Ai se muuttuikin länteen, ok. Idästä en tiedä tiedätkö sinä, kuten sanoit epäilyksiä esitetiin. Koska ja kuka?
Pöytäkoneella voisin tehdäkin, mutta olen puhelimen varassa toistaiseksi.
D
1 tykkäys
On jotenkin turhaa keskustella, jos toinen ei ymmärrä tai halua ymmärtää, mitä olen kirjoittanut.
Olen samaa mieltä, varsinkin jos keskustelija esittää tietoja, joita ei osaa tarkentaa, ja edelleen puhuu niistä.
Jos nyt viittaat minuun, niin mitä ihmettä oikein mahdat tarkoittaa. Olen mielestäni vastannut kaikkiin esittämiisi kysymyksiin. Sinä sen sijaan et tunnu haluavan(?) ottaa asiaa ollenkaan todesta, siis sitä vahvasti esittämääni pointtia, että tuo näky vaikuttaa olevan ihan paraatiesimerkki kapernaumilaisuudesta.
2 tykkäystä
Johannes Krysostomos (347–407) kirjoitti Johanneksen evankeliumin kommentaarissaan Kristuksen lihan syönnistä. Pro Ecclesia lehdessä (vol XIII, 2004 nro 1 s.82 - 100) on Alvin F. Kimelin artikkeli “Eating Christ”, joka käsittelee mm. Kristuksen reaalisen identifikaation ja reaalisen läsnäolon välistä suhdetta eri kirkoissa. Kimel esittelee R.I. Wilberforcen määritelmän kapernaumilaisuudesta (s. 90): siinä se määritellään seuraavasti: "Capernaitism (carnal presence) = the omission of the sacramentum. Itse artikkelin pointti on ehtoollisessa tapahtuvan reaalista identifikaatiota korostavan kielenkäytön edistäminen.
Luther runttasi tuon identifikaation ja läsnäolon niin voimakkaasti yhteen, että hän puhui ylösnousseen Kristuksen näyttävän juurikin leivältä ja viiniltä alttarilla. Se on kyllä mielestäni hyvin sanottu.
Tuossa linkkaamassani artikkelissa kapernaumilaisuus on kirosana jolla luterilaisia haukuttiin reformoitujen toimesta. Sanan käytöstä saa kyllä kuvan siitä, mitä kapernaumilaisuus on. Lihallista Kristuksen syöntiä, ilman että läsnä olisi se asia johon sakramentti viittaa, syntien anteeksiantaminen, osallisuus taivaallisesta hääateriasta jne…
He (Zwingli) denied the corporal eating as Capernaitic and useless,
D
1 tykkäys
Vakuutetaan vielä kerran suulla suuremmalla, kun tämä sattui tulemaan vastaan:
Hilarion Alfeyev: Orthodox Christianity V. Sacraments and Other Rites p. 94:
In communion the believer receives the exact same body that was born of the Virgin Mary, suffered on the cross, died, rose again, and ascended to the Father, and the exact same blood that was shed for the salvation of the world.
2 tykkäystä
Patriarkka Jeremias II:n vastineessa luterilaisten Augsburgin tunnustukseen, 1576, on mielenkiintoinen kohta. Siinä Jeremias sanoo että Kristus ei itse ollut läsnä ehtoollisaineissa ensimmäisellä ehtoollisella. Onkohan tämä vieläkin ortodoksisen kirkon virallista opetusta?
Jeremiaan vastauksesta luterilaisille:
"Hän (Jeesus) ei sanonut että “Tämä on happamaton leipä tai ruumiini symboli.” Hän (Jeesus) sanoi “Tämä on minun ruumiini ja vereni” Ollaksemme varmoja, niin Herran lihaa, jota hän kantoi, ei sillä hetkellä annettu apostoleille ruoaksi, eikä vertaan juotavaksi. Olisi jumalanpilkkaa ajatella niin.
Pelikan & Hotchkiss: Creeds and Confessions of Faith in the Christian Tradition, Vol I: s. 420.
D
Augsburg ja Constantinople -kirjassa kohta (10. s. 55) menee näin. Koko kohta englannista kääntämänäni:
Tosiaan, Herran liha, jonka hän kantoi, ei annettu tuona aikana ruoaksi apostoleille eikä Hänen vertaan juotavaksi, kuten nytkään Herran ruumis ei laskeudu taivaasta jumalallisessa liturgiassa, sillä olisi pyhäinhäväistystä ajatella niin! Vaan silloin ja nyt, tultuaan muutetuksi epikleesillä ja kaikkivoimallisella Hengellä, pyhityksen lähteellä, papin pyhien pyyntöjen ja sanojen kautta, leipä on Herran tosi ruumis ja viini on Herran tosi ruumis. Hän sanoo: “Ja leipä, jonka annan… on minun lihani” [Joh. 6:51], joka pyhittää epäpyhän.
1 tykkäys