En ole vielä kovin syvällä ortodoksisessa opissa ja elämässä, mutta mielihyvin voin todeta, että siellä on melkoinen aarteisto hengellistä viisautta. Tämä osui kohdalle tämän forumin keskusteluista:
“Lex orandi, lex credendi” – Rukouksen laki (on) uskon laki.
<=> “Se, miten kirkko rukoilee, ilmaisee sen, mitä kirkko uskoo.”
Ajatus on, että kirkon liturgia, rukoukset, veisut ja sakramentaalinen elämä eivät ole vain uskon seurauksia, vaan myös todistavat ja opettavat uskoa.
Ortodoksit vetoavat mielellään liturgisiin teksteihin, kun keskustellaan opista. Liturgiset rukoukset eivät ole vain hartaita runoja, vaan ne ovat osa kirkon pyhää traditiota. Liturgia on kirkon teologiaa laulettuna ja elettynä. Siksi ortodoksinen usko opitaan yhtä paljon seisomalla jumalanpalveluksessa kuin lukemalla dogmatiikan kirjoja.
(Monissa protestanttisissa kirkoissa painopiste on ollut enemmän “lex credendi → lex orandi” eli ensin määritellään oppi Raamatun perusteella, ja vasta sen jälkeen muokataan jumalanpalvelus sen mukaiseksi.)