Totta, jos ei ensin taivu lakiin ei voi uskoa Jeesukseen oikeasti sovittajanaan eikä syntien anteeksiantoon, kun niitä ei muka ole. Väitän, että suurin osa ihmisistä ei usko tätä, vaan pinnistelevät epärehellisesti lain alla. On tietysti antinomistejakin, mutta se on tavallaan sama asia. Armo löytyy vain kokemuksesta totuudesta syntisyydestään. Se on vaikeaa kristinuskossa. Roseniuskin tuskaili kovasti asian kanssa. Jos julistat evankeliumia, ihmiset ymmärtävät sen antinomisesti, jos taas lakia julistetaan, keksivät kaikennäköisiä verukkeita, kunnes joutuvat asian kanssa seinää vasten antaessaan Pyhän Hengen paljastaa todellisuuden.
Onpa jännä, että sinulla on ollut noin hyvä käsitys ihmisistä, minullakin oli, mutta, mutta… pettymykset tulivat aina sekä itsestä, että muista.
Vielä alun toisella kymmenellä minäkin luulin, että olen täyttänyt kaikki 10 käskyä kiitettävästi, sittemmin olin törkeästi rikkonut sydämessäni kaikkia jne.
“Petollinen on ihmissydän yli kaiken.”
Onneksi se pyhityskin on Jeesuksessa Kristuksessa, paljoa ei sydämen muutosta ole vuosikymmenissä näkynyt.
Voin suositella Niilo Tuomenoksan kirjaa: Kristukseen sidottuna! Muistan hänen sanoneen, että kenet Pyhä Henki on saanut pohjia myöten valaista, sen on helppo sanoa Paavalin tavoin olevansa syntisistä suurin. Tuomenoksassa ei ollut jälkeäkään antinomismista eikä lain alla puurtamisestakaan. Hän osasi Paavalin tavoin erottaa lain ja evankeliumin pelastuksekseen niin kuin Lutherkin huomasi tuskissaan.
Tämä on hyvin sanottu ja Rosenius Room.kirjeen selityksessä osaakin hyvin erottaa objektiivisen subjetiivisesta, yleisen vanhurskauttamisen uskosta vanhurskauttamisesta. Eihän yleinen vanhurskauttaminen josta jotkut käyttävät jopa sanaa koko maailman vanhurskauttaminen hyödytä ketään ellei sitä uskolla omisteta.
No, en yksityiskohtaisesti, vaan yleisesti, että ihmisillä olisi tieto sisäistettynä hyvästä ja pahasta ja pyhittyisivät pyhäksi elämänsä aikana. Voivat vaan panna karkeat synnit pois, mutta Hedelmän kasvu ei ole meidän vallassamme ja jää aivan alkuun loppuun saakka kaikilla. Emme tule itsessämme pyhiksi, vaan pyhityksemmekin on kokonaan Kristuksessa ja Jumalan teko yksin.
Armo ei olisi armoa, jos siihen voisi meidän pyhitystämmekään liittää. Tätä en osaa selittää, kokemus todistaa.
(Minä olen huono keskustelija teologisesti, koska en pysty lukemaan juuri mitään ja ulkomuistista jaan, mitä olen saanut löytää.)
Kuunnelkaapa Dei Plussasta excriminaleja, opit lentää päälaelleen. Jeesus näyttää todellakin tulleen syntisiä pelastamaan eikä vanhurskaita. Suoraa ilmoitusta ja apua ylhäältä, muttei voi sanoa vääräksi???
Uskosta seuraa vääjäämättä pyhitys, ellei pyhitystä ole, ei ole uskoakaan, kuten Jaakob toteaa sellaisen uskon olevan kuollutta. Myös Heprealaiskirje kehottaa pyhitykseen, jossa kylläkin tämä kehotus esitetään lakina vanhalle Aadamille, jotta se menettäisi hallintavaltansa nähdessään, ettei se siihen pysty ja turvautuminen uskon kautta Kristukseen saisi sijansa. Tämä ei tietenkään tee pyhityksestä uskosta vanhurskauttamisen edellytystä, mutta kylläkin sen seurauksen.
Eikä Pyhä Henki usko, vaan me uskomme Pyhän Hengen vaikutuksesta kun kuulemme Jumalan sanaa. Tietenkään syntehinsä kuollut vanha Aadam ei usko, vaan uusi luomus Kristuksessa. Tämä on lohdullista tietää niiden, jotka pohtivat uskon olemusta. Sitähän tarkoitamme uudestisyntymiselläkin, joka on uskon syntyminen. Kuten Luther sanoo “Joka uskoo, on uudestisyntynyt.”
…, mutta koska pyhityksemme jää aina vajaaksi, on siinäkin turvauduttava yksin Kristuksen J. ansioon puolestamme. Samoin on Hengen hedelmän kanssa. Mikä on ero näiden välillä?
Emme ole myöskään samasta muotista puristettuja missään vaiheessamme, vaan yksilöitä Jumalan edessä. Mielellään rehellisyys ensin itsestä ennen kuin toisista. Raamatun perustalla usko kuitenkin lepää aina, eikä tekosynteihinsä saa jäädä makaamaan eikä ehdoin tahdoin syntiä tehdä, mutta loppuun saakka ihminen on syntinen itsessään ja uusi ihminen on ahtaalla meissä. Farisealaisuus ja suuret luulot kyvyistämme (jotka ovat aivan erilaiset lähtökohtaisesti) ovat aina vaanimassa ja langettamassa.
En ole muuten koskaan löytänyt tyydyttävää selitystä Jeesuksen vertaukseen leivisköistä, alustavasti kylläkin ja hautaamisen syntinä kylläkin, mutta muuten. (Varmaan sivuasia pelastuksessa?)
Jumalalla ei ole suosikkeja ja kaikki olemme samalla viivalla kyvyistämme (lahjaa) huolimatta. Ihmiseen ei katsota!
(Köyhäily ja mennariopit ovat syntiä myös.)
Evankeliumi on yksinkertainen ja kirkas!