Demonisten vaikutusten ja psykiatrisen ongelman erottaminen

Moraali
223

Kiitos noista viesteistä @9x ja @Semajah.

Itse olen askeesin ja synneistä vapautumisen suhteen ymmärtänyt itsensä kieltämisen juuri noin, että en minä mitään voi suorittaa jos väitän kieltäneeni itseni.

Olen kokenut Kristuksen vapauttaneen minut suurimmasta osasta syntejä joihin olen joskus ollut taipuvainen, ihan ilman omaa suorittamista, ja kiitollisuudesta Herraa kohtaan koen että vähän pitää vahtia tekemisiään itsekin. Onko se nyt sitten liikaa suorittamista kun pidän kristityn velvollisuutena edes vähän miettiä tekemisiään eli kun on antanut elämänsä Kristukselle en pidä asiallisena että tietentahtoen tekee asioita jotka kokee Jumalan tahdon vastaisina.
Tästähän ollaan 9x:n kanssa väännetty että onko se vai eikö se ole tarpeen ainakin jotenkuten pyrkiä elämään kristillisten tapojen mukaan.

@9x, ajatteletko tietoisesti vältteleväsi tietynlaisia tekoja vai jätätkö ihan kaiken Herran haltuun?

1 tykkäys
224

Minusta UT:n kokonaisilmoituksen pohjalta me kristittyinä olemme kutsutut olemaan ja elämään hyvän puolella ja karttamaan kaikenlaista pahaa ja vääryyttä. Olemme kutsutut vapauteen, mutta ainakaan itse en voisi ajatella ilkeyksissäni toimia niin, että tuottaisin täysin tahallisesti tuskaa ja kärsimystä muille ihmisille - toki huomioiden siinäkin suhteessa lihallisen heikkouteni ja epätäydellisyyteni ja kelvottomuuteni ja totaalisen kyvyttömyyteni toimia Jumalan edessä moitteettomasti. Siksihän se itsensä kieltäminen - ja vielä syvemmin: itsensä kuolleena pitäminen - onkin niin tärkeää.

Kysymystä ei ollut osoitettu minulle, mutta toki ainakin minä pyrin välttämään kaikenlaista vääryyttä ja pahuutta, en niinkään pelastuakseni (sen pohja on muualla kuin itsessäni) vaan ihan sen takia, että se on oikein. Koska olen omaksunut uskonvanhurskausopin, pyrin pitämään “uskon salaisuuden puhtaassa omassatunnossa”, jossa se usko parhaiten säilyy. (1.Tim 3:9) Tahallisen vääryyden tekemisen arvelen johtavan väistämättä uskon haaksirikkoon ja sitä kautta kadotukseen.

4 tykkäystä
225

Ajattelen, että suhteessa pelastukseen saan jättää kaiken Herraan haltuun sillä onhan hän siinä suhteessa tullut sijaisekseni ja täyttänyt kaiken sen mitä Jumala minulta vaatii minun edestäni, enhän muutoin voisi omaksua kohdalleni hänen sanojansa itsensä kieltämisestä, sillä eikö itsensä kieltämisen edellytyksenä ole juuri turvautuminen toiseen, sijaiseen?Muutoinhan pitäytyisin edelleen itseeni. Tätähän usko on, uskoa Kristukseen, ei itseeni ja omiin mahdollisuuksiini.

Olen kuitenkin vielä matkalla, enkä onnistu tässä täydellisesti, en hetikään, mutta vajavuuteni tässäkin suhteessa saan jättää uskossa hänen tehtäväkseen, joka sen on ottanut kantaakseen, eli uskon syntien anteeksiantamukseen ollen siten tässäkin suhteessa vapaa itsestäni.

En kuitenkaan saa tahallani tehdä syntiä so. luopua uskosta ja ajautua siten armon ulkopuolelle taas itseni varaan, sillä silloinhan ei enää ole uhria minun syntieni edestä, vaan Hebrealaiskirjeen sanojen mukaan en vetäydy pois omaksi kadotuksekseni vaan uskon sieluni pelastukseksi. Tässäkin kaikessa saan luottaa Jumalan voimaan joka jatkuvasti pitää uskonelämääni yllä, en omiin mahdollisuuksiini, joita minulla ei ole.

2 tykkäystä
226

Tulkitsen niin, että lienemme siis jokseenkin samoilla linjoilla noissa kysymyksissä.

227

Juu, näissä juuri nyt puheena olevissa kysymyksissä.

228

Mitä itsensä kieltäminen oikein tarkoittaa? Siinä on vain kaksi sanaa, mutta jotenkin minusta tuntuu siltä, että asia ei ole kuitenkaan loppupeleissä niin yksinkertainen.

1 tykkäys
229

Voiko kukaan välttää ‘tahallista vääryyden tekemistä’?

Uskoisin lukuisten uskovien olevan aina välillä sellaisessa tilanteessa, että tiedetään hyvin, että Jumalan tahtoa rikotaan (tai saatetaan rikkoa), mutta silti teko ei siihen kuitenkaan lopu, vaan se viedään loppuun asti.

230

Tässä tarkoitetaan tietenkin erittäin vakavaa lähimmäisen vahingoittamista.

1 tykkäys
231

Tämä on hyvin yksinkertaista, me syntiin langenneet ihmiset teemme siitä vain monimutkaisen itsellemme. Meistä ei ollut itseämme auttamaan, ei ollut siihen taisteluun joka oli käytävä Perkelettä ja pahuuden voimia vastaan ja siksi tässä suhteessa meidän tulee kieltää itsemme ja antaa voitto hänelle kenelle se kuuluu. Hän yksin asettui taistelurintaan meidän sijassamme ja voitti. Perkeleen ja meidän hänestä johtuvan pahuutemme voiton täytyy tapahtua yhdessä henkilössä, Kristuksessa.

Määre “omassa itsessään” (kr. en hautoi) tekee tästä taistelusta vielä merkillisemmän ja loistavamman. Se osoittaa näet, että niin valtavien asioiden täytyy tapahtua yhdessä ainoassa persoonassa, Kristuksessa: kirous, synti ja kuolema tuhotaan, mutta siunaus, vanhurskaus ja elämä pannaan niiden tilalle. Koko luomakunta muutetaan yhdessä henkilössä muuksi! Jos luot katseesi tähän henkilöön, näet, että synti, kuolema, Jumalan viha, helvetti, Perkele ja kaikki paha on voitettu ja surmattu. Mikäli siis Kristus armollaan hallitsee uskovien sydämessä, siellä ei ole yhtään syntiä, kuolemaa eikä kirousta. Mutta missä Kristusta ei tunneta, siellä nuo viholliset pysyvät vallassa. Kaikki, jotka eivät usko, ovat myös vailla tätä siunausta ja voittoa. Meidän voittommehan on usko, niin kuin Johannes sanoo (1. Joh. 5:4).

Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 314-315.

Tämä itsemme kieltäminen ei siis ole sen monimutkaisempi juttu kuin, että tartumme uskolla tähän voittoon jonka on valmistettu Kristuksen teossa meitä varten. Se on täysin valmis voitto jo ennen kuin me olemme siihen tarttuneet, ennen kuin olemme saaneet Jumalan Sanan ja sakramenttien kautta vaikuttaman uskon, eikä edellytä meiltä mitään. Puhuuhan Raamattu uudestisyntymisestä, jossa meidät luodaan uusiksi luomuksiksi ja tämä tapahtuu kun meidät haudataan ja herätetään Kristuksen kanssa Jumalan vaikuttamalla uskolla kuolleista. Kol. 2: 12. Tällöin se mikä on meitä itseämme haudataan ja meidät uudesti synnytetään Kristuksessa uuteen elämään, jossa elämässä, siis Kristuksen elämässä me nyt elämme ja saamme sitten perillä myös omaksemme tämän voiton täysin toteutuneena, kunhan ensin olemme hetken saaneet käydä Kristuksessa tätä hänen voittoisaa taisteluaan kaikkea sitä vastaan joka piti meidät synnin ja Saatanan orjina. Itsessämme, äidistä ja isästä syntyneinä emme sitä voita, siksi me kiellämme itsemme ja luotamme häneen joka meidän edestämme on kuollut ja ylösnoussut.

  1. Kor. 5: 15. ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut.

Jeesus on siis Jumalan sormella toisin sanoen Pyhän Hengen voimalla ajanut meistä ulos tuon saastaisen hengen, joka piti meitä orjuudessa.

Luuk. 11: 20. Mutta jos minä Jumalan sormella ajan ulos riivaajia, niin onhan Jumalan valtakunta tullut teidän tykönne.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

1 tykkäys
232

Olin aiemmin siinä käsityksessä, että mikä tahansa tahallaan tehty synti johtaa lopulliseen eroon Jumalasta.

233

Minä olen ajatellut asian niin, että itsensä kieltäminen tapahtuu jotenkin niin, että jos minua esim kiinnostaa jokin maallinen asia, kuten punttisali tai musiikki tai vaikkapa koodaaminen, niin nämä pitäisi lopettaa, jotta välttyisi asettamasta mitään maallista Jeesuksen edelle.

Ja käyttää lopettamisesta vapautuva aika esim Jumalan palvelemiseen.

Muistan, kun teininä juttelin uskovaisen tätini kanssa, hän varoitti asettamasta venettä Jumalan edelle. Kesämökillemme oli tuolloin hankittu pieni tuulilasiven, jolla sitten ajelin mielelläni.

1 tykkäys
234

Itsensä kieltäminen näkyy, kun syntinen tulee katumukseen eli hylkää itsensä. Sanotaan näin, että synnin hylkääminen on sama asia, kuin itsensä kieltäminen.

235

No ei se kyllä noin mene. Nuo kiinnostavat maalliset asiat kun ovat myös Jumalan hyviä lahjoja, joista saa kiitollisella mielellä nauttia. Kyllä ihminen saa tehdä vapaa-ajallaan muitakin kuin puhtaasti hengellisiä asioita! Jos jokin asia menee Jeesuksen edelle, niin se tarkoittaa ihan muuta kuin pelkkää ajankäytön määrää. Esim. kristittyjen vainon tilanteessa voi olla, että jotain itselle tärkeää asiaa ei ole enää mahdollista tehdä samalla kristityksi tunnustautuen. Tai hyvin hyvin aikaavievä ja intensiivinen harrastustoiminta voi aiheuttaa sen, että seurakuntaan ei tule osallistuttua käytännössä koskaan, ja silloinkin prioriteetit ovat väärin. Normaalien vapaa-ajan aktiviteettien tai ammatillisten/opiskelukiinnostusten demonisointi ei kuulu tervehenkiseen kristillisyyteen.

236

Itsensä kieltäminen myös silloin, kun kestää koetukset.

237

Siinä tapauksessa yhtään kristittyä ei olisi Jumalan yhteydessä. Jokainen kristitty syyllistyy tahallisestikin eri synteihin.

238

Minä myös olen usein kuullut tämän sisältöistä lainalaista puhetta liiaksi asti, että jonkin asian tekeminen täytyy lopettaa, jotta Jumala antaisi sen anteeksi. Eihän se näin mene vaikka kysessä olisi Raamatun mukaan selvä synti. Tämä johtuu siitä, että emme voi lopetaa synnin tekemistä, sillä synti on meidän olemuksesamme, tullen esiin teoissamme ja aiheuttaa jatkuvasti syyllisyyttä.

Tehdessäsi syntiä ajattelet aivan tahtomattasi: ”Tämä synti minun täytyy lopettaa, jos aion elää Jumalan yhteydessä.” Etkö ajattelekin niin? Kyllä vain, ja kuitenkin ajattelet aivan nurinkurisesti. On ikään kuin haluaisit sanoa: "Ensin minun on lakattava tekemästä syntiä ja sitten saatava se anteeksi.” Tällai­nen on Saatanan saarnaa. Jos uskot sitä, sinun on mahdotonta uskoa jumalaa.

Jumalaan uskoessasi sanot: “Tämä synti minun on kaik­kein ensiksi saatava anteeksi, sillä muuten en lakkaa tekemästä sitä.” Se on Jumalan saarnaa. Jos uskot sen, uskot syntien an­teeksisaamiseen. Kuitenkin kieltäydymme kuulemasta ja us­komasta juuri tätä. Mielestämme Saatana saarnaa tästä paljon järkevämmin, moraalisemmin ja vakavammin kuin jumala.

Kuten kaikki huomaavat, Saatana tekee täyttä totta syntiä vastaan taistelemisesta ja synnin pois panemisesta ja pitää py­hää vaellusta kaikkein tärkeimpänä. Mutta Jumalahan saar­naa niin, ettei kukaan voi sitä ymmärtää. Sitä paitsi näyttää todella kevytmieliseltä, että ensin on saatava anteeksi ja sitten luovuttava synnistä. Saatana kysyy vakavissaan: “Kuka sitten välittäisi luopua synnistä, kun se kerran on jo saatu anteeksi?”

Mihin Jumalan anteeksiantamus perustuu? Mitä Jumalan sisimmässä tapahtuu hänen antaessaan anteeksi?

  1. Jumala tahtoo meille tapahtuvan sen, mitä uskomme Sa­nasta. Koska usko Jeesukseen pelastaa, on anteeksiantamuk­sen ensimmäinen “kohta” se, että niin kuin usko tarttuu Jee­sukseen, samoin Jumala saattaa syntisen ja Jeesuksen yhteen ja lukee syntisen kaiken synnin Jeesuksen syyksi ja siirtää sen hänen päälleen. Syntinen on sen perusteella autuas ihminen, jolle Hrraa ei lue syyksi syntiä Room. 4: 8; Ps. 32:2.

  1. Koska Jeesusta pidettiin syntisenä Golgatalla, niin ju­mala voi totisesti erottaa synnin syntisestä, niin että hän pi­tää syntiä kuolleena ja poistettuna (Kol. 2:14) ja voi sanoa sitä poispyyhityksi (Jes.-43:25). Raamatusta selviää täysin, mitä tarkoittaa, että jumala pyyhkii pois synnin ja rikkomuksen. Hän peittää sisimmässään syntiset vihmontaverellä, Jeesuk­sen verellä (Room. 4:7) ; (1.Piet.-1:2). Hän antaa sisimmässään anteeksi, unohtaa eikä enää halua muistaa syyllisyyttämme (Jes. 43:25; Jer. 31:34; 33:8; Hepr. 10:12). Anteeksiantamus on unohduksen peite, jonka jumala panee syntiemme päälle.

  2. Syntimme on aina todellista, ei kuviteltua eikä näennäistä. Siten sitä ei voi koskaan saada tekemättömäksi eikä hävittää tekemällä jotakin uudestaan. Synti on syntiä, sitä ei voi kutsua takaisin eikä tehdä tekemättömäksi. Juuri tämä tekee synnin katkeraksi ja aiheuttaa sen, että Jumala panee meidän kannettavaksemme sen seuraukset siitä huolimatta, että hän antaa sen anteeksi. Jos anteeksiantamus on anteeksiantamusta, saamme anteeksi sekä yksittäiset teot että myös tilamme.

Koska syntien anteeksiantamus tapahtuu Jumalan sisimmässä, meidän on uskottava se eikä tunnettava, tai havaittava sitä. Syntien anteeksisaamisesta vakuutumme Sanan perus­teella, joten meidän on uskottava Sanaa, vaikka sydämemme tuomitseekin meidät ja omatuntomme syyttää meitä (1. Joh. 3:20). Syntien anteeksiantamuksen uskomisen ja tuntemisen sekoittamista on aina pidettävä Saatanan juonena.

Olav Valen-Sendstad, Sovinto Jumalan kanssa, s. 206-207.

Otan nyt tähänkin vielä toisesta viestistäni esimerkiksi suhtautumisen alkoholiin jonka käyttö niin usein nostetaan tapetille tässä lainalaisessa mielessä. Ei juomista saa anteeksi lakkaamalla tekemästä sitä, vaan uskomalla sen anteeksi. Silloin ei suhtaudu niin lainalaisesti koko asiaan ja voi ottaa silloin tällöin pari pulloa olutta tai viiniä mielensä virkistykseksi jos kokee sitä tarvitsevansa, silloin se ei hallitse sinua, vaan sinä hallitset sitä.

1 tykkäys
239

Sanan ja Pyhän Hengen voimasta ihminen voi vain itsensä kieltää.

1 tykkäys
240

On se näinkin, ja toisaalta myös niin, että tietoinen ja tahallinen synnin tekemisen jatkaminen on vaarallista. Ei liene mahdollista samaan aikaan katua syntiään ja aktiivisesti aikoa jatkaa sen tekemistä.

2 tykkäystä
241

Niin tietoisella tai tahallisella synnin tekemisellä Raamattu käsittää nähdäkseni luopumisen uskosta, joka ilmenee tahallisena synnin tekemisenä ja kuvaa sen mm. näin:

Hepr. 10. 25-31. älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! Sillä me tunnemme hänet, joka on sanonut: “Minun on kosto, minä olen maksava”; ja vielä: “Herra on tuomitseva kansansa.” Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin.

Tästä kohdasta on kyllä paljon kiistelty, mutta minä en saa tätä asiaa hengessäni järjestykseen mitenkään muutoin kuin näin. Onhan selvää, että Jumalan Pojan, Jeesuksen sovitustyön jalkoihin tallaaminen johtaa vääjäämättä tahalliseen synnin tekemiseen ja siinä elämiseen, mutta niin kauan kuin usko on olemassa ovat kaikki synnit anteeksiannetut ja uskova voi elää vapaana syntien aiheuttamasta syyllisyydestä.

242

No juuri jotain tällaista myös ajattelin. Mutta silti se teksti on Raamatussa tuntunut tarkoittavan juuri sitä, että kyseessä on äärimmäinen vaatimus.