Ortodoksisessa kirkossa pappi tavallisesti sanoo ennen ehtoollista: “Ehtoolliseen valmistautuneet, ortodoksisen kirkon jäsenet, rukoilemme yhdessä” tms. Silloin eteen menevät vain ne, jotka pääsevät ehtoolliselle, ja lukevat papin kanssa yhteen ääneen ehtoollisen valmistautumisrukoukset.
2 tykkäystä
Tuo on tosiaan hyvä ilmaisu. Valitettavasti monesti ei kuitenkaan sanota noin, vaan kehotetaan ainoastaan lähestymään. Parempi olisi, jos aina käytettäisiin tuota mainitsemaasi ilmausta.
Tämä on kyllä aivan ihmeellinen linjaus, onko todella näin? Siis jo hyvä aikomus riittää?
Mikä sitten on raja haluaa uskoa ja uskoo välillä, noin tarkalleen.
Yleensä ajatellaan, että kaste on raja.
Metodistit tietysti ajattelevat kastettuja ja langenneita.
Ilmaisun taustalla voi olla joskus tavattu keskustelu siitä, kuka on ns. oikeasti uskossa. Joskus esitetään, että jos koskaan epäilee mitään, uskoo lapsikasteeseen tai käyttää alkoholia, ei voi olla oikeadti uskossa. Tätä taustaa vasten ilmaisu on pastoraalisesti ymmärrettävä.
Muutenkin pidän ilmaisusta. Lukisin sen P. Apostoli Tuomaan lausahduksen tyyppisenä: minä uskon, auta minun epäuskoani.
Joo, ymmärrän sarkasmi mutta huomautan että ko. käytäntö on vanha. Itseasiassa painetta on enemmän muuttaa sitä “Suomen malliin”. Osa kirkon papeista painottaa kastetta ja uskoa realpreesenssiin. Tämä ryhmä on mielestäni kasvava ja sisältää myös liberaaleja.
Sen verran mitä metodisteja tai niin sanottuja vapareita tunnen, en ole noin mielenkiintoisiin luonnehdintoihin törmännyt, mitä tuossa ylempänä tulee esille uskon määrittelynä.
Nimikristillisyydestä erottautuminen on tietysti kaikilla ollut aikoinaan lähtökohtana.
Mielenkiintoista sinänsä, että kaikki tuntuvat hyväsyvän ns. sisäisen ehtoollisen periaatteen, eli ehtoollisyhteyden katsotaan olevan vain niiden välillä, jotka jakavat saman tunnustuksen, ovat samaa kirkkokuntaa. Nyt kuitenkin kansankirkossa on jäseninä porukkaa, jotka eivät osallistu kansankirkon ehtoolliselle, vaan ovat perustaneet omat yhteisönsä, joidenka sisällä he nauttivat ehtoollisen, siis pietistiseen tapaan kirkon kirkon sisään. Eikö tämä ole ristiriitaista?
Se on sinun johtopäätöksesi, ei tosiasia…
Mikä on tosiasia? Eikö kuitenkin näillä omat yhteisönsä perustaneilla ole ehtoollisyhteys kansankirkon kanssa, vaikka he eivät sen ehtoollisella käykään?
Anteeksi.
Luin huolimattomasti ja käsitin väärin.
No:Kansankirkon sisällä pysyttelevät esikoislestadiolaiset eivät pysy sakramenttien ja eräiden muiden juitsujen kohdalla tunnustuksessa, vaikka he niin inttävät.
He ovat niin sanotusti oma kirkkokuntansa, vaikka monet vielä ovat kirkon jäseniä. Käsittääkseni eivät käy kirkon ehtoollisella.
Onhan myös eräillä herätysliikkeillä omat ehtoollisjumalanpalveluksensa, joihin osallistuvilla melkein kaikilla on ehtoollisyhteys kansankirkon kanssa, mutta jotka eivät käy kansankirkon ehtoollisella, he käyvät vain oman herätysliikkeensä ehtoollisella.
Minun ymmärtääkseni ja havaintoni mukaan raja ei ole näin jyrkkä. Sanon, ettei pidä paikkaansa.
Omiin ehtoollisiin ei ole syynä se näkemys. että oman yhteisön ulkopuolisista tarttuisi joku synti.
Joku syyhän siinä on kun on ehtoollisyhteys kansankirkon kanssa, mutta sen ehtoollista kartetaan.
No mikä sitten voisi olla syy?
Kuten sanoin, niitä on monia.
Jollekin on syynä se, ettei soiteta urkuja tai pianoa tai se, että oma mies pitää saarnan.
Pitäisi heiltä kysyä.
Voi tietysti jollekin harhaopettajalle olla todella tuo syy, että on osallinen kirkon jumalattomien synneistä.
Ketkä ovat tällaisia?
Vanha kunnon ehtoollisensaastumisoppi näyttää olevan voimissaan. Minusta se on vaarallinen.
Mitä tarkoitat?
Tarkoitan, että ketkä ovat sellaisia ev.-lut. kirkon jäseniä, jotka välttävät sen ehtoollista.
Huh, onpa hyvä, että olen jo seurakuntani valinnut.