Ehtoollisaineiden ja -astioiden jälkikäsittely


#41

Kas, muisti teki tepposet. No sanatarkasti se kuuluu esim. Matteuksen mukaan:

Matt 26:26-28: "Ja heidän syödessään Jeesus otti leivän, siunasi, mursi ja antoi opetuslapsillensa ja sanoi: “Ottakaa ja syökää; tämä on minun ruumiini”. Ja hän otti maljan, kiitti ja antoi heille ja sanoi: “Juokaa tästä kaikki; sillä tämä on minun vereni, liiton veri, joka monen edestä vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi.”

Muuttumisesta ei kuitenkaan puhuta yhtään mitään, vaikka “leipä” sanana tuosta välistä puuttuukin.


#42

Tämä on tärkeä pointti. Minä googlade ja löysin Suomen (lut) kirkon ja Venäjän (ort.) kirkon teksti:

Christ himself is really present in the Holy Communion: both churches agree that the bread and wine consecrated through the prescribed words are what they mean: the body and blood of Christ, a living, real, and effective presence. It is not a question, therefore, of an allegorical event. The Orthodox tradition maintains that at the consecration of the bread and wine they are transformed into the body and blood of Christ; for the Lutheran tradition it is enough simply to say that Christ himself is really present in the consecrated bread and wine. We are agreed on the content of the mystery. Källa: http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/DFDF3E405064A950C2257B080040C1B3/$FILE/Yhteinen%20oppi%20ENG%20verkkoversio.pdf

Sitten kansainvälinen teksti:

Lutheran theology is able to speak of a transformation (mutatio) of bread and wine into the body and blood of Christ (Apology X, 2; XXIV). This is not understood as eliminating the physical character of the bread and wine in the Eucharist. Lutherans emphasize that it is God’s Word which makes the sacrament (Large Catechism, 5: The Sacrament of the Altar). (Klips…) Orthodox and Lutherans agree, whether they use the language of “metabole” or of “real presence”, that the bread and wine do not lose their essence (physis) when becoming sacramentally Christ’s body and blood. The medieval doctrine of transsubstantiation is rejected by both Orthodox and Lutherans. Källa: http://www.lutheranworld.org/sites/default/files/2006-Lutheran_Orthodox_Dialogue-EN.pdf : D, 4.a och 4.c


#43

Aha, siis Ortodokseilla ei olekaan muuttumisoppia!?


#44

Tämä dokumentti kertoa se. Suosittelen kollaamaan sekä että linkitetyt.


#45

Tässä lyhyesti se mihin tämän aiheen tiimoilta tunnustaudun:

Ehtoollisen materia

Koska Raamatun nojalla on vastoin roomalaista muuttumisoppia pitäydyttävä siihen, että leipä on Ehtoollisessa läsnä olevana, ja vastoin reformoitua kuvaannollisuus-oppia siihen, että Kristuksen ruumis on Ehtoollisessa läsnä olevana, on Kristuksen asettamassa Ehtoollisessa materia kahdenlainen. Liittyen Irenaeuksen terminologiaan luterilainen kirkko nimittää näitä maalliseksi (terrena) ja taivaalliseksi (coelestis) materiaksi (Yksim. Ohje, M. 649, 14; suom. 517). Maallinen materia ovat leipä ja viini, mutta eivät sellaisinaan, vaan sikäli kuin ne jaetaan ja vastaanotetaan, koska kerran Ehtoollinen on toimitus (actio). Taivaallinen materia ovat Kristuksen ruumis ja veri, jotka Ehtoollista sen asetuksen mukaisesti vietettäessä ovat yliluonnollisesti, mutta kuitenkin olemuksellisesti ja substansiaalisesti leivän ja viinin kanssa yhdistyneinä ja vastaanotetaan. Kaikki tämän kahdenlaisen materian korvaaminen jollakin muulla on hylättävä.

Samoin kuin kasteeseen kuuluu vesi ja veden käyttö, kuuluvat myös Ehtoolliseen maallisena materiana leipä ja viini sekä syömisen ja juomisen toiminnot. Ja samoin kuin emme kasteessa uskalla korvata vettä millään muulla nesteellä, samoin ei Ehtoollisessakaan voida leivän ja viinin sijasta käyttää muita aineita. Raamattu esittää selvästi Kristuksen Ehtoollista asettaessaan käyttäneen leipää ja viiniä (Matt. 26:26 ss.). Leivän ja viinin laatua ei ole tarkemmin määritelty, ja se on siis ehdonvallan asia (adiaforon). Jos kumminkin leivän ja viinin sijasta käytetään jotakin muuta, herää väistämättömästi epäilys, vietämmekö Kristuksen asettamaa Ehtoollista. Samoin kuin kasteeseen kuuluu veden käyttö, kuuluu Ehtoolliseenkin, että leipä ja viini jaetaan ja nautitaan. Milloin aineita ei jaeta eikä nautita, kuten tapahtuu paavilaisessa messu-uhrissa ja Herran ruumiin juhlassa, ei ole kysymys mistään Ehtoollisesta eikä Kristuksen ruumiista, vaan pelkästä vallattomuudesta ja petoksesta. Aivan oikea on seuraava aksioomi: »Ei mihinkään liity sakramentin laatua Kristuksen asettaman käytön ulkopuolella», Nihil habet rationem sacramenti extra usum a Christo institutum (vrt. Yksim. Ohje, M. 649, 15; suom. 517). Ehdonvallan asia on, otetaanko sakramentti vastaan suulla vai käsin (vastoin muutamia reformoituja; vrt. Quenst., Syst. II, 1242). Joh: 19:30 osoittaa, että vastaanottaminen suulla on oikeaa »ottamista». Myöskin leivän murtaminen Ehtoollista vietettäessä on adiaforon, kuten jotkut reformoidutkin (Beza ja Zanchi) myöntävät, vaikka useimmat reformoidut pitävät leivän murtamista olennaisena, koska tällä tavoin muka on välttämätöntä symbolisesti kuvata Kristuksen kuoleman tapahtumisen muotoa. Kuitenkaan ei sitä, mitä tässä pitäisi kuvattaman, ole ollenkaan tapahtunut, koska Raamattu nimenomaan esittää, ettei Kristuksen ruumiin murtamista sanan varsinaisessa merkityksessä saanut tapahtua (Joh. 19:36). Kristus on murtanut leipää paloitellakseen ja jakaakseen sen (Matt. 14:19; Mark. 8:6 - 19, 20; Matt. 15:36; Luuk. 24:30). Myös Jes. 59:7 - 4:4 ilmaisevat, että murtaminen merkitsee juuri jakamista eli antamista. Luther sanoo: »Murtaa emme saa emmekä tätä sanaa selittää sen mukaan kuin itse sopivaksi katsomme, vaan Raamatun käytäntöä seuraten. ‘Murtaminenhan’ merkitsee Raamatussa, varsinkin milloin tätä sanaa käytetään leivästä tai ruoasta, samaa kuin paloitteleminen tai jakaminen.» (St. L. XX, 1066; W.A. 26, 474.)

Franz Pieper, Kristillinen Dogmatiikka, SLEY 1995, s. 500-501.


#46

Nikos A. Matsukas, Ortodoksisen kirkon dogmaattinen teologia I p. 145:

“Skolastikot yrittivät selittää leivän ja viinin muuttumisen Kristuksen ruumiiksi ja vereksi perustanaan Aristoteleen filosofia aineen ja laadun suhteesta. Älykkäällä mutta nykyisten tieteellisten tosiasioiden valossa tuhoisalla tavalla he sanoivat, että mysteerin toimituksen aikana muuttuu ainoastaan olemus (laatu, joka on näkymätön), kun taas näkyvä aine pysyy samana, mistä myös termi transsubstantiaatio (substanssin eli olemuksen muuttuminen – suom. huom.)”

Rovasti Michael Pomazansky: Orthodox Dogmatic Theology s. 284:

“The term ‘transubstantiation’ comes from medieval Latin scholasticism: following the Aristotelian philosophical categories, ‘transubstantiation’ is a change of ‘substance’ or underlying reality of the Holy Gifts without changing the ‘accidents’ or appearance of bread and wine. Orthodox theology, however, does not try to ‘define’ this Mystery in terms of philosophical categories, and thus prefers the simple word ‘change’.”


#47

Ei ole tieteellä sanomista transsubstantiaatioon, koska tosiaan ulkoinen olemus pysyy samana. Ainakaan tietääkseni asioiden substanssia ei voida mikroskoopin alle laittaa…


#48

Sokolkan eukaristista ihmettä on taidettu tarkastella mikroskoopinkin avulla.


#49

Eukaristiset ihmeet ovat kuitenkin eri asia kuin transsubstantiaatio, koska eukaristisessa ihmessä ilmenevä liha ei ole varsinaisesti ehtoollisainetta, eikä sitä ole tarkoitettu vastaanotettavaksi ehtoollisena.


#50

Eivätkö kuitenkin ehtoollisihmeissä usein ole kysymys juuri jaettavasta sakramentista. Widukind näki jaettavan elävän poikalapsen syötäväksi kaikille sakramentin vastaanottajille. Bolsenan ihme tapahtui ehtoollisliturgian yhteydesä ja niin myös Sokolkan ihme. Varmaan muitankin on, mutta ainakin Widukindin todistamassa ihmeessä ehtoollisaineet jaettiin uskoville.


#51

Sitten kun ihme on tapahtunut, ei ole enää kyse sakramentista. Eli sakramentaalinen läsnäolo on päättynyt, kun aine ei ole enää leivän ja viinin muodossa.


#52

Joten ihminen, joka nauttii kuvitellen nauttivansa sakramentin, ei nauti sitä, jos on tapahtunut eukaristinen ihme. Ymmärrän kyllä sen, että sakramentaalista läsnäoloa ei ole enää, jos aineet lakkaaavat olemasta ulkonaisesti. Mutta sakramentin nauttimisen ajatus on nauttia ruumis ja veri. Jos ne nautitaan ihmeen jälkeen, en oikein ymmärrä, miten siinä ei olisi enää sakramenttia. Leivän syönti ja viinin juonti kun ei ole sakramentin nauttimista.


#53

Kirkko on linjannut, että eukaristisessa ihmeessä muuttunutta ainetta ei tule nauttia sakramenttina. Ehtoollisen sakramentissa ruumis ja veri saadaan leivän ja viinin muodossa.


#54

Näin myös ortodoksisessa kirkossa.


#55

Onko siinä Fairya mukana?