Ehtoollisaineiden ja -astioiden jälkikäsittely


#1

Mistä reformaattorit, vai kuka se oli, keksivät, että ehtoollinen ei olekaan enää ehtoollista ehtoollisen jakamisen jälkeen, vaan sen voi kaataa viemäriin tai kivijalkaan?


Ehtoollisella käymisen tarkoitus
#2

Erinomainen kysymys. Minulle tuo on arvoitus. Meidän seurakunnissa (lähetyshiippakunnassa) ehtoollisaineet nautitaan loppuun messun aikana eikä mitään kaadeta viemäriin eikä kivijalkaan.


#3

Luther ainakaan ei olisi hyväksynyt edes kivijalkaan kaatamista. Viemäriin kaatamista ei taida virallisesti hyväksyä luterilaisessa kirkossa kukaan - käytäntö voi tietysti jossain olla toinen. Kansankirkko on kulkenut tässä asiassa korkeakirkollisempaan suuntaan viime aikoina. Tänään olin kuorokeikalla pappisvihkimysmessussa ja oli ilo nähdä vastavihityn naispapin toimittavan huolellisesti jälkikonsekraation haettuaan lisää viiniä. Tällaisista asioista on tullut uusi standardi ja nuorten pappien normi, vaikka välillä on pitkään toimittu toisin.


#4

Kuitenkin jos ehtoollisviinikalkki tai -pikarit käytön jälkeen tiskataan tai huuhdotaan vedellä, minkä uskoisin olevan melko yleinen käytäntö, niin pieniä määriä konsekroitua viiniä joutuu viemäriin. (Tai vähintään sinne “kivijalkaan”.) Mutta ehkä “viemäriin kaatamisella” ei tarkoiteta vielä tätä?


#5

Aika mielenkiintoinen tämä näkökantasi kun vertaa sitä siihen, kuinka tarkkoja ollaan vaikkapa pienen pisaran tippumisesta vaatteeseen tai lattiaan.


#6

Meillä pappi huuhtoo ehtoolliskalkin vedellä käytön jälkeen ja juo huuhteluveden (koko seurakunnan nähden, ennen kiitosrukousta). Näin juuri siksi, ettei ehtoollisaineita joutuisi viemäriin.


#7

Ortodoksisessa kirkossa ei tiskata ehtoollisastioita. Tässä oli puhe luterilaisesta käytännöstä.


#8

Miten niitä sitten käsitellään? Voisi luulla, että kun sama ehtoolliskalusto on ollut käytössä pitkään, tulisi jonkinlainen tarve puhdistaa sitä.


#9

Mielipiteitä on tietysti monia mutta minusta ortodoksinen liturgia ja katolinen messu menevät rakenteellisesti yksi yhteen samaan. Luterilaisen jumalanpalveluksen kanssa on vähän rimpuiltava, monessakin kohtaa.
Se huomaa ketä kiinnostaa.


#10

Sama ehtoolliskalusto saattaa hyvinkin olla käytössä vuosikymmeniä. Kyllä astiat puhdistetaan, mutta ei tiskaamalla, koska silloinhan Kristuksen verta joutuisi viemäriin. Jokainen pieninkin murunen pyhitettyä leipää kerätään maljaan. Pappi nauttii pyhät ehtoollislahjat loppuun, tai jos palvelusta toimittamassa on myös diakoni, sitten diakoni nauttii ne loppuun. Sitten pappi huuhtoo maljan kolme kertaa lämpimällä vedellä, juo veden ja kuivaa maljan liinalla.


#11

@Filonilla:n kuvaama tapa ei oleellisesti poikkea siitä, mitä evlut. lähetyshiippakunnassa tehdään (pappi juo huuhteluveden ym.).


#12

Ehkä on niin että kenenkään ei pitäisi edes väittää toimittavansa tai viettävänsä ehtoollista. Ehkä on niin että se on todellinen yhteydessä vietettävä ateria ja kun todellista yhteyden ymmärrystä ja kunnioitusta ei ole, on turha kenenkään viettää mitään oikeaoppiseksi väittämäänsä ateriaa, yhteys puuttuu.
Itselleni on pikku hiljaa alkanut näyttäytymään melkoisena kaksinaismoralisminia tämä kiihkoilu siitä miten kukin oikeaoppinen ja -uskoinen porukka viettää oikeata ehtoollista.
Ainoaa universaalia, kosmista, mystistä yhteysateriaa viettää Kristus, joka on astioineen läsnä varmasti niin ortodoksin, katolilaisen kuin protestantinkin sydämessä, ateisteista nyt puhumattakaan.
Niin kauan kuin kirkot väittävät että ehtoollinen on heidän suljetun piirinsä ateria, ja että he eivät kanna sitä koko maailmankaikkeuden nimissä, ristiriitainen kaksinaismoralismin tuntu leijuu sen yllä.
En minä silti mitään ehtoolliskäytäntöjä huonoina pidä. Päinvastoin, onhan se opettavainen, kaunis ja syvällinen ele. Todellinen sakramentti, symbolein ilmaistu kuva todellisesta Kristus-ruumiin yhteysateriasta.

Olen vakavasti sitä mieltä että ehtoollisteologia on pielessä jos se keskittyy miettimään sitä ketkä ovat siitä nimenomaisesta ehtoollisesta osallisia.
Siitä ovat kaikki osallisia, koko luomakunta, sillä Kristus pitää ruumiillaan kaikkeutta koossa. Jos kristityt eivät ehtoollisessa koe yhteyttä koko luomakuntaan, niin missä sitten?


#13

Joo, en tiedä miten tämän ( alempi kuva) syödessään voi miettiä omia syntejään tai niiden anteeksiantoa…:dizzy_face:
Tai käsitän, oikeastaan.
Tuleehan sitä ajatelleeksi että voi jospa nämä kaikki Kristuksessa kiinni olemassaolevat luodut pysyisivät kiinni Jumalassa vaikka minä epävireisine olemuksineni tuon dissonanssia kokonaisuuteen ja se saattaa asettaa vaaraan muutkin kokonaisuudessa.
Kristus antoi itsensä jotta muilla olisi elämä, eikö ehtoollista syövä/Kristuksessa yhtä silloin mieti henkilökohtaisen anteeksiantonsa sijasta sitä, että jos jonkun on tästä kadottava olemattomuuteen niin olkoon se minä, nämä muut ovat niin ihanan kauniita ja korvaamattomia Kristuksessa.


#14

Mitäs sille liinalle tehdään? Siinähän on kaikista vedellä huuhteluista huolimatta pakostakin jäljellä pyhien ehtoollislahjojen jäämiä vähintään partikkelitasolla.


#15

Ehtollisella käytetyt liinat poltetaan, kun niitä ei enää käytetä.


#16

Juuri näin minäkin muistelin kuulleeni edesmenneeltä diakoni (room.kat.) Pentti Laukamalta. Että pistätte Herran mieluummin roviolle kuin viemäriin…


#17

?? Mitä meillä sitten liinalle tehdään?


#18

Liotetaan ensin yhdessä vedessä jossa ei ole muita kuin ehtoollisella käytettyjä liinoja. Ensimmäinen ja joidenkuiden tapojen mukaan vielä toinenkin vesi kaadetaan luonnolliseen maaperään, ei viemäriin.
Sen jälkeen pestään normaalisti, yleensä kuitenkin ehtoollisliinat erillään muista liinoista.


#19

Minusta on ihan naurettavaa että voisimme tehdä Kristuksen verelle epäkunnioittavasti laskemalla siitä pienen pieniä osia luomakuntaan. Sehän on ruumista jossa kaikki on luotu ja joka pitää kaikkea koossa. Se on luomakunnassa enemmän kotonaan kuin kukaan muu. Taivaaseenastumisen yhdeksi merkitykseksi käsitän että Kristuksen ruumis on täysin henkisen ulottuvuuden lisäksi kosmisessa ulottuvuudessa kaikkialla, joten Kristus on jo siellä maaperässä mihin liotusvesi kaadetaan.

Usein liinojen pesijät suhtautuvat työhönsä erityisellä hartaudella, se on rukouksellinen työ. Liotusvesi halutaan yleensä kaataa esimerkiksi kauniin ruusupensaan juurelle. Kaunis ele. Kysymys on juuri siitä miten kaataminen tehdään, välinpitämättömästi viemäriin, mikä ei ole kunnioittavaa, vai kunnioittavasti ja arvokkaasti ikäänkuin ruumista hautaanlaitettaessa.
Itsekin olen muutaman kerran saanut pestä ehtoollisliinoja. Ne siis yleensä pestään käsin. Jossain missä homma on isoa voisin kuvitella että käytetään pesukonetta.
Mutta erittäin koskettava työtehtävä.
Ilo oli tehdä se.


#20

Miten tunnustuskirjoissa on perusteltu se, että ehtoollinen ei ole enää ehtoollista ehtoollisen jakamisen jälkeen? Niissä on selitetty hyvinkin perusteellisesti, miksi siihen asti tunnettu oppi ei jonkun mielestä olekaan oikea, mutta onko tätä?