Tämä on hyvin sanottu ja Rosenius Room.kirjeen selityksessä osaakin hyvin erottaa objektiivisen subjetiivisesta, yleisen vanhurskauttamisen uskosta vanhurskauttamisesta. Eihän yleinen vanhurskauttaminen josta jotkut käyttävät jopa sanaa koko maailman vanhurskauttaminen hyödytä ketään ellei sitä uskolla omisteta.
No, en yksityiskohtaisesti, vaan yleisesti, että ihmisillä olisi tieto sisäistettynä hyvästä ja pahasta ja pyhittyisivät pyhäksi elämänsä aikana. Voivat vaan panna karkeat synnit pois, mutta Hedelmän kasvu ei ole meidän vallassamme ja jää aivan alkuun loppuun saakka kaikilla. Emme tule itsessämme pyhiksi, vaan pyhityksemmekin on kokonaan Kristuksessa ja Jumalan teko yksin.
Armo ei olisi armoa, jos siihen voisi meidän pyhitystämmekään liittää. Tätä en osaa selittää, kokemus todistaa.
(Minä olen huono keskustelija teologisesti, koska en pysty lukemaan juuri mitään ja ulkomuistista jaan, mitä olen saanut löytää.)
Kuunnelkaapa Dei Plussasta excriminaleja, opit lentää päälaelleen. Jeesus näyttää todellakin tulleen syntisiä pelastamaan eikä vanhurskaita. Suoraa ilmoitusta ja apua ylhäältä, muttei voi sanoa vääräksi???
Uskosta seuraa vääjäämättä pyhitys, ellei pyhitystä ole, ei ole uskoakaan, kuten Jaakob toteaa sellaisen uskon olevan kuollutta. Myös Heprealaiskirje kehottaa pyhitykseen, jossa kylläkin tämä kehotus esitetään lakina vanhalle Aadamille, jotta se menettäisi hallintavaltansa nähdessään, ettei se siihen pysty ja turvautuminen uskon kautta Kristukseen saisi sijansa. Tämä ei tietenkään tee pyhityksestä uskosta vanhurskauttamisen edellytystä, mutta kylläkin sen seurauksen.
Eikä Pyhä Henki usko, vaan me uskomme Pyhän Hengen vaikutuksesta kun kuulemme Jumalan sanaa. Tietenkään syntehinsä kuollut vanha Aadam ei usko, vaan uusi luomus Kristuksessa. Tämä on lohdullista tietää niiden, jotka pohtivat uskon olemusta. Sitähän tarkoitamme uudestisyntymiselläkin, joka on uskon syntyminen. Kuten Luther sanoo “Joka uskoo, on uudestisyntynyt.”
…, mutta koska pyhityksemme jää aina vajaaksi, on siinäkin turvauduttava yksin Kristuksen J. ansioon puolestamme. Samoin on Hengen hedelmän kanssa. Mikä on ero näiden välillä?
Emme ole myöskään samasta muotista puristettuja missään vaiheessamme, vaan yksilöitä Jumalan edessä. Mielellään rehellisyys ensin itsestä ennen kuin toisista. Raamatun perustalla usko kuitenkin lepää aina, eikä tekosynteihinsä saa jäädä makaamaan eikä ehdoin tahdoin syntiä tehdä, mutta loppuun saakka ihminen on syntinen itsessään ja uusi ihminen on ahtaalla meissä. Farisealaisuus ja suuret luulot kyvyistämme (jotka ovat aivan erilaiset lähtökohtaisesti) ovat aina vaanimassa ja langettamassa.
En ole muuten koskaan löytänyt tyydyttävää selitystä Jeesuksen vertaukseen leivisköistä, alustavasti kylläkin ja hautaamisen syntinä kylläkin, mutta muuten. (Varmaan sivuasia pelastuksessa?)
Jumalalla ei ole suosikkeja ja kaikki olemme samalla viivalla kyvyistämme (lahjaa) huolimatta. Ihmiseen ei katsota!
(Köyhäily ja mennariopit ovat syntiä myös.)
Evankeliumi on yksinkertainen ja kirkas!
Objektiivinen eli kaikkia koskeva sovitus on koko maailman vanhurskaus, Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen kautta koko maailmalle on valmiina kaikille vastaan otettavaksi, syntein anteeksiantamus subjektiivisesti, henkilökohtaisesti, uskon kautta omistamaan Kristuksen vanhurskaus armovälineistä.
Kaikki on jo valmiina, uskon kautta omistamaan Vapahtajamme, evankeliumin sanasta.
Katumuksen ja uskon kautta käymme sisälle.
Laitan tämän tähän vain sen tähden, että olen tässä samaa mieltä niitten kanssa, joitten kirjoituksiin tämä soveltuu.
Onko UT:n ajan demoneista kertova maailmankuva hylättävä vai hyväksyttävä?
Mikä aiheuttaa ihmisen silmittömän julmuuden ja pahuuden? Miksi raakalaiset murhaavat, kiduttavat ja raiskaavat? Itse ajattelen että sen tähden että heissä ei vaikuta Kristuksen henki vaan aivan muut todelliset voimat.
Euroopalta on äärimmäisen vastuutonta ottaa vastaan suuria ihmismassoja kehitysmaista ja primitiivikulttuureista, sillä joukossa on paljon riivaajahenkien valtaamia vaarallisia yksilöitä, kun ihmiset eivät ole eläneet edes nimikristillisen yhteiskunnan pidäkkeiden suojissa.
Itselleni puhe riivaajista ja saastaisista ja pahoista hengistä ja tietäjä- ja vainajahengistä ei ole pelkkää uskonnollista teoriaa, vaan olen pitkän matkani varrella joutunut kohtaamaan demonisia voimia, joita ei voi selittää pelkiksi lihan synnillisiksi taipumuksiksi.
Kun UT:ssa kerrotaan Jeesuksen ja apostolien ajaneen ulos riivaajia, minä uskon, että niin on oikeasti tapahtunut ja että kyse on ollut todellisista entiteeteistä eikä esimerkiksi pelkistä mielen sairauksista, kuten varmaankin nykypsykologia tai -psykiatria saattaisi ilmiön selittää.
Jukka Norvanto selittää, että silloin kun Jeesus ajoi ihmisistä pahoja henkiä, niin hän käski niitä poistumaan. Sitten kun hän paranti sairaita, niin hän koski ihmiseen. Minäkin olen aina uskonut, että Jeesus oikeasti ajoi pois pahoja henkiä ja uskon senkin, että kyllä nykyäänkin on pahojen henkien riivaamia ihmisiä varsinkin alueilla, joissa ei ole kosketusta kristinuskoon.
Jumalallahan kyllä riittää neuvojia jopa papeissa, jotka saarnaavat, että “nyt kun tiedämme”, niin sehän olikin epilepsiaa.
Täällä on helppo blokata kirjoittajia, joiden teksti ei miellytä. Itse katson vastenmieliseksi pyrkiä tukahduttamaan keskusteluja. Sellaiset vaatimukset tulevat jokseenkin poikkeuksetta tietyltä poliittiselta suunnalta. Eli ihmisiä pyritään saada harjoittamaan ennakkosensuuria. Ei toimi minuun, ja itse kannatan laajaa sananvapautta kaikille. Toki foorumeilla niiden sääntöjen puitteissa. Kuten olen täällä ennenkin sanonut, minä olen kansallismielinen oikeistokonservatiivi, enkä muuksi muutu. Mielestäni liian yliherkkä ei saa olla ilmaisuille, vaikka ne liippaisivat oman turvallisen tilan tunnetta. Pitäisi olla täysin selvää, että oman postaukseni pääviestinä on henkivaltaisuus eikä mamupolitiikka. Keskustelemassa täällä ollaan eikä hymistelemässä ja turhasta loukkaantumassa.
Uskotko sinä, että UT:n kertomukset henkivalloista ovat relevantteja näinäkin päivinä?
Kastamattomien joukossa demonitkin viihtyvät, kun taas jonkinlaisen takeen antaa jo pelkkä kaste niiltä välttyäkseen. Kaste kun sisältää perinteisesti myös eksorsion. Ja kastamattomia alkaa olla omassakin väestössä jo huomattava osa, siksi täällä voidaan myös pahoin.
Kristinuskon painopiste on siirtynyt pohjoisesta ( Eurooppa ja jenkit) jo hyvänen aikaa sitten globaaliin etelään ( Afrikka, Aasia, Latinalainen Amerikka).
Kaksikolmasosaa kristityistä asuu jo muualla kuin länsimaissa. Suunta vahvistuu edelleen.
Pitäisikö tästä sitten tehdä se päätelmä, että globaalista etelästä tänne enemmän kastamattomien pakanoiden joukkoon tulevat altistuvat demonisten riivaajahenkien vaikutukselle?
En nyt mihinkään maahanmuuttoon ole ottanut edes kantaa, mutta eiköhän se muslimivoittoista ole pääosin ja siellä ei riivaajilta olla suojassa sillä uskonnolla.
Mistä tulee olettamus, että demonit vaivaisivat juuri muslimeja? Onko sille perusteita Raamatussa ja kirkon kokemuksessa?
Kirkon kokemus kyllä on, että demonien hyökkäyksen kohteena ovat nimenomaan kilvoittelun vakavasti ottavat kristityt. Tästä on todisteena useiden luostsriveljien- ja sisarten kertomukset.
Näin on, mutta riivatut ovat myös demonien palveluksessa tekemässä pahaa kristityille monin eri tavoin, myös houkuttelemassa joukkoihinsa. Mielisairaassakin voi olla demoni ja riivaaja sairauden lisäksi. Käsityskykymme ulkopuolisia asioita melkein aina nämä.