Demonisten vaikutusten ja psykiatrisen ongelman erottaminen

Wikipedia:

Signs of demonic invasion vary depending on the type of demon and its purpose, including:

Loss or lack of appetite
Cutting, scratching, and biting of skin
A cold feeling in the room
Unnatural bodily postures and change in the person’s face and body
The possessed losing control of their normal personality and entering into a frenzy or rage, and/or attacking others
Change in the person’s voice
Supernatural physical strength not subject to the person’s build or age
Speaking or understanding another language which they had never learned before
Knowledge of things that are distant or hidden
Prediction of future events (sometimes through dreams)
Levitation and moving of objects / things
Expelling of objects / things
Intense hatred and violent reaction toward all religious objects or items
Antipathy towards entering a church, speaking Jesus’ name or hearing scripture.

1 tykkäys

No muutamia noista löytyy minullakin tällä hetkellä. Lienen siis demonisen invaasion kourissa…

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että on aika epämääräiset nuo diagnosintiohjeet, että lähenee kyllä puoskaroinnin rajaa. Diagnoosia kait ei saa tehdä Suomessa, kuin lääkärikoulutuksen saanut henkilö…

Taas liikutaan atskujulistuksen rajoilla. Joku vähemmän viisas kristittykin ehkä voisi vielä heittää tuollaista juttua, joten siedän täpärästi. Mutta ei pitemmälle, kiitos.

1 tykkäys

Ikävää, että Suomeen ei ole saatu puoskarilakia. Eräs ministeri sen sai hiljaa haudattua…

Tässä lääkäriliiton kanta:"Lääkäriliito on ottanut tähän asiaa näkyvästi ja toistuvasti kantaa (viimeksi v. 2015) ja osallistunut asian linjanvetoon keskeisesti myös Euroopan areenalla. Liitto näkee, että

  • jokainen potilas ansaitsee parhaan mahdollisen hoidon
  • hoidon tulee perustua tutkimukseen ja patofysiologian ymmärtämiseen
  • haavoittuvia ryhmiä - lapset, syöpäpotilaat, vakavat yleissairauspotilaat, psykiatriset potilaat - ei saa altistaa vaikuttamattomalle hoidolle
  • yhteiskunnan rahaa ei tule sijoittaa vaikuttamattoman hoidon tukemiseen
  • lääkärin tulee käyttää ja suositella vain tutkimuksia ja hoitoja, jotka ovat lääketieteellisen tiedon ja kokemuksen perusteella vaikuttavia ja tarkoituksenmukaisia."
    https://www.laakariliitto.fi/uutiset/blogi/vaihtoehtohoidot-ja-laakari/

Jos haavoittuvien ryhmien puolustaminen on ateistista julistusta, niin julistan sitten. Siedät sinä sitä tai et.

2 tykkäystä

Sielutieteestä puuttuvat kokonaan Raamatun synnin ja syntien anteeksisaamisen totuudet. Raamatun mukaan ihminen on syntinen, mutta sitä sielutiede ei hyväksy. Mutta Raamatun totuuden vahvuus onkin juuri siinä, että kristitty saa olla Jumalan armosta Kristuksen tähden syntien anteeksiantamuksessa armahdettu syntinen lahjavanhurskaudessa.

1 tykkäys

Riivatut eivät ole psykiatrisia potilaita, vaan riivattuja eikä heillä siis ole mitään sairautta.

1 tykkäys

Ainakin nuo erotteludiagnoosiohjeen oireet näyttäisi sopivan hyvinkin psykiatrisiin sairauksiin. Paitsi tietysti tuo levitoiminen…

Eli noiden diagnoosikriteerien mukainen erotteludiagnosointi menee helposti pieleen siten, että psyykkisesti sairasta (tai melkein ketä tahansa) voidaan sopiva kriteeri poimien pitää riivattuna. Kyllä tuohon erotteludiagnosointiin tarvittaisiin selkeämpi testi, laboratoriokoe tai mittaustulos…

Tulee pakostakin mieleen, mitkä ovat kriteerit siinä kuka on “transsukupuolinen” ja tarvitsee “korjausleikkausta”…

Minusta se on hoitomuotona “puoskarointia”, joka on todettu monen kohdalla vahingolliseksi, vaikka hoitosuositus tulisi viralliselta lääkäriltä. Nyky-yhteiskunnassa tehdään vaatimuksia omien tunteiden ja kokemusten perusteella, ja nämä voivat koitua itselle tuhoisaksi. Moni on jälkeenpäin todennutkin että olisi tarvinnut oikeasti psykiatrista hoitoa.

Kristillinen ihmiskäsitys perustuu sille, että fyysinen sairaus edellyttää fyysistä hoitoa ja tarvittaessa leikkausoperaatiota, sielulliset ongelmat sielunhoitoa, ja henkiset ongelmat psykiatrista hoitoa.

Tämä on johdonmukaista.

3 tykkäystä

@atte, lista on tosiaan vain suuntaa antava. Se ei ole määritelmä riivaustilasta. Lista on katolisen kirkon, ja siellä vaaditaan, että psykiatrinen syy on poissuljettu ennen kuin lähdetään eksorkismiin.

Mielenkiintoista. Siis ihmisellä on selviä psyykkisiä oireita ja samalla psykiatrinen syy on poissuljettu. Vaaditaankohan ihan psykiatrin lausunto, että tämä psyykkisesti oireileva onkin ihan terve. Kukahan psykiatri sellaisen kirjoittaisi. Toisaalta, jos joku pappi, siis ei lääkäri, tekee kyseisenlaisen diagnoosin, ollaan määritelmän mukaan puoskaroinnissa.

Ja mikähän lienee potilasturva, jos ilmeneekin, että kyse on psyykkisestä sairaudesta ja se on puoskaroinnin seurauksena pahentunut…

Eikö psykiatrinen potilas voi olla sekä sairas että riivattu? Kuulostaa oudolta, jos myös näin ei voisi olla.

Ja varsinkin, kun ottaa huomioon miten hauras ihmismieli voi olla järkyttävien asioiden edessä, olisi outoa, jos riivaus ei aiheuttaisi edelleen myös mielen järkkymistä. Varsinkin, kun ihminen pelkäisi riivaajien paluuta yötä päivää.

Ymmärrän, että et oikein lähtökohtaisesti hyväksy ajatusta siitä, että riivaustila voisi olla todellinen. Tällöin keskustelun jatkaminen on aika turhaa…

Suosittelen kirjaa The Rite.

Kyse ei olekaan minun ymmärryksestä, vaan potilaan turvasta. Potilaan voidaan väittää olevan riivattu tai vaikka astraalivärähtelyn disbalanssissa ja hoitaa sitten häntä. Pitää vain määritellä mikä on potilaan oikeusturva. Diagnoosi pitää pystyä tarkasti määrittelemään ja pitää pysyä osoittamaan, että hoito todella auttaa. Eikä todellisuudessa ole kohteelle vaarallista. Kuten esim eräät “eheytys” hoidot, jotka todellisuudessa olikin vain henkistä ja hengellistä väkivaltaa.

Tuota kirjaa en paljoa arvosta. Manaaja siinä puolustelee bisnestään…

1 tykkäys

Tai sitten ne ovat parasta mitä kohteelle on tapahtunut, kun apua ei ole saanut muualta. Eikä joka tapauksessa kyse ole itsestäänselvästi mistään henkisestä ja hengellisestä väkivallasta.

Sukupuolidysforiasta kärsiviä passitetaan usein vahingollisiin leikkauushoitoihin aivan turhaan, kun apua voisi saada paremmin psykoterapiasta.

Ammatillisuus ei takaa hyvää ja oikeaa hoitoa. Parhaita asiantuntijoita ovat mielestäni ihmiset itse, varsinkin jälkeenpäin viisastuneina. Heitä pitäisi näissä asioissa kuunnella.

2 tykkäystä

Olen samaa mieltä. Jos tarkoitat myös suurta enemmistöä, jotka ovat tyytyväisiä, etkä niitä harvoja jotka iloksesi ovat tyytymättömiä.

Todellisuudessa? Onko sinulla oikeasti jotain tietoa ja kokemusta noista? Minulla ei ole henkilökohtaista, enkä hirveästi fanita koko asiaa, mutta ainoa, eheytysryhmä, josta oikeasti tiedän, on yhden homoseksuaalisen ihmisen itse vetämä. Hän on joutunut nuoruudessaan poikakodissa raiskatuksi ja hyväksikäytetyksi, ja on ollut seksuaalisuudeltaan hyvin rikkinäinen. Hän on kokenut saavansa apua kristinuskosta ja myös avoimista ryhmäkeskusteluista toisten samaa kokeneiden kanssa. Kaikki ovat mukana vapaaehtoisesti, koska he itse eivät koe heidän seksuaalisuutensa olevan ehjä.

Minusta on hyvin ylimielistä heteroseksuaalin sivusta ilmoittaa, että tämä homoseksuaalien keskinäinen keskusteluryhmä olisi väkivaltaa. Minusta se olisi äärimmäisen holhoavaa. Minusta myös noilla homoseksuaaleilla on oikeus määritellä seksuaalisuutensa ja tarpeensa ihan itse.

3 tykkäystä

Miten niin suurta enemmistöä? Katuminen ja ongelmien ja ahdistuksen jatkuminen jopa pahempina ei ole harvinaista. Ja miksi olisin iloinen kenenkään tyytymättömyydestä?

1 tykkäys

Se on journalistin kirjoittama. Tutkivaa journalismia, siis…

1 tykkäys

Tässä myös tutkivaa journalismia:
American Exorcism

Tekijä: Michael Cuneo

Minulla on tietenkin hyvin skeptinen katsomus näihin eheytysryhmiin näin lähtökohtaisesti. En kuitenkaan ala väittämään, etteikö joku voisi saada niistä jotain hyötyäkin.

Kuitenkin muistelen nähneeni dokumentin, jossa jonkin amerikkalaisen eheytysryhmän tulokset esitettiin hyvin vaatimattomina ja siinä mukana olleet homoseksuaalit olivat hyvin pettyneitä tuloksiin.

Jos en aivan väärin muista, ryhmässä piti uskoa ‘parantuneensa’ ja tunnustaa ‘parantumista’ vaikka tunteet sanoisivat muuta. Eli niin sanotusti Kristuksen nimessä kieltää homoseksuaaliset tunteet. Jos tuollainen ei ole puoskarointia, niin mikä sitten?

Lähtökohdan tulisi olla, että jos Jumalan nimessä etsitään muutosta, niin sen muutoksen pitäisi tapahtua tietyllä hetkellä ja sen jälkeen homoseksuaalisten tunteiden pitäisi olla täysin kadonneet ja kenties heteroseksuaalisuus/aseksuaalisuus tullut tilalle. On mitä suurinta puoskarointia, jos syyllistetään homeseksuaali uskon vähyydestä, jos tuloksia ei tule.

Jos homoseksuaalisuutta pyritään vaimentamaan/poistamaan muulla tavoin, lienee kyseessä parempi lähtökohta, mutta ennen kaikkea hoidon tehokkuus tulisi olla tieteellisesti varmistettua, jotta ihmisille ei ‘kaupata’ uskomushoitoa, jonka vain toivotaan vaikuttavan halutulla tavalla. On aivan varmasti niin, että uskontoonkin lähtökohtaisesti perustuvan hoitomuodon tulokset ovat tieteellisesti arvioitavissa.

Samalla tavoin pitäisi olla eheytettävissä ihmiset, jotka tuntevat ikäänkuin syntyneensä väärän sukupuolen ruumiiseen. Noin raju erilaisuus lienee useimmille suuri taakka, joten toimiva apu on mitä suurimmin tervetullutta. Tietenkin taakka syntyy suhteesta ns terveisiin ihmisiin ja heidän suhtautumiseensa, eikä niinkään näin ‘poikkeavaisuuksien’ sisäsyntyiseen tuntemukseen.

Kuitenkin kaikki tarjottava hoito ja sen toimivuuden varmistaminen on mitä suurin prioriteetti tällaisissa asioissa, koska nämä asiat eivät ole ihmisille helppoja, vaan henkisesti hyvin raskaita lasteja kantaa.