Se ei ollut apostoli Tuomas vaan sairaan pojan isä.
Markus 9:17- Eräs mies väkijoukosta vastasi hänelle: “Opettaja, minä toin poikani sinun luoksesi. Hänessä on mykkä henki.
18 Se ottaa hänet valtaansa missä vain. Se paiskaa hänet maahan, ja hän kuolaa ja kiristelee hampaitaan ja menee aivan jäykäksi. Pyysin, että opetuslapsesi ajaisivat hengen pois, mutta ei heistä ollut siihen.”
19 Silloin Jeesus sanoi heille: “Voi tätä epäuskoista sukupolvea! Kuinka kauan minun on vielä oltava teidän keskuudessanne? Kuinka kauan minun pitää kestää teitä? Tuokaa poika minun luokseni.”
He toivat pojan Jeesuksen luo. Jeesuksen nähdessään henki heti kouristi poikaa, ja tämä kaatui, kieriskeli maassa ja kuolasi.
21 Jeesus kysyi pojan isältä: “Kuinka kauan hänellä on ollut tämä vaiva?” “Pienestä pitäen”, vastasi mies.
22 “Henki on monet kerrat kaatanut hänet, jopa tuleen ja veteen, jotta saisi hänet tapetuksi. Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!”
23 “Jos voit?” vastasi Jeesus. “Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.”
24 Silloin pojan isä heti huusi: “Minä uskon! Auta minua epäuskossani!”
Minun harvojen havaintojeni mukaan vapaiden suuntien kristityt tai kirkon heränneet noin ylipäätään eivät ole ihan sellaisia, jotka “eivät koskaan epäile mitään” - eivät ainakaan, jos se tarkoittaa omaa pelastuksen asiaa. Sellaista voi olla, että ei koskaan epäillä oman liikkeen opetuksen oikeellisuutta, mutta sellaisia on kaikissa kirkoissa, mitä vanhemmissa, kenties sitä enemmän.
Taisin kertoa, että minua kahvilassa tuli puhuttelemaan muuan raumalainen mies - oli kuunnellut keskusteluamme tietyssä porukassa - ja ihmetteli kovasti, että jotkut papit ja kristityt voivat olla “eri mieltä” jopa siinä määrin, että ovat muodostaneet oman hengellisen yhteisönsä. Tästä nykyisestä menosta huolimatta hän ihmetteli, eikä siis epäillyt yhtään mitään. Kaikki on niin, kuin se on alusta lähtien ollut…
Noissa pienemmissä yhteisöissä, niissäkin, jotka ovat kirkon sisällä, niissä moni kysyy sentään silloin tällöin:
Tutki minut, Jumala, katso sydämeeni. Koettele minua, katso ajatuksiini. Katso, olenko vieraalla, väärällä tiellä, ja ohjaa minut ikiaikojen tielle.”
Ortodoksienkin pitää lukea Raamattua eikä vain suudella Evankeliumikirjaa! Hyvä aloitus on lukea Ortodoksisessa kalenterissa ilmoitetut päivän epistolan ja evankeliumin kohdat, ellei kuule niitä kirkossa sinä päivänä. Ne eivät tavallisesti ole kovin pitkiä. Vaikka kyllä Raamattua saisi lukea enemmänkin.
@Filonilla Tämä on hyvin hieno tapa! Itsekin teen niin seuraten meidän päivittäisen liturgista kalenteria, jonka yksi pappi minulle ennen (Jos ei pääsyä messuun). Ruotsissa on Päivän sana(?) niminen opus jota luetaan. Itse koen että se ei seuraa kirkkovuotta ja lienee vapaakirkollinen?
Päivän tunnussana (Dagens lösen) on hernnhutilainen. Päivän raamatunjakeet valitaan arpomalla VT:n kohta ja siihen valitaan asiaan liittyvä UT:n kohta. Lisäksi siinä on pitempi lukuehdotus, jossa luetaan yhtä kirjaa. Ne seuraavat jossain määrin kirkkovuotta, esimerkiksi joulun ja pääsiäisen ajat on otettu huomioon.
Minkähän vuoksi on syntynyt tuollainen liturgisesta perinteestä erillinen lukutapa. Tietysti liturgiselle perinteelle ei välttämättä nähdä arvoa, mutta onhan valmis tapa työekonomisesti helpompaa.
Harmi kun Ort.fissä ei ole vanhan testamentin lukukappaleita. Pitää ehkä laittaa palautetta.
Ei niitä voi ilmoittaa päivämäärän mukaan. Ne eivät riipu päivämäärästä vaan siitä, mikä palvelus toimitetaan. Parimioita luetaan juhlien aattoina ja suuren paaston ehtoopalveluksissa.
Monet Lähetyshiippakuntalaiset ovat ymmärtääkseni edelleen Suomen ev.lut kirkon jäseniä. Ymmärtääkseni he eivät käy ev.lut. kirkon ehtoollisella, vaan ainoastaan omassa messussaan.
Monet evankeliset käyvät myös vain omissa messuissaan ja jos omaa messua ei ole, paikallisseurakunta ei ole vaihtoehto. Samaa olen kuullut ainakin joiltakin Kansanlähetyksessä toimivilta.
Toki herätysliikkeiden kohdalla voidaan sanoa, että myös hertysliikkeiden messut ovat ev.lut. kirkon messuja, mutta silti näissä siis tehdään ero oman liikkeen ja paikallisen seurakunnan messujen välille.
Omasta puolestani ainakin voin sanoa, että vaikka pääasiallisesti käyn Sleyn messuissa, käyn kyllä satunnaisesti myös paikallisseurakunnassa. Lähinnä silloin jos Sleyn messua ei ole tai esim. aikataulusyistä se ei ole vaihtoehto (tai jos siellä on se yksi saarnaaja josta en tykkää). Paikallisseurakunnassakin toki vaikuttaa se, kuka siellä saarnaa. Taso on kovin kirjavaa ja vaihtelevaa. Jos on hyvä saarnaaja, voi paikallisseurakunnassa kuulla sellaisen saarnan, josta ei olisi Sleyn messussakaan pahaa sanottavaa. Toki ymmärrän että paikallisseurakunta voi jäädä väliin jos kaikissa tilanteissa väistää naispappeja, mutta Sleyn ja Kansanlähetyksen kävijöistä ei suinkaan kaikilla ole siitä kysymys.
En tietenkään voi puhua kaikkien evankelisten puolesta, mutta ne, jotka vuosien aikana olen oppinut tuntemaan, ne käyvät evlut kirkon messussa, jos siellä ei ole naista liturgina tai saarnaajana.,
Tilanne vaihtelee paikallisesti.
Tietenkään mikään tapa toimia ei koske jokaista jonkin liikkeen jäsentä. Aina on ihmisiä, jotka toimivat toisin kuin valtaosa. Ja ilman muuta tilanne vaihtelee paikkakunnittain. On aivan eri asia asua paikkakunnalla, jossa oman liikkeen messuja ei ole tai paikkakunnalla, jossa oman liikkeen messu on joka sunnuntai.
Tunnen itse useitakin evankelisia, jotka eivät mene seurakunnan messuun vaikka siellä olisi vain miespappeja toimittamassa messua. Tunnen myös joitakin evankelisia, joille naispappeus ei ole minkäänlainen ongelma. Jälkimmäisiä taitaa SLEYn piirissä nykyään olla melko vähän, kun monet siirtyivät ELYyn.
ELYyn siirtyminen ei ratkaise käytännön seurakuntayhteyteen liittyvissä kysymyksissä yhtään mitään, koska ELY järjestää tilaisuuksia harvakseltaan ja messuja vielä harvemmin. Monilla paikkakunnilla ei ole mitään. Jos naispappeuden hyväksyvä evankelinen kokee millään tavalla tärkeäksi säännöllisen seurakuntayhteyden, on edelleen pakko tehdä valinta, missä kirkossa sunnuntaisin käy. Paikallisseurakunnassa vai Sleyn messuissa? Sleyllä käydessä ei jatkuvasti törmää opetukseen naispappeudesta - itse asiassa äärimmäisen harvoin. Paikallisseurakunnassa taas on kaikenkirjavaa opetusta, joka voi hyvinkin häiritä naispappeuden hyväksyvää evankelista. Sleyn messu voi siis silti olla parempi vaihtoehto. Riippuu toki vähän paikallisseurakunnastakin.
Nyt autojen aikakaudella ei ole konsti eikä mikään liikkua 75 kilometrin säteellä.
Siinä on hyvässä lykyssä 5-6 seurakuntaa. Viikolla voi jo valita mihin menee.
Luther-kirkko on hyvä ratkaisu.
Jos tarkkoja ollaan, on kai otettava huomioon tämä:
Eihän se ole merta edemmäs kalaan menemistä, jos kotilammessa ei ole kalaa tai ne ovat pilaantuneita
Ei ole Elisabetilla omaa autoa. Lähin Luhter-kirkkokin on kohtuuttoman kaukana. Ja sitäpaitsi sen lähimmänkin Luther-kirkon piiripastori häipyy nyt maisemista. Joten se siitä. Mutta ethän @Yxinkertanen minusta puhunutkaan. Olen väliinputoaja tässä keskellä Suomea
Mutta onhan mulla tämän körttipitäjän pastorit. Mitäpä tuota valittamaan. Ja polkupyöränikin toimii vielä sen verran että tuonne kirkkoon pääsen.
Hups! Pitäisi varmaan lukea sitä Raamattua joskus…
