuollaisessa muodossa tarkoittaa ja edellyttää ja miten vaikkapa Eiffeltornin halu ja suostumus liittoon tulee ilmi.
Huomaatko? Sinäkin pidät joitakin asioita avioliitossa itsestäänselvyyksinä. Tietysti, jos mennään naimisiin esineen kanssa, esine ei voi ilmaista tahtoaan.
Mutta voidaan päättää että se on “avioliitto” ja että avioliitossa ei enää tarvita molempien (tai kaikkien osapuolten suostumusta) jos se tehdään esineen kanssa. So simple.
Yhtä lailla edelleen pidetään itsestäänselvänä (vaikka tuskin enää kauan) että avioliitossa on kaksi osapuolta.
Jos avioliiton tärkeimmäksi tarkoitukseksi määritetään se, että jokaisella täytyy olla oikeus mennä naimisiin rakkautensa kohteen kanssa, mitään rajoja ei enää voida asettaa. Siis jos tämä on se tärkein asia. Onko?
Mutta kun tätä tuskin on tulossa niin minusta sellaisen pohtiminen ei ole tarpeen. Sitävastoin se, että jo nyt on täysin avioliittoon rinnastettavia perheitä joissa on kaksi samaa sukupuolta olevaa puolisoa, niin miksi tuo ei voisi olla avioliitto? Jos kaivamme perusteita jostakin menneisyyden tai vieläpä sen moraalisuuden ikiaikaisista lähteistä, niin voimme löytää outojakin yhdistelmiä sen lisäksi, että löydämme ainakin moniavioisuutta.
Mielenkiintoista että käytit tuossa ilmaisua “avioliittoon rinnastettavia perheitä.” Eli avioliitto ja perhe liittyvät edelleen yhteen, sinunkin mielestäsi ja mielessäsi. Tämä juuri on asian ydin ja suurin muutos. Avioliitto on tähän asti asettanut tietyn perhemallin ideaaliasemaan.
Avioliiton muuttuessa, myös signaali ensisijaisesta perhemuodosta yhteiskunnassa muuttuu. Koko yhteiskuntarakenne on perustunut sille, että lapsella tulee olla oikeus isään ja äitiin. (Erotilanteessa tapaamisoikeus, elatusmaksut jne.)
Tämä “pieni” muutos tulee muuttamaan paljon. Saavatko isättömät enää minkäänlaista tukea isän kaipuuseensa?
Miksi se ei ole avioliitto, kun se on sitä ollut muinaisuudessakin? En itse sitä ole esittämässä, koska minusta avioliitto niinkuin kaikki muutkin laillisuusasiat voivat oikeutetusti elää ajassa ja ovat sopimusasioita. Nyt sellainen ei ole katsottu tarpeelliseksi ja siksi avioliitto on kahden ihmisen välinen liitto.
Siis ns. moniavioisuudessa miehellä on ollut useita vaimoja, siis useampi 1 miehen ja 1 naisen välinen avioliitto samanaikaisesti. Vaimot eivät ole naimisissa keskenään. Siis kyse ei ole “koko porukan” yhteisestä avioliitosta. Tässä on ero.
Syy miksi spn-avioliittolaki on “katsottu tarpeelliseksi” ei ole missään muussa kuin tunnepohjaisessa “tasa-arvon” kokemisessa. Puolustajatkin puhuvat lähinnä “oikeudesta rakastaa” ja “oikeudesta mennä naimisiin rakkaansa kanssa”. (Tätä perustelua olet itsekin käyttänyt.) Mutta juuri tämä johtaa mitä erilaisimpiin variaatioihin “avioliitosta”, jos siitä tehdään pääasia.
1 tykkäys
Kyllä avoimessakin adoptiossa huoltajuus on vain adoptiovanhemmilla. Eivät siinä entiset ja uudet vanhemmat ole molemmat yhtäaikaa huoltajia. Biologisilla vanhemmilla voi kuitenkin olla tiedonsaantioikeus ja/tai lapsen tapaamisoikeus.
Perheensisäinen adoptio heteroaviopareilla on hyvin harvinaista, mutta mahdollista esim siinä tapauksessa, että lapsen toinen vanhempi on kuollut ja leskeksi jäänyt vanhempi on solminut uuden avioliiton. Kuten sanottu on äärimmäisen harvinaista että äiti- tai isäpuoli adoptoisi lapsen. Miksi lesbosuhteen toinen osapuoli ei voi tyytyä olemaan äitipuoli, jos toisella on lapsi?
On hyvin uskomatonta, että näin itsestäänselvästä asiasta joudutaan vääntämään rautalangasta mallia siitä kuinka tällainen sukupuolineutraali avioliitto romuttaa perustavalla tavalla Lapsen oikeuksia ja nostaa esille väistämättömän kysymyksen, onko tasa-arvon nimissä toteutettu avioliiton muuttaminen sukupuolineutraaliksi ainoastaan tiettyjen aikuisryhmien “etuja” ajava instituutio? Ja miten kirkko voi olla tukemassa tällaista? Annan jokseenkin tyhjentävästi asiaa selventävän Tapio Puolimatkan kirjoituksen puhua:
[details=Tapio kirjoittaa:]
Lapsen oikeuksien loukkaaminen kärjistyy tilanteessa, jossa miespari haluaa itselleen lapsen. Joskus he käyttävät hyväkseen kahta naista lapsen hankkimisessa: he hankkivat yhdeltä naiselta munasolun ja maksavat toiselle naiselle siitä, että hedelmöitetty munasolu istutetaan hänen kohtuunsa ja hän lopulta synnyttää lapsen. Näin he haluavat estää sen, ettei lasta kantanut nainen voisi vaatia oikeutta lapsen äitiyteen. Jakamalla äidin roolin kahteen osaan: munasolun luovuttajaan ja sijaisäitiin, he haluavat vähentää mahdollisuutta, että sijaisäiti voisi lapsen synnytettyään kiintyä niin paljon lapseensa, että hän vaatisi oikeutta pitää lapsen. Samalla tämä tekee syntyvälle lapselle entistä vaikeammaksi tietää, kuka hänen äitinsä on tai olla missään suhteessa äitiinsä. Näin lapselle tehdään lähes mahdottomaksi rakentaa identiteettiään suhteessa äitiinsä. Turvatakseen oman oikeutensa lapseen (ja lapsen hankkimiseen sijoittamansa rahat) miespari tekee näin lapselle hyvin vaikeaksi, ellei mahdottomaksi tuntea äitinsä ja tätä kautta ymmärtää itseään. Samalla he käyttävät omaa sosiaalista ja taloudellista valta-asemaansa alistaakseen kahta naista: yhden munasolun luovuttajaksi ja toisen sellaisen lapsen kantajaksi ja synnyttäjäksi, jonka äiti pian synnytyksen jälkeen joutuu luovuttamaan vieraille ihmisille maksua vastaan.
Sukupuolineutraalin avioliittolainsäädännön hyväksymisellä on näin taipumus lisätä kansainvälistä lapsikauppaa, jossa rikkaiden maiden pariskunnat käyttävät köyhien maiden asukkaita tuottaakseen itselleen lapsia rahalla. Lapsikauppa on tietysti yhtä suuri houkutus hedelmättömyydestä kärsiville heteroille kuin homoille. Kaikkein kärjistyneimmässä muodossa tämä on silloin, kun köyhä nainen houkutellaan vuokraamaan kohtunsa synnyttääkseen lapsen jollekin lapsettomalle parille. Läntisessä Intiassa sijaitsevasta Anandin kaupungista on tullut yksi kohdunvuokrauksen keskuksista. Kohtunsa vuokraavat intialaiset naiset voivat ansaita tällä tavalla enemmän kuin he muuten ansaitsisivat viidessätoista vuodessa. Niinpä köyhän intialaisnaisen on vaikea vastustaa kiusausta suostua sijaisäidiksi. Kuitenkin hänen on vaikea etukäteen arvioida sitä, miltä hänestä lopulta tuntuu joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille. Sijaisäidin tunteet sivuutetaan kokonaan prosessissa, jossa hän joutuu myymään itseään rahasta ja luovuttamaan lapsensa vieraille ihmisille pysyäkseen itse hengissä. Se, että hänen köyhyytensä pakottaa hänet synnyttämään lapsen luovutettavaksi vieraalle pariskunnalle, ei tarkoita sitä, ettei hänellä olisi äidin tunteita sitä lasta kohtaan, jota hän on kantanut kohdussaan ja jonka hän on synnyttänyt. Harvardin yliopiston professorin Michael Sandelin (2012) mukaan emme voi ilman muuta sanoa köyhän sijaisäidin valintaa vapaaksi, koskaa hänen on vaikea vastustaa suurta taloudellista houkutusta ja hänen on vaikea etukäteen arvioida tunteitaan joutuessaan luovuttamaan kantamansa lapsen vieraalle parille.
Moraalifilosofi Elizabeth Andersonin mielestä kohdunvuokraaminen alentaa naisen ja lapsen arvoa, koska heitä kohdellaan ikään kuin hyödykkeinä. Naista ja lasta ei tässä tapauksessa kohdella olentoina, joita rakastetaan ja kunnioitetaan heidän omilla ehdoillaan, vaan heitä käytetään voiton ja hyödyn välineinä. Raskauden luonnollinen tarkoitus on synnyttää tunnesuhde naisen ja lapsen välille. Kohdunvuokrauksessa tämä raskauden luonnollinen tarkoitus estetään maksamalla naiselle siitä, että hän tukahduttaa luonnolliset tunteensa. Naisen arvoa alennetaan käyttämällä hänen ruumistaan tehtaana ja maksamalla hänelle siitä, ettei hän muodosta äiti-lapsisuhdetta synnyttämäänsä lapseen. Edellyttäessään sijaisäidin “tukahduttavan vanhemman rakkauden, jota hän mahdollisesti lasta kohtaan tuntee” ja pidättyvän luomasta tunnesidettä lapseensa, kohdunvuokraussopimukset muuntavat naiseuden yhden arvokkaimman piirteen tuotantovälineeksi ja “muuntavat naisten työn vieraantuneen työn muotoon” (Anderson 1990: 79-81.) Sandel kiinnittää huomiota siihen, että kyseessä on rikkaiden harjoittama vallankäyttö köyhiä kohtaan: “Sitä paitsi maailmanlaajuisen maksetun raskauden toimialan muodostuminen - vielä nimenomaan köyhiin maihin - voimistaa tunnetta, että sijaisraskaus alentaa naisten arvoa välineellistämällä heidän ruumiinsa ja lisääntymiskykynsä.”…
…“On häiritsevää luokka-ajattelua ja elitismiä, että homoseksuaaliset miehet ajattelevat voivansa rakastaa lapsiaan ilman ehtoja, sen jälkeen kun he ovat kohdelleet heidän sijaisäitiään kuin hautomakonetta. Tai että homoseksuaaliset naiset ajattelevat voivansa rakastaa lapsiaan ehdottomasti, sen jälkeen kun he ovat kohdelleet heidän spermaa lahjoittanutta isäänsä kuten hammastahnatuubia.” (Lopez 2013a)
Tapio Puolimatka; Lapsen oikeus isään ja äitiin, s. 39-42.[/details]
Taas tätä “lasten oikeuksia”. Tämähän parantaa varsinkin sateenkaariperheiden lasten opikeuksia. Ei suinkaan vähennä, kuten yritetään valheellisesti väittää. Asiallinen pitäisi pystyä olemaan tuossa vastustamisessakin.
Kyllä tässä on tärkeä asia myös lasten oikeudet. Että jos vaikka lasten biologinen äiti kuolee, ei lapsia riistetä perheen toiselta vanhemmalta.
Millä tavalla muka uusi laki parantaa sateenkaariperheissä asuvien lasten oikeuksia?
Tapio kirjoitta pajon pahaa. Leimaa homoserksuaaleja rikollisiksi ja sitten tämän oman leimaamisellaan perustelee vastustamistaan. Sanois ihan suoraan, että “mun jumala ei tykkää sellasesta”, eikä keksisi tekosyitä.
Tasa-arvoinen avioliittolaki mahdollistaa samaa sukupuolta olevien vanhempien perheessä kasvavan lapsen yhdenvertaisuuden toteutumisen ja vahvistaa sateenkaariperheissä elävien lasten yhteiskunnallista asemaa. Tasa-arvoinen avioliittolaki on siten lapsen edun mukainen.
Lainattu sivulta:
https://www.unicef.fi/tiedotus/uutisarkisto/2014/lapsijarjestot-tasaarvoinen-avioliittolaki-edistaa-lasten-yhdenvertaisuutta/
1 tykkäys
Valitettavasti se, että kohdunvuokraus on Suomessa kiellettyä, ei estä homoja käyttämästä sitä lapsenhankintaan, koska on niin monia maita, joissa tällainen toiminta on sallittua. Minusta pitäisi palata siihen, että vain äidin aviomiehellä on lapseen isän oikeudet, ei kohdun vuokraajilla yms kaiken karvaisilla aviottomilla isillä.
Tuollainen jonkin ihmisryhmän oletus lähtökohtaisesti rikollisiksi on aika rohkea väite !
Eikä se voi olla lainsäädännön peruste.
[quote=“anon31067578, post:31, topic:1007, full:true”]
On hyvin uskomatonta, että näin itsestäänselvästä asiasta joudutaan vääntämään rautalangasta mallia siitä kuinka tällainen sukupuolineutraali avioliitto romuttaa perustavalla tavalla Lapsen oikeuksia [/quote]
Minusta on taas uskomatonta miten joku jaksaa jankuttaa miten sukupuolineutraali avioliittolaki romuttaa lapsen oikeuksia osaamatta sitten konkreettisesti osoittaa mitä nämä oikeudet ovat ja miten tämä avioliittolain muutos näihin oikeuksiin vaikuttaa.
Tapio Puolimatka vetää tuttuun tyyliin mutkat suoriksi ja sukupuopuolineutraalista avioliittolaista päädytään tottakai lapsikauppaan sekä köyhien maiden asukkaiden hyväksikäyttöön.
Mitään perusteluja ei tietenkään esitetä ja siksi nämä herjoiksi luokiteltavat jätökset uudensuomen sivusto on siivonnut pois.
Jos lapsella on kaksi äitiä tai kaksi isää, hän ei ole tasa-arvoisessa asemassa niiden lasten kanssa, joilla on sekä isä että äiti. Homojen “avioliitto” edistää avioliiton ulkopuolista lapsitehtailua. Siksi homoliitot ovat ei toivottava ilmiö, ja siksi monet ihmiset eivät kannata niitä. Lapselle paras kasvuympäristö on sellainen että siellä on molemmat vanhemmat, jotka ovat seksuaalisesti normaaleja.
3 tykkäystä
No sitähän ne ovatkin. Varsinkin, kun ne järjestetään vielä vihkivän kirkon järjestystä ja tahtoa vastaan. Ei voi edes tietämättömyyteen ja hyväuskoisuuteen vedota.
2 tykkäystä
Sinulle ainoat hyväksyttävät perustelut tuntuvat olevan “mä tykkään” ja “ja mä en tykkää”. Vanhassa järkevässä yhteiskunnassa sellaista kutsuttiin infantilismiksi.
1 tykkäys
En ole noin sanonut missään.
Älä sano väärää todistusta!