On myös hyvä tietää, ettei henki ohjaa meitä koskaan tavoittelemaan pelastusta lain tekojen kautta. Jos niin käy, niin silloin on kysymyksessä meidän oma syntiinlankeemuksen alainen lihamme joka on henkeä vastaan niin kuin Raamattu sanoo. Armo ei toki ole vastustamaton kuten kalvinistit opettavat. Armossa ei pysytä suorittamalla lain tekoja ts. pitäytymällä omavanhurskaudessa, omassa luulotellussa pyhyydesssä, vaikka armo onkin toki Jumalan puolelta aina olemassa uskolla omaksuttavaksi niin kauan kuin elämme.
Hepr 10:38-39: “mutta minun vanhurskaani on elävä uskosta, ja jos hän vetäytyy pois, ei minun sieluni mielisty häneen”. Mutta me emme ole niitä, jotka vetäytyvät pois omaksi kadotuksekseen, vaan niitä, jotka uskovat sielunsa pelastukseksi."
Olen samaa mieltä että Paavali ei opeta naimattomuudessa olevan itsessään mitään ansiota, vaan sen olevan hyvä valinta käytännöllisistä syistä. Eikä opeta pelastusta saavutettavan ansioilla. Mutta sivuhuomiona, jonkinlaista palkintoa hän kyllä opettaa hyvistä teoista koittavan, minkä toteaa myös tunnustuksemme. En kuitenkaan näkisi hyvänä tekona kristitylle mahdollisimman selibaattia elämää, vaan omassa kutsumuksessaan viisaasti elämistä.
Paavali ilmiselvästi asettaa naimattomuuden ensisijalle. Se on selvä asia. Avioliitto on kristillisesti korkea sääty, johon osa ihmisistä, eittämättä suurin osa on kutsuttu. Se on asetettu olemaan kuva Kristuksen ja Kirkon suhteesta. Tähän suhteeseen eivät keinotekoiset välineet ja myrkyt kuulu lainkaan. Avioliiton kutusumukseen kuuluu osallisuus Jumalan hyvään luomistyöhön. Jos siitä kiletäydytään keinotekoisin menetelmin, kiletäydytään avioliiton keskeisestä osasta ja särjetään se pyhä kuva, joka avioliitto on. Se muuttuu omien himojen itsekkääksi tyydyttämiseksi. Myrkkypillereillä halvennetaan naisia ja preservatiivien käyttö tuo yhteenkäymiseen ylimääräisiä vääristäviä elementtejä. Abortatiiviset ns. ehkäisymenetelmät ovat ilmiselvästi sikiönlähdettämistä ja ihmiselämän loukkaamista.
Täsmennän vielä vähän edellistä viestiäni tukeutuen Raamattuun, jonka mukaan hyvät teot eivät ole meidän tekojamme, vaan Pyhä Henki saa ne meissä aikaan, muutoinhan ne olisivat lain tekoja ja siten syntiä.
1Piet 4:1-2: “Koska siis Kristus on kärsinyt lihassa, niin ottakaa tekin aseeksenne sama mieli-sillä joka lihassa kärsii, se lakkaa synnistä- ettette enää eläisi tätä lihassa vielä elettävää aikaa ihmisten himojen mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan.”
Meidän hyvät tekomme syntyvät siis osallisuudesta Kristuksen kärsimyksiin, joista siten tulee meidän kärsimyksiämme ja sen tuloksena pyhitys. Niitä maailma ei näe, vaan ne ovat salassa oleva sydämen ihminen joka tuottaa hyviä tekoja.
Martti Luther puhuu usein tästä ja on itse hyvä esimerkki. Hänhän sairasti noin 20 viimeistä vuottaan kovasti ja puhui siitä aika usein kun hän joutui jättämään saarnoja väliin sairauden aiheuttaman huonovointisuuden tähden. Siitä oli seurauksena kaunis hedelmä.
Onko perustelusi vastustaa ehkäisyä siis tuollainen ontologinen, että ehkäisyvälineet muuttavat keinotekoisin menetelmin avioliiton luonnetta jotenkin? Sen sijaan että syntinä olisi se intentio olla ottamatta vastaan lapsia (niin monta kuin Jumala soisi).
Itsekin ajattelen että olisi varmaankin parempi jos hormonaalisia ehkäisymenetelmiä ei olisi keksitty. Mutta tuntuu, että toisille ehkäisyn vääryys näyttäytyy ilmiselvänä, kun taas toisille se ei ole lainkaan selvää. Sen etiikasta keskustellakseen kun täytyy rakennella jonkinmoisia filosofisia viritelmiä, koska suorat raamattuperustelut ovat niin ohuet.
Ajattelisin, että kristilliseen avioliittoon kuuluu osallistuminen Jumalan luomistyöhön. Lapsien hankkiminen ei ole asia, jossa mahdollisimman monta lasta pitäisi saattaa maailmaan. Siinä pitää olla vastuullinen tietysti. Mutta sen pitäisi tapahtua sopusoinnussa avioliiton arvokkuuden kanssa.
Tämän jälkeenhän lähestytään pian jo aloituksessa pois rajattua vanhoillislestadiolaisuutta
Postauksessa oli niin paljon sivistyssanoja, että se jopa haittasi lukemista. Eikö voi vain puhua keskeytetystä yhdynnästä ja kondomista ettei jää myöskään tulkinnanvaraisuuksia
Listasta puuttui kierukka, ymmärsin että se ei mahtuisi kieltolistasi ominaisuusluetteloon?
Kolme “sivistyssanaa” peräti on tekstissäni. Preservitiivi on varmuusesine, elementti ainesosa ja abortatiivinen raskauden keskeyttävä. Toivotavasti nyt ymmärrät. Keskeytetystä yhdynnästä en ole kirjoittanut mitään. Kierukka on luonteeltaan abortatiivinen.
Mutta itse asia: ei minussta muistuta lestadiolaisuuden oppia. Heillähän on platonistis-origeneslainen ajatus sielujen pre-eksistenssistä, eli että sielut ovat jo olemassa jossain odottamassa maailmaan pääsemistä. Siksi pitäisi tehdä lapsia mahdollisimman paljon. Luulisin, että on myös ajatus runsaasta lapsimäärästä siunauksen merkkinä sekä VT:n lisääntymiskäskyn tulkinta.
On siitä kirjoiteltu ja se voi löytyä täältäkin jostain lestadiolaisuusketjusta.
Yleisesti voinee sanoa että Leastadius oli vielä luterilainen pappi mutta kun valtavaan liikkeeseen tuli suuri määrä maallikko-opettajia, ilmaantui sen moniin haaroihin myös omia erikoisia oppeja. Kasteen ja seurakuntaopin osalta varsinkin. Synnyttämisteologiasta en ole varma.
Syntymättömien sielujen pre-eksistenssi löytyy suoraan Tenavat-sarjakuvasta, jossa Jaska Jokunen ja Eppu keskustelevat asiasta ja Eppu varhaisteologina kertoo syntymättömien lasten vielä odottavan taivaassa.
Minä olen lukenut sellaisesta lestadiolaissaarnasta,jossa peloteltiin äitejä,että viimeisellä tuomiolla heidän syntymättömät lapsensa tulevat valittamaan sitä, että eivät saaneet syntyä,kun äiti käytti ehkäisyä. Pre-existenssioppi eli oppi ihmissielun ennalta olemisesta on harhaoppi, joka on torjuttu jo vanhan kirkon kirkolliskokouksissa. Isät totesivat,että vain Kristuksella on pre-existenssi, koska Hän on Isästä iankaikkisuudessa syntynyt, syntynyt eikä luotu. Ihmisielun Jumala luo sikiämishetkellä. Se ei ole ennen sitä missään. Oli tosin erimielisyyttä siitä, minkäikäisellä sikiöllä on jo sielu. Siis siitä syntyikö sielu sikiämishetkellä vai vasta myöhemmin.
Luin ja en kyllä vieläkään löytänyt avioliiton haukkumista pelastukselle haitalliseksi. Toki neitsyyttä kovasti ylistettiin, mutta sehän on vain raamatullista.
Sivumennen sanoen kylläpä oli Fordhamilla kauhean epäluettava sivu. Pientä pränttiä pienellä rivivälillä. Tervaa ja höyheniä yliopiston viestintäosastolle.
Sitten 1960-luvun tästä ei kuule opetusta eikä puhetta. Kuitenkaan emme itse saa etsiä kärsimyksiä ja sairauksia niillä ‘pyhittyäksemme’. Ne annetaan kärsittäväksemme ja silti saamme rukoilla niistä pääsyä ja kiittää hoidoista ja lääkäreistä totuuden mukaan. Kaikki kärsivät, mutta aste-erot ovat suuret.
Nämä saarnat ja vastaavat opetukset ovat osaltaan varsin looginen tausta sille kritiikille jota tuo myös hyviä asioita sisältävä maailmanlaajuiseksi levinnyt herätysliike kohtaa.
Ei ole vaikeaa eläytyä niihin kertomuksiin uupuvista äideistä ja mielenterveydeltään järkkyvistä nuorista. Vaikka liike tai liikkeet ovat muuttuneetkin, on vahva patriarkaalisuus edelleen suojana sille että monille tuo uskonnollisuus on melkoista alistamista ja alistettuna elämistä.