Avoin ja suljettu ehtoollispöytä

Off topicin uhallakin on kysyttävä, että mitäs se puhe luterilaisten “avoimesta ehtoollispöydästä” sitten tarkoittaa, jos se kerran on “avoin vain jäsenille”? Minulla itselläni ei tietenkään ole mitään hinkua muiden kuin oman kirkkoni ehtoollispöytään edes diasporatilanteessa, mutta semmoinen kuva minulle nyt kuitenkin on tullut, että se “avoimuus” tarkoittaisi totaalista avoimuutta ihan kaikille halukkaille. Eli ihan uteliasuuttani kyselen.

Moderaattorihuomio: jaettu ketju. Tässä ketjussa keskustellaan avoimesta ja suljetusta ehtoollispöydästä ja ehtoolliselle osallistumisen ehdoista.

Mitä ihmettä? Eihän ehtoollista toki kaikille virallisen opetuksen mukaan jaeta, vaikka tietenkin tällaisia mielipiteitä luterilaisilla on, ja käytännössä siis kontrollia ei harrasteta juurikaan.

2 tykkäystä

Olen puolestani myös utelias, ja kysyn mitä @anon81097962 tarkoitat ko. puheella? Esitettyjä mielipiteitä - vai onko tuo mielestäsi yleinen käsitys asiasta?

Maallikkona en mitää jyrkkää kantaa ota tähän. Tilanteet ovat aika erilaisia monesti, joten käytäntö saa mielestäni joustaa.
Mutta esillä olisi pidettävä kirkon opetusta ehtoollisen merkityksestä ja myös sitä vaihtoehtoa että voi tulla siunattavaksi ja osoittaa sen sillä tunnetulla käsi olalle -merkillä.

En nyt löydä tähän hätään mitään tiettyä puheenvuoroa linkiksi, mutta muistikuviini on tallentunut käsitys luterilaisten “avoimesta” ehtoollispöydästä verrattuna esim. ortodoksien “suljettuun” ehtoollispöytään. Kontekstina on (muistaakseni) ollut joku nimenomaan lut.- ort. -akselilla liikkuva ekumenia-aiheinen keskustelu, jossa olisi ko. aihetta käsitelty sen ilmeistä epäsymmetrisyyttä ihmetellen. Mutta kyseessä onkin siis ollut yksityinen mielipide eikä kirkon virallinen kanta. Olen iloinen saadessani nyt tietää, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on sittenkin tässä kysymyksessä yhtä tervehenkisen suvaitsematon kuin ortodoksiset kirkot, katolisesta kirkosta puhumattakaan.

Ev.lut. kirkon virallinen kanta ei ole aivan yhtä “tervehenkisen suvaitsematon” kuin katolilaisilla ja ortodokseilla, koska on olemassa muutamia kirkkokuntia, joiden kanssa on virallinen ehtoollisyhteys. Käytännössä ehtoollinen toki yleensä jaetaan sille joka sitä tulee hakemaan. Jos ei kuulu ev.lut. kirkkoon ja haluaisi ehtoolliselle, usein ohjataan keskustelemaan pastorin kanssa. Pastorit voivat yksittäisten henkilöiden kohdalla tehdä kaikenlaisia sielunhoidollisia poikkeuksia, vaikka siitä ei mitään virallisia pykäliä olekaan. Ja maailmalta kyllä löytyy sellaisiakin luterilaisia kirkkoja, joiden ehtoollinen on virallisesti avoin kaikille kastetuille. Suomessa avoin ehtoollinen on anglikaaneilla (kastetut kristillisten seurakuntien jäsenet), vapaakirkolla (kaikki joilla on sydämen usko Jeesukseen) ja metodisteilla (kaikki jotka uskovat Jeesukseen vapahtajanaan tai haluaisivat uskoa).

Haa! Sitähän minäkin!

Tämmöisissä keskusteluissa pitäisi aina meikäläisen pyrkiä muistamaan se tosiasia, että luterilaiset kirkot ovat nimenomaan itsenäisiä maakirkkoja, joiden käytännöt voivat poiketa toisistaan radikaalistikin.

Kun minä liityin ortodoksiseen kirkkoon, siihenastinen luterilainen pappini toivotti minut tervetulleeksi edelleenkin luterilaisen kirkon palveluksiin ja ehtoolliselle, mutta tietenkään minä en ortodoksina mene luterilaisen kirkon ehtoolliselle.

1 tykkäys

Ehtoollinenhan on kunkin kirkkokunnan oma, eli muiden kanssa ei ole ehtoollisyhteyttä. Miksi hän on eronnut ja liittynyt tukemaan toisenlaista oppia ja sitten kuitenkin pyrkii hyödyttämään kirkkoa, jonka on kieltänyt?

Käsittääkseni papilla on oikeus kieltää HPE ei-ev.l.kirkon jäseniltä. Samaten kirkon jäsen ei saisi osallistua esim. eukaristian kieltävien vapaidensuuntien “muistoaterioille”, sillä heidän “ehtoollisensa” ei ole merkitykseltään sama kuin esim. ev.l.kirkolla.

Itselleni on yritetty tyrkyttää osallistumista helluntailaisten muistoaterialle, esim. kotona tapahtuvassa yksityisessä tilaisuudessa, mutta olen kieltäytynyt. Luterilainen / kristitty ei saa osallistua sille. On valittava mitä tunnustaa ja mitä ei. Kuulemma, jos pappi kuulee jonkun samanaikaisesti osallistuvan sekä helluntailaisten ei-eukaristiselle muistoaterialle ja toisaalla myös ev.lut. eukaristialle, pappi voi myös luterilaiselta evätä HPE:n, käskien kävijän valitsemaan, ketä ja mitä palvelee.

Kun olin eronneena ev.lut.kirkosta, johtuen sen johtoportaikon jumalattomuudesta, en siksi, että olisin kieltänyt opin, tunsin oloni varsin orvoksi. En voinut osallistua HPE:lle, toisaalta en voinut kuvitellakaan lähteväni mukaan johonkin uskonnollisuuteen jota en hengellisesti tunnusta. Kävin parit kerrat HPE:llä. Koska tämä kuitenkin oli periaatteessa väärin, huokaisin ja liityin takaisin kirkkoon, että asiat menisivät oikein ja järjestyksessä, olkoon kirkon johto sitten, mitä on. Oppi on oikea ja kirkossa kristittyjä jäseniä. Ja pääsen oikeaoppiselle eukaristialle, tämä on tärkeintä.

Kaikille (kastetuille) avointa luterilaista ehtoollispöytää ei näköjään tarvitse hakea rakasta Ruotsiamme kauempaa; mitä Ruotsi ensin, sitä Suomi perässä…

Juuripa näin ja siksi asetinkin kysymykseni kun tälläkin foorumilla kuulee usein kritikoitavan meidän (STLK) sisäistä ehtoolliskäytäntöämme liian ankaraksi. Näyttää kuitenkin sille, että myös muilla kirkkokunnilla on sama käsitys asiasta, vaikka sitä ei käytännössä usein noudatetakaan.

1 tykkäys

Minä ainakaan en pidä tällaista menettelyä oikeana. Miksi on luovuttu kirkosta, jos kuitenkin halutaan olla osa sitä?
Kirkosta eroaminen on vahva epäuskosta lähtevä kannanotto: “Kun te kerran ette tee sitä mitä minä haluan tai teette sitä mitä minä en halua - minä otan ja eroan…”.
Sehän on Vanhan Aatamin henkeä kuvastava periaate, eikä mielestäni siksi oikein.

En pidä sitäkään, että jaellaan omissa piireissä ehtoollista maallikkovoimin ja ollaan silti kirkon jäseniä, jotta saadaan sieltä tietyt palvelut. Sellaisestakin olen kuullut.

Hiukan kommentoin tuota kysymystä “kansankirkkoon uskovina”.
Olen täällä jo tätä kirkko-uskoa hiukan koettanut arvostella.
Emmehän me usko kirkkoon, vaan Kristukseen kirkossa.

Sellainen varovainen välihuomio, että helluntalaisten nimittäminen ei-kristityksi ei ole oikein foorumin sääntöjen mukaista toimintaa, ja sen sanominen, ettei kristitty heidän muistoaterialleen saa osallistua, on siis vähän ongelmallista. Kirkkokuntien sisällä voidaan toki linjata, etteivät esim. katolilaiset saa osallistua muiden kirkkokuntien ehtoolliselle, tai ettei kyseinen kirkko tunnusta toisen kristillisen ryhmän ehtoollista oikeaksi, mutta muistetaan kuitenkin, että kristitty ei ole synonyymi minkään yhden rajatun kirkkokunnan jäsenelle.

3 tykkäystä

Minä tulkitsen tuon vähän ambivalentin muotoilun “te kansankirkkoon uskovina kuuluvat” niin että sana ‘uskovat’ on siinä absoluuttisena ja ‘kansankirkkoon’ on kuulumisen kohde.

1 tykkäys

Juuri näin.:slight_smile:

Sain osoitettun viesti. Ehkä se oli toiselle käyttäjälle. Ketjun aiheeseen. Ruotsissa meillä on avoin ehtoollinen kaikille kastetuille. Tämä on jo 50-luvulta käytäntö. Toki sen ajan Ruotsissa haluttiin tuoda eri liikkeitä lähemmäksi. Nyt tilanne on toinen. Tätä käytäntöä nyt toki kritisoidaan paljon ja halutaan seurata Suomen malli. Mitä olen nähnyt monessa kirkko: Katolinen, ortodoksi osv. ei osallistuminen ole tarkasti kontrolloitu. Se ei ole aina mahdollinen. Ainoastaan kerran Suomessa näin luterilaisen papim hyppäävän kastamattoman yli. Tämä keskusteli ja hyppäsi yli hän. Suomessa muistan että ortodoksipappi kielsi ei- jäsenten ja Venäjällä ortodoksipappi ei anna ehtoollista henkilölle jota ei tunne. Inkerin kirkossakin on tarkempaa kontrollia. Hienoa oli siellä mennä mutta jäsenyyttä kollattiin ennen messua.

Minusta oli ihan oikein muistuttaa, että helluntailaiset ovat kristittyjä.
Eilen iltahartaudessa puhui metodistikirkon naispappi, mutta erittäin hyvin puhui minusta.
Sen mitä hän puhui, voi sanoa olleen sellaista, mitä “liha ja veri ei ollut hänelle ilmoittanut”, olen siitä varma.
“Sillä joka ei ole meitä vastaan, se on meidän puolellamme”. (Mark 9)

Nainen paimenen virassa ei ole oikein, eikä helluntailaisten ja metodistien ehtoolliskäsitys ole oikea. En sen vuoksi mene sinne.
En kuitenkaan voi tuomita heitä kristittynä ja ihmisenä
"…meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa".

Olen samaa mieltä teidän muiden kanssa, että raamatullisesta opetuksesta tulee pitää kiinni, samoin taistella ihmisoppeja ja harhoja vastaan. Pitää avoimesti kertoa missä susi hiipii lampaita vaanien.

Pyhä Henki kuitenkin vaikuttaa myös näissä kristityissä. Heidän parissaan syntyy kasteen kautta uusia lapsia Kristuksen valtakuntaan, haavoittuneet tulevat terveeksi ja monet rammat hyppäät ilosta kuin peurat, monelle kuoleman pelästyttämää lohdutetaan armon sanoilla…

Jeesuksen rukous oli, “että he yhtä olisivat”.
Tokko se voi olla mahdollista ilman rakkautta. En tietenkään halua, että rakkaus korvaisi totuuden, mutta yhteisen nimittäjän löytäminen, voiko se olla mahdollista muuten kuin keskittymälle oleelliseen, ikään kuin vaeltamalla ristin juurelle - miettimällä mitä Jeesus Kristus on minulle tehnyt, mitä olisin ilman häntä ja hänen armoaan.

Kyllä se on Kristus, joka sinut helvetistä pelastaa, eikä Luther.
Sanon, vaikka niin paljon Lutherin opetuksia arvostankin.

Olisko lähteitä sille, että tämä on nestoriolaisuutta?

Itse asiassa minä olen lievästi yllättynyt siitä, että (jos) Ruotsin ev.lut. kirkon ehtoollispöytä on avoin vain kastetuille. Mutta tilanne muuttunee ajan mittaan.

2 tykkäystä

Se, että hellarit ovat morkanneet kristillistä kirkkoa, ei ole sinänsä mitään ihmeellistä.
Sitä ovat harrastaneet monet pietistit, ja tänään sitä tekevät niin sanotut luterilaiset tunnustukselliset.
Aiheet voivat hiukan erota toisistaan, helluntailaisilla on tietysti luterilainen sakramenttiopetus, varsinkin kasteopetus ollut ongelma.

1 tykkäys