Mitenkähän tuo riivaus todennetaan? Vanhalla palstalla Willeh neuvoi kirjan, joka taisi juurikin olla tuo The Rite. Lueskelin sitä kyllä yli puolen välin, mutta sitten se hukkui, kun en enää muista linkkiä, mistä sen ostin.
En enää muista kirjasta yksityiskohtia.
En epäile, etteikö riivaus ole todennettavissa, jos asiat menevät kuten kauhuelokuvissa. Tietenkin loppuratkaisu niissä on yleensä kristinuskon voiman laimeus ja riivaajan ylivalta, mikä ei kovin hyvin stemmaa Raamatun kanssa tietty. Mutta oireet niissä ovat melko vakuuttavia.
Sen sijaan, jos oireissa ei ole mitään muuta kuin pahaa mekkalaa ja hammasten kiristelyä oikeasti, niin sitten se riivaustila onkin vaikeampi todeta ja virhediagnoosin tekeminen tulee todennäköisemmäksi. Lieneeköhän riivaus yleistä vain maissa, joissa on uskonnollinen maailmankuva ja demoneja pidetään tosina?
Jos riivaus on todellinen ilmiö, sitä pitäisi ilmetä kaikissa yhteiskunnissa yhtä todennäköisesti, kunhan yhteiskuntien erot otetaan arviossa huomioon, kuten taikauskon yleisyys jne. Voisiko olla niin, että mitä maallistuneempi jokin yhteisö on, sitä vähemmän siellä esiintyy riivaustiloja?
En nyt ihan heittäisi pyyhettä kehään ja väittäisi, etteikö riivaus voisi olla todellinen ilmiö, mutta en myöskään rummuttaisi noitarumpuja sen puolestakaan (Netflix: Salem) ;).
Lieneekö olemassa mielen sairauksia, missä potilas voi kuvitella olevansa riivattu ja sitten kun papitkin menevät siihen mukaan, niin sitten asiat vain mutkistuvat? Paljolti näyttö riivauksen todellisuudesta ilmenee varmaankin tuloksista: jos manauksella saadaan henkilö oireettomaksi ja vaikutus on pysyvä, niin silloin tietysti on vaikea väittää, etteikö manauksesta olisi hoidossa hyötyä. Jos sen sijaan papit joutuvat antamaan periksi tai jatkaa hoitoja vuosikausia ja hulluus sen kun jatkuu, niin sitten on aika selvää, että mistä on kysymys.