Kyllä on juuri niinkin kuin kirjoitat, mutta mielestäni tässä maailmanajassa ongelmaksi muodostuu enneminkin lähinnä se että riivauksen mahdollisuutta ei tunnusteta kuin se että “diagnosoidaan” virheellisesti riivaus. Sitä paitsi pahasta päästämis-rukoukset (deliverance prayers) eivät satuta ketään vaikka niitä rukoiltaisiin ns. väärässä tilanteessa.
Tietenkin tilanteet ja tapaukset ovat aina erilaisia. Sekin on totta, että monelle nykyihmiselle ajatus riivaajista on käsittämätön. Ajattelin äsken lähinnä tilanteita, joissa ns. valistuneet seurakuntalaiset diagnosoivat ihmisten fyysisiä sairauksia riivaajiksi ja se voi olla diagnosoinnin kohteelle erittäin ikävää ja ahdistavaa. Klassisen kristinuskon piirissä papistolla on käsittääkseni hyvät eväät näiden asioiden käsittelyyn. En siis viitannut papistoon, pahoittelen selkeyden puutetta.
Olit kyllä ihan selkeä ja ymmärsin tarkoituksesi oikein.
Ja lisäksi, myös maallikot voivat rukoilla heille tarkoitettuja pahasta päästämis -rukouksia. Jos on huoli jostakusta ja hänen tilanteestaan, mieluummin käydään katumuksella, ehtoollisella ja rukoillaan näitä rukouksia kuin juoruillaan ko. henkilön tilanteesta tai painostetaan häntä. Jos juoruilee tai painostaa, se on merkki saman pahan leviämisestä, ei siitä päästämisestä rukoilemisesta.
1 tykkäys
Ainoa oikea normaali olemisen tapa. Muualla Suomessa ollaan kummallisia.
2 tykkäystä
Pelkän teorian tasolla asiasta lienee vaikea muodostaa mielipidettä muutoin kuin sen pohjalta, mitä on Raamattuun kirjoitettu ja uskoa se (tai olla uskomatta). Sen sijaan jos on myös käytännössä törmännyt noihin ilmiöihin, asia saa syvyyttä.
Ehkä helpoimpana esimerkkinä nykyajassa voisi olla vakavassa mielessä okkultismia harrastava ennustaja, jolla on sisällään tietäjähenki.
Vuosia sitten eräs tunnettu astrologi luki minulle tähtikartastani seuraavien vuosien sisältöä uskomattomalla tarkkuudella, mikä oli jälkeenpäin helposti todettavissa. Itse olen kuitenkin varma, että tähtikartta on vain väline, ja ne ennustukset tulevat astrologin sisäiseen maailmaan kytkeytyneestä entiteetistä. Samaa voidaan sanoa korteista, ne ovat vain apuvälineitä, mutta tulkinnat tulevat suoraan tietäjähengeltä.
Jos mainitunlaisia henkivaltoja ajatellaan olevan olemassa, mielestäni on tärkeää ymmärtää, että ne eivät välttämättä ole mitään sarvipäisiä piruolentoja, joilla on muoto ja jotka olisivat jotenkin havaittavissa. Nimensä mukaan ne ovat henkiä, jotka vaikuttavat arveluttavalla tavalla ilmapiirissä ja ihmisen hengessä.
Hieman samaan tapaan kuin hyvällä tavalla Pyhä Henki asuu kristityn ihmisen hengessä ja vaikuttaa laajemminkin läsnäolevaan ilmapiiriin.
Jeesus sanoi, että henkiä on erilaisia lajeja, tätä saastaista henkeä mainitaan “mykäksi ja kuuroksi hengeksi”:
“Tätä lajia ei saa lähtemään ulos muulla kuin rukouksella ja paastolla.” (Mk 9:29)
Niinpä “saastainen henki” vaikuttaa nimensä mukaan, samoin “paha henki”.
Ja kun kyseessä on “riivaajahenki”, ihminen ei ole oman itsensä hallinnassa. (Twin Peaks)
Raamatun mukaan ihmisessä voi olla henkiä useitakin. Maria Magdalenasta Jeesus ajoi ulos seitsemän riivaajaa. Henki voi lähteä ihmisestä ja tulla takaisin seitsemän sitäkin pahemman hengen kanssa.
Oman näkemykseni mukaan tätä kaikkea on hengellinen todellisuus, mutta ei nykyajan psykiatria eikä psykologia kykene ottamaan sellaista laisinkaan vakavasti huomioon.
Jos me uskomme Pyhään Henkeen, ei ole vaikeaa pitää pahoja henkiä todellisina.
1 tykkäys
Hetken aikaa löi tyhjää 
. Ehdin jo ajatella, että SanGennaron mielestä riivattuna oleminen on ainoa oikea normaali olemisen tapa. Meinasin jo huolestua 
1 tykkäys
Tässä asiassa voisi olla hyvä tutkia, millä keinoilla potilas voi paremmin tai jopa paranee. Raamattu kertoo, että henkiä voi ajaa pois.
Paras hoito valittakoon.
Myös luterilaisessa kirkossa karkotetaan pahoja henkiä.
Pahojen henkien perässä
2 tykkäystä
Heti kärkeen nostettu toiminnassa nähdyt suuret riskit, vaikka Lauerman kommentit eivät olleet mitenkään totaalisen tuomitsevia. Hänellä oli myös hyvä pointti siitä, että kaikki papit eivät välttämättä ole erityisen osaavia tunnistamaan mielenterveysongelmia.
Mulle tulee muuten tämän kaksikon toiminnasta monesti mieleen se, että naispappi-eksorkistin toiminta asettanee melkoisen haasteen tiukan linjan naispappeusvastaisten ajattelutavalle. Jos kerran naispappi pystyy karkottamaan demoneita, miksi hän ei pystyisi toimittamaan pätevää ehtoollista?
Ei eksorsismiin tarvita edes pappeutta, pelkkä Jeesuksen nimen antama auktoriteetti riittää. Yleensä olen kyllä kuullut opetusta, että eksorsismi on enemmän miesten hommaa, koska riivaajat voivat olla aika vahvoja monella tapaa. Naiset voivat osallistua siihen kuitenkin myös rukoilemalla samalla, kun mies ajaa riivaajia.
Naisten jakamaa ehtoollista pidetään kyllä pätevänä yleisesti, vaikka muuten ei niin naispappeuden kannalla oltaisikaan.
Olisi kyllä erinomainen ajatus ottaa psykiatreja mukaan tuohon toimintaan. Hulluutta on monenlaista, mutta se, että riivaustila ilmentyisi juuri sellaisella tavalla, joka ei olisi tieteellisesti selitettävissä, voisi tuoda psykiatriaankin uusia näkökulmia.
Niin kauan kuin asiaa ei lähestytä riittävän monitahoisesti, se jää väkisinkin ikuiseksi arvoitukseksi, voivatko papit olla oikeassa, vai esittääkö suggestioilmiö tai joku muu vastaava tässäkin suurta roolia.
Pitäisi olla nimenomaan kristittyjä psykologeja. Jos psykiatri ei edes usko että on mitään demoneja, niin aika hankalaa siinä on tehdä yhteistyötä
1 tykkäys
Millainenhan muuten olisi psykiatrinen ongelma joka olisi erillään henkivaltojen vaikutuksesta niin, että niillä ei olisi mitään tekemistä asian kanssa?
Luulen että esimerkiksi masennus ja miksei moni muukin.
1 tykkäys
Lyhyesti sanoen eri mieltä nyt näin illalla. Jatkanen huomenna aiheesta?
Olen itse mielenterveysongelmainen ja tunnen mielenterveysongelmaisia. En ole ihan vakuuttunut, että mielenterveysongelmaiselle on hyväksi tulkinta, jonka mukaan hänen ongelmansa johtuvat jostain muusta kuin aivojen epävakaudesta.
Hauras ja horjuva ihminen saattaa etsiä tukea ihan mistä tahansa. Jotkut plasebo-keinot saattavat myös hetken auttaa, mutta eri kysymys on se, onko vaikutus myönteinen pitkällä aikavälillä.
Terapiastakin voi olla haittaa, mutta sen tueksi on myös tieteellistä aineistoa ja sen antamista valvotaan.
Lea Mäkipää keskusteli eksorkismista Emil Antonin kanssa Youtubessa puolisen vuotta sitten:
Vaikka Ylen jutussa vakuutellaan, että liikkeelle lähdetään mahdollisista mielenterveysongelmista, niin tosiasiassahan mielenterveyden ammattilaiset näkisivät mielenterveysongelman siellä, missä hengelliset ihmiset saattaisivat nähdä henkivaltoja.
Kun mielenterveysongelmaisen päähän ajetaan ajatus henkivalloista, se tuskin auttaa paranemisprosessissa. Ongelmien syiden mielivaltainen tulkinta on vastuutonta.
Minä olin mielenterveydellisesti sairas jopa siinä määrin, että olin mielisairaalassa hoidossa 80-luvulla. Minua ei kuitenkaan voinut auttaa yksikään psykologi eikä psykiatri, sillä he käsittelivät ongelmaani vain materialistisena asiana, eli toisin sanoen ajattelivat minulla olevan päässä vikaa. Niinpä he syöttivät minulle kaikenlaisia lääkkeitä, eikä niistä tullut mitään muuta kuin paha olo. Keskusteluissa heidän kanssaan päällimmäiseksi teesiksi heidän puoleltaan jäi heidän sloganinsa “sinun pitää hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet.” Tätä minä en ymmärtänyt, en sitten millään.
Vasta kun sain tutustua luterilaisiin pastoreihin, ja hyvään luterilaiseen kirjallisuuteen joiden avulla sain ymmärtää minulla olevan hengellisen ongelman, ei siis materiaalisen alkoivat asiat kirkastumaan. Silloin alkoivat myös Jeesuksen päinvastaiset sanat “kiellä itsesti” noiden psykologien sloganiin nähden elämään minussa ja uskon valaisema ymmärrykseni kirkasti nuo Jeesuksen sanat minulle. Tajusin, että kieltäessäni itseni minun ei tietenkään enää tarvitse odottaa itseltäni mitään, ei suoriutua yhtään mistään.
Muistan kuinka niin ikään kirkossa sanat “Herra ole minulle syntiselle armollinen nimesi tähden” alkoivat elämään minussa voimakkaasti ja tajusin niistä saman asian kuin noista Jeesuksen sanoista, että Herra tahtoo olla minulle armollinen nimensä tähden, eikä minkään minussa itsessäni olevan tai minkään mihinkä kykenen tähden. Tästä alkoi pikkuhiljaa hengessäni eheytyminen ja tervehtyminen ja minua voimakkaasti kiusannut neuroottinen henki alkoi väistymään minusta. Kaikesta tästä en voi olla kiitollinen kuin Jumalalle joka oli laskeutunut ahdinkooni ja ottanut sen kantaakseen, eikä vain tehden minua ajallisesti terveemmäksi, vaan myös antaen iankaikkisen elämän ja terveyden, jotka tosin nyt vielä omistan uskossa, mutta kohta sitten näkemisessä.
5 tykkäystä
Olet löytänyt arvokkaan salaisuuden. Nimittäin kyseisen asian ovat luullakseni vain aniharvat kristityt ymmärtäneet tuolla tavalla. Useimmiten törmään siihen tulkintaan, että entistäkin enemmän pitää suorittaa uskonelämää ja elää askeettista elämää.
5 tykkäystä