Juuri minunlaisteni syntistenhän sinne ehtoolliselle pitää mennä. Mitä kelvottomampi minä olen, sitä enemmän minä tarvitsen ehtoollista.
3 tykkäystä
Ai että. Luulen löytäneeni taas itsestäni papin kun ajattelin asiaa juuri päinvastoin. Ja selitys: se joka näkee itsessään syntisen, ei vielä ole läheskään niin syntinen kuin se, joka ei näe itsessään syntistä, koska sellainen on oman syntisyytensä lisäksi vieläpä omahyväisesti väärässä ymmärryksessä itsestään kun taas syntiseksi itsensä kokeva on sentään ymmärtänyt oman tilansa. Kelpaisiko? No, siis tämä oli vain tällainen päänsisäinen harjoitus eli enhän toki noin osaa asiaa ymmärtää… 
1 tykkäys
Luulisin, että oikea mielentila ehtoollisella käymiseen ei ole mikään hetkellinen asia, vaan jotain kokonaisvaltaisempaa kuin juuri sen sekunnin fiilis. Luulisin myös, että jos tuntee olevansa paatunut ja kuiva, on mitä suurimmassa määrin oikeassa mielentilassa ehtoolliselle. Pois ei kuitenkaan tarvitse jäädä silloinkaan, jos ei tunnu oikein miltään. Ehtoollinen vaikuttaa silti.
4 tykkäystä
Otanpa tällaisen kornin rinnastuksen:
Jollain voi olla hillitön vessahätä, jota hän ei huomaa. Jollain taas on pienempi, ja hän huomaa sen.
Vessahätä ei ole se pointti. Vessassa käyminen on se pointti.
Paitsi että…
Vaihda sanan syntinen tilalle sana syyllinen:
Se, joka näkee itsessään syyllisen, ei vielä ole läheskään niin syyllinen kuin se, joka ei näe itsessään syyllistä.
Tällä välttää sen absurdin ajatuskämmin, että olla syntinen tai olla syyllinen olisi joku ansio, tavoite tai alleviivaamisen arvoinen asia.
Ei ole olemassa absoluuttista käsitettä nimeltä synnin suuruus. Eli syntisyys ei ole numero tai määrä. Vaan se on samaan aikaan olemassa useammassa näkökulmassa, jotka ovat kaikki osa todellisuutta ja samalla tavalla valideja. Eli ihmisen syntisyys Jumalasta katsoen, ihmisen syntisyys neutraalin tarkkailijan silmin ja ihmisen syntisyys henkilön omassa ajattelussa ja kokemuksessa eivät ole oikea ja väärä tai tosi ja epätosi, vaan dynaaminen systeemi. Jokaisesta noista kolmesta on eri tasoinen ja eri laatuinen mahdollisuus saada tietoa, ja siksi niiden kanssa voi toimia jokaisen kanssa eri tavalla.
Sitten sopivampi pohdinta perään:
Ehtoollisen tarkoitus on toteuttaa eli elää todeksi sitä lupausta, että Kristuksella ja kristityllä on yhteys kuoleman hetkellä. Koska se on suurin haaste, on yhteys olemassa kaikilla vähäisemmilläkin hetkillä.
En usko “syntien anteeksiantoon” ehtoollisessa sillä tavalla, että siinä tietty määrä ainetta nimeltä synti tulisi neutraloitua tai siirrettyä Jumalan prosessoitavaksi. Sisäinen ja ulkoinen eivät ole toistensa vastakohtia, eikä sisäinen ole jotenkin todellisempi kuin ulkoinen. Päinvastoin synti aiheuttaa katkoksen näiden välille ja johtaa ajatteluun, jossa ihminen voi olla sisäisesti tai jopa joutuu olemaan sisäisesti jotain, mitä ei ole ulkoisesti.
Kukaan ajatellut, että ehtoollinen olisi myös memento mori?
Eli jos edellisen muisto on jotenkin tuoreena mielessä, niin silloin uutta ei välttämättä tarvita ihan heti. Ajattelen koko ajan isoäidin luona vierailemista. Siihenkin on olemassa jotenkin intuitiivisesti sopiva tahti, liian tiheä tahti ja liian harva tahti.
1 tykkäys
Ateistit tietenkin tietävät tämänkin asian paremmin kuin kristityt.
Aivan turhaa kuittailua. Origi-Naali ei sanonut tietävänsä, vaan ajatelleensa. Sitä kai keskustelu on - kerrotaan ajatuksia, kuunnellaan toisten ajatuksia. Mitä sitä keskustelemaan, jos vain varman tiedon saa esitää. Silloin kannattaa kirjoittaa oppikirja foorumikeskustelun sijaan.
2 tykkäystä
Ateisteista en tiedä. Mutta luitko ajatuksella mitä kirjoitin? Eikö sinusta ole ihmisen vaarallista ajatella, että hän on hyvä, täydellinen, erehtymätön, vailla puutteita? Pidätkö siis totena sitä, että jos ihminen ajattelee olevansa kehno ja epätäydellinen niin hän sitä myös on, mutta jos ihminen ajattelee olevansa parasta laatua niin hän tietysti on parempi kuin edellä mainittu omat puutteensa ymmärtävä ihminen? Tästähän oli kysymys kun kuvittelin saarnaavani. Toki ymmärrän, että ajatteluni tuli väärästä suunnasta ja joudut kenties olemaan sitä vastaan periaatteellisista syistä. Mutta olisin toivonut muunlaista eli ihan tekstin analyysiin perustuvaa tuomiota kuin vain toteamusta, jolla todellisuudessa tarkoitat, että epäuskoinen ei voi olla oikeassa suhteessa uskovaan jossakin asiassa.
1 tykkäys
No oikeastaan kyse on enemminkin siitä, että mää en tiedä onko mulla oikeanlaista synnintuntoa. Ja juuri oikeanlaista ymmärrystä. Lähetyshiippakuntalaiset ovat useamman vuoden ajan painottaneet, että ehtoollisen voi myös tuomiokseen ottaa. Ja minä en tiedä mitä he tarkoittavat. Toisaalta sillä ei ole merkitystä, miten he mitäkin tulkitsevat, koska en ole lähetyshiippakunnassa.
Mulle on helpompaa niin, että otan vain vastaan sen mitä annetaan. Eikö siinä rukoilla yhdessä, että me sen uskossa vastaanottaisimme. “Lähetä Pyhä Henkesi, että…”
2 tykkäystä
P. Paavali opetta tuosta tuomiokseen syömisestä 1 Kor 11.
3 tykkäystä
Olivatko tapaamasi lähetyshiippakunnan papit niin luotaantyöntäviä persoonallisuuksia, ettei heiltä olisi voinut kysyä?
En ole käynyt vuosiin lähetyshiippakunnan tilaisuuksissa. Miksi olisin heidän pappeihinsa yhteydessä? Puhuin nyt niistä seurakuntalaisista.
Vähän yleisemmin sanottuna: Uuden testamentin mukaan on selvästikin tarkoitus, että jokainen kristitty käy säännöllisesti ehtoollisella. Jos olet epävarma jostakin ehtoolliseen liittyvästä asiasta, rohkaisen sinua selvittämään asiaa. Teologeilta kysyminen on hyvä tapa oppia enemmän.
1 tykkäys
Anskutin tuolla aiemmin kirjoitti:
“Pois ei kuitenkaan tarvitse jäädä silloinkaan, jos ei tunnu oikein miltään. Ehtoollinen vaikuttaa silti.”
Olen huono ilmaisemaan itseni. Ärsyttää tavattomasti kun en osaa kirjoittaa. Olisipa @Thinkcat in kaltainen kyky mullakin. Olisi paljon sanottavaa. Ja nyt kun huomaan, että en tule ensinkään ymmärretyksi, niin tekee mieli poistaa sekin vähä, mitä kirjoitin yrittäessäni jotain.
Anskuttimen vastaus toki on lempeä ja lohdullinen, mutta ei ehtoollinen vaikuta, jos ei sitä uskossa vastaanoteta.
Olen yhden jos toisen kanssa yrittänyt keskustella asiasta. Ei tässä siitä ole kyse etten olisi. Eikä tässä ole minun oppimisestakaan. Vaan siitä, että en osaa ilmaista itseäni riittävän hyvin. Antaa olla, jos sulla ei Henrikki ole tarkoitus edes omin sanoin kertoa, mitä ajattelet itse asiasta. Anna esimerkki, milloin ihminen tuomiokseen vastaanottaa ehtoollisen. Tai milloin tiedän, etten uskossa sitä vastaanota, että teidän oikeasti jäädä pois.
1 tykkäys
Voinhan yrittää esittää asiaa omin sanoin. Tosin minun ajatteluni ei ole kovin nerokasta, joten jos ehkä jotakin järkevää sanon, sen on joku viisaampi sanonut ennen minua. Haluaisin kerrata, mitä Raamatussa asiasta sanotaan, ja pohtia asia sen äärellä.
Jeesus sanoo ehtoollisleivästä: “Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan.” (Luuk.22:19) Samoin Paavali: “- -leipä, jonka murramme - - [on] osallisuus Kristuksen ruumiiseen” (1.Kor.10:16). Sakramentissa nautimme siis Kristuksen ruumiin ja veren, ja tämän tarkoitus on osallisuus siihen, mitä varten Jeesus ne uhrasi, “teidän edestänne” (Luuk.22:20 ym.), siis sovittaakseen sinun ja minun ja koko maailman synnit. Sopimaton ehtoollisvieras on ainakin sellainen, joka ei usko tätä. Paavali varoittaa ankarasti korinttilaisia, ilmeisesti siitä, että he sotkevat ehtoollisen ja nyyttikestit keskenään ja kohtelevat sakramenttia kuin ateriaa (1.Kor.11:20-34).
Koska Jeesus tarjoaa sakramentissa syntien anteeksiantamusta, kelvoton on myös sellainen ehtoollisvieras, joka kuvittelee olevansa synnitön. Eihän sellaisella ihmisellä on mitään, mitä hän voisi ehtoollisessa vastaanottaa.
Kristikunnassa pääsäännön pitäisi olla, että kristitty ei jää pois ehtoolliselta, vaan käy ahkerasti sanankuulossa ja myös ehtoollisjumalanpalveluksessa. Minusta sopiva tahti on nauttia alttarin sakramenttia joka sunnuntai.
Elisabet, aivan oikein Anskutin kirjoittaa, että ei tarvitse tuntea jotain. Itse olen tuntenut tai ollut tuntematta. Jumala tekee ehtoollisessa kaiken, emme me omilla töillämme voi siihen mitään lisätä tai ottaa pois. Ei ole kyseessä meidän suorituksemme, jossa jotain teemme, vaan Jumalan lahja, joka jotain vaikuttaa. Kaikki syövät Kristuksen. Mutta tietysti on myös niin, että voi syödä turmioksensa. kyseessä ei ole mikään hokkuspokkustemppu. Pilkallisesti tai epäuskoisesti voi tulla Herran pöytään. Tällöin Kristuksen kaksinkertainen ruumis ei tulekaan nautittua.
Itse ajattelisin, että ihmisellä on aina omat epäilyksensä ja ongelmansa aina. Milloin meidän asiamme olisivat täysin puhtaita? Koska voisimme edes täysin käydä uskossa ja hartaudessa alttarille, vailla mitään sellaista, mikä ei olisi väärää. Mutta: Herra ei muserra särkynyttä ruokoa. Itse monesti kamppailen sen kanssa, että en ole valmistanut oikein ehtoolliselle käymistä. Valmistaminen on tärkeätä ja oikein, mutta se ei tee ehtoollisesta ehtoollista eikä koskaan voi kyllin valmistaa.
Ehtoollinen on suurin sakramentti, jossa oikein nautittaessa saadaan kaksinkertainen Kristuksen ruumis. En tiedä, olenko oikeassa, mutta tuomiokseen nauttiminen vaatii raskasta vääränlaista dispositiota. Olisiko se väähn kuin Pyhän Hengen pilkka, jotain, mitä ei vahingossa tee, vaan joka vaatii tietoista suuntautumista, en tiedä.
4 tykkäystä
Minä olen ymmärtänyt ehtoollisen väärän nauttimisen semmoiseksi, että ei ajattele syövänsä ja juovansa Kristuksen ruumiin ja veren. Itse en tunne juuri koskaan ehtoolllisen aikana mitään sen kummempaa. Monesti ajatukset ovat enemmän lapsissa (heidän käytöksessään), joita vien mukanani siunattavaksi.
On minullakin joskus käynyt mielessä, että osaanko tarpeeksi syvästi katua syntejäni ehtoolliselle mennessä. Sitten olen ajatellut, että eihän minun tarvitse varsinaisesti suorittaa katumista. Olen kuitenkin vajavainen ihminen, kuten on myös ehtoollisen jakaja. Tärkeintä on Kristuksen ruumis ja veri, jotka on minun edestäni annettu ja vuodatettu.
2 tykkäystä
Tärkeätä on myös se, että rakastamme pappejamme, jotka tuovat meille ne pyhät lahjat. Nuo miehet ovat pyhiä Kristuksen pyhän Ruumiin kautta. Siksi ei pahaa sanaa saa päästä huuliltamme papeista.
2 tykkäystä
Hyvä muistutus, Cymbus!
1 tykkäys
Usko ei ole tunne. Ei lopulta edes mielen akti. Jonkinlainen sisäinen tunne ei ole välttämätön ehtoollisen vastaanottamiseksi.
5 tykkäystä
Tässä on olemassa tietty peruserimielisyys vanhojen kirkkojen ja protestanttien välillä, jonka taustalla on nimenomaan kysymys siitä, mikä on ehtoollisella käymisen tarkoitus. Protestantille sanan ja sakramenttien keskeinen tehtävä on vanhurskauttavan armon avulla tuottaa syntien anteeksiantoa ja luoda uskoa. Toisin sanoen ehtoolliselle mennään, jotta saataisiin synnit anteeksi; tämän vuoksi ripittäytyminen ei ole välttämätöntä ennen jokaista ehtoollista. Sen sijaan vanhat kirkot näkevät asian paljon laajemmin; ehtoollisen ensisijainen efekti ei ole syntien anteeksianto, vaan Kristuksen ruumiiseen jäsentyminen. Tämän vuoksi myös ehtoolliselle edellytetään rippiä, eli tulisi olla armon tilassa.
Tämä johtaa myös erilaisiin tulkintoihin siitä, mikä on “tuomiokseen syömistä”. Katolilainen voisi hyvin sanoa, että kuolemansynnin tilassa ehtoolliselle osallistuminen on “tuomioksi syömistä”; protestantti puolestaan sitten sanoo, että tuomioksi syöminen on epäuskoisena osallistuminen. Minusta tämä ketju on hauska esimerkki siitä, mihin koko protestanttinen uskon painotus johtaa: pohdintaan siitä, onko nyt riittävä usko. Se kun ei ollut alunperin tavoite millään tavalla.
Minusta on hauskaa, että @Henrikki - jolla nousi karvat pystyyn heti, kun LHPK mainittiin, mikä oli minusta aika hassua vierestä katsottavaa - jotakuinkin todentaa tämän kantani.
En lainkaan pidä siitä tavasta, jolla eräät pyrkivät rakentamaan epätoivon ja epäuskon kysymysten muuria ehtoollisen ympärille. Sen vuoksi sanon, että osallistu. Älä epäile omaa uskoasi. Älä pohdi omaa uskoasi lainkaan. Uskon ei ole tarkoitus olla itsereflektiivistä akateemista jyystämistä ja ad fontes -työskentelyä.
Mitä tulee pappien erityiseen pyhyyteen, koska he toimittavat pyhää palvelusta alttarilla, niin tämä pätee toki paikkansa. Vielä pyhempiä ovat kuitenkin ne, joita he palvelevat jakaen pyhän ruumiin ja veren. Sen vuoksi meidän tulee rakastaa kaikkia, jotka osallistuvat samaan ruumiiseen, eikä pahaa sanaa saa päästä huuliltamme kenestäkään kristitystä. Näin opettaa myös Herra, kun hän opettaa meitä jättämään vihollisuudet alttarilla sanoessaan “Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi.” (Matt. 5:23f.)
3 tykkäystä