Kiitos vaivannäöstäsi. Tosin jossain määrin huonoja käytöstapoja osoittaa vaatimus “etsi itse tietosi”. Keskustelu ei ainakaan meillä päin tarkoita sitä, että yksi sanoo mielipiteensä ja käskee muiden etsiä sille perustelut. Teilläkö päin tarkoittaa?
No niin, siihen linkkiisi. Lainaan sieltä olennaisimman eli Grahamin oman kommentin (ja siihen liittyvän kysymyksen):
Schuller: What, what I hear you saying that it’s possible for Jesus Christ to come into human hearts and soul and life, even if they’ve been born in darkness and have never had exposure to the Bible. Is that a correct interpretation of what you’re saying?
Graham: Yes, it is, because I believe that.
Siis. BG tuossa ilmoittaa näkemyksekseen, että Jeesus voi kohdata ja pelastaa myös ihmisen, jolle ei ole saarnattu evankeliumia. Tätä näkemystä vastaan voidaan esittää teologisia perusteita, mutta se ei tietenkään tarkoita samaa kuin Jeesus ei ole ainoa tie taivaaseen. Miten ihmeessä tarkoittaisi?
Tuossa sattumalta googlettamalla löytämälläni sivulla oli viittaukset faktoihin. Se myös toi esille sen, mitä RKK:n virallisessa opissa ja sitten opetuksessa on.
Billy Graham oli esimerkkinä itse asiasta, eli evankelisuuden tunnetuin nimi viimeisen sadan vuoden ajalta. Tässä mielestäni ruumiillistuu Jeeuksen ennustus lopun ajasta, Matt. 24:24, - valitutkin eksyy.
Ymmärrät varmaan, että kovin monia ei vakuuta se, että joku yksittäinen sattumalta löydetty nettisivu todistaisi sen, mikä on katolisen kirkon virallinen oppi. Minulle kun on vain aika lailla uutta tällaiset väitteet, niin mielelläni kuulisin vakuuttavampia perusteluita.
Kun mainitsin evankelisuuden merkittävimpiä nimiä, niin tein sen vain siksi, että he ovat tulleet tuntemaan Totuuden ja sitä sellaisenaan saarnanneet. Jos joku, joka ei ole Jumalan Seurakunnasta, opettaa Raamatun vastaisesti, sen arvostelu ei kuulu uskoville. Ulkopuoliset hoitaa Jumala. “Mutta jos joku, jota kutsutaan veljeksi…” opettaa Totuutta vastaan, niin sellaista ei pidä myötäillä.
Tuo viittaukseni googletukseen oli pelkästään siksi, että sinäkin voitte löytää luotettavaa faktaa henkilöistä ja mitä he opettavat. Eli tietämättömyyden tila on tämän päivän teknologialla nopeasti korjattavissa. Siis viittaamani sivusto oli pelkästään osoitus, kuinka nopeasti tiedot on tarkistettavissa.
Mitä RKK:n opetukseen tulee, se löytyy vaikka mistä, mutta etenkin katekismuksesta ja se on luotettavasti netissä, suomeksikin.
Sivuhuomautus - ennenkin huudettu: BG ei suomalaisessa terminologiassa edusta “evankelisuutta”. Koska meillä on ääripataluterilainen evankelinen herätysliike, kirkkohistoriaa ohuemmin osaavien oikeusturvan kannalta suosittelen, että Grahamia ja muitakin amerikkalaisperäistä “evangelical”-kristillisyyttä edustavia nimitetään edelleen “evankelikaaleiksi” - olkoonkin, että kemikaalilta kuulostaa…
Billy esimerkiksi oli muinoin Suomessa järjestetyssä yhteiskristillisessä missiossa niin “out” evankelisten mielestä, että ev. liikkeen keskeinen järjestö Sley ei osallistunut ollenkaan järjestelyihin vaikka viidesläiset järjestöt ja kirkon paikallisseurakunnat niin tekivät. (Kas kun BG:n kasteopetus ei oikein stemmaa lutherilaisen kanssa ).
Joku katolilainen varmasti osaa sanoa tähän paremmin, mutta en nyt tiedä, kannattaako minun luterilaisenakaan ruveta lukemaan tuota katekismusta kuin piru Raamattua. Tarkoititko katekismuksen kohtia 839-848 (“kirkko ja ei-kristityt” ja ““kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta”” - huom. tuplalainausmerkit)?
Kohta 848 on näin:
”Vaikka Jumala voikin johdattaa sellaiset ihmiset, jotka ilman omaa syytään eivät tunne evankeliumia, omia teitään käyttäen uskoon, jota ilman on mahdoton olla Jumalalle otollinen, niin sittenkin kirkolla on velvoitus julistaa evankeliumia” kaikille ihmisille.
Tässähän puhutaan kuitenkin Jumalan omista teistä, ei muista teistä kuin Jumalan teistä. Ja aikaisemmin (846) sanotaan: Myönteisesti muotoiltuna se tarkoittaa, että pelastus tulee kokonaan Kristukselta. Lainauksen lainausta (Vatikaanin II kirk.kok., kirkkokonstituutio Lumen gentium, 14):
”Nojautuen pyhään Raamattuun ja traditioon konsiili opettaa, että tämä pyhiinvaeltava kirkko on välttämätön autuuteen. Yksin Kristus näet on Välittäjä ja pelastuksen tie, ja hän tulee meille läsnäolevaksi ruumiissaan, joka on kirkko. Hän itse on selvin sanoin korostanut uskon ja kasteen välttämättömyyttä, ja samalla vahvistanut välttämättömäksi kirkon, johon ihmiset kasteen kautta astuvat sisälle ikään kuin ovesta. Tästä syystä eivät sellaiset ihmiset voi pelastua, jotka huolimatta siitä että tietävät Jumalan perustaneen Jeesuksen Kristuksen kautta katolisen kirkon autuuteen välttämättömäksi, eivät kuitenkaan tahdo siihen liittyä tai siinä pysyä.”
Miksi sitten tuomitset Grahamin sanoen, että hän on eksynyt? Hänen kommentistaan puhuin, ja siinä Jeesus oli pelastajana, ei mikään muu.
Peeässään: Puitteet ovat yleiset säädyllistä käytöstä määrittävät puitteet. Et löydä minun teksteistäni niihin liittymättömiä vaatimuksia. (Paitsi ehkä kehotus nolouden tuntemiseen. Tosin häpeäntunto on langenneessa maailmassa tarpeellinen juttu, eikä sen vähäisyys yleensä ole kehumisen aihe.)
Evankelikalisuus-keskustelua on käyty viimeisten 10 vuoden ajan. Mm. Suomessa “evankeliset” heräsivät omimaan termin. Eli “Evankelis- luterilainen kirkko” katsoi, että on hyödyllistä (mille ?), ettei heidän puhdas evankelisuus sotkeutuisi evlut kirkon ulkopuolisten käyttöön. Oli niin tai näin, niin evankelisuus on ollut, ylimuistoisesti, kertomassa eroa katolisesta kirkosta.
Nyt “evankelikalisuus” on tuotu edustamaan herätyskristillisyyttä, eli niitä, jotka muodostavat lähinnä paikallisseurakuntia uskoontulleista ja sen jälkeen vain Raamattua ohjeena pitävistä. Eli nyt on kysymys protestanttisista.
Olen ollut evankelikaalisuus-termiä vastaan. Nyt kuitenkin katson, että se saattaa olla tarpeellinen “lippu” nostettavaksi, niille, jotka omasta vapaasta halustaan seuraavat Jeesusta päivittäin.
Billy Graham on jo 50-luvulta lähtien edustanut ekumeenista mallia, vaikka on julistanut Evankeliumia. Ihmiset tulivat hänen kokouksissaan synnin tuntoon, menivät esille ja heidän puolestaan rukoiltiin. Mutta … johdatettiin kaikissa tapauksissa siihen kirkolliseen yhteyteen, johon he olivat syntyneet.
Olen läheltä seurannut BG:n tilaisuus-uutisointia Etelä-Amerikassa, Pohjois-Amerikassa ja Suomessa. Väkeä on kaikkialla ollut paljon tilaisuuksissa. Kuitenkaan järjestävät seurakunnat eivät ole kasvaneet uusista uskoontulleista eikä vanhoistakaan uudistuneista. Tämä ei ole minun arviointini, vaan tilaisuuksien järjestäjien.
Billy Grahamin “näky” on koko ajan enenevästi linjautunut noihin Schuller-Graham-Osteen-paavi julistukseen. Ei voida edes esittää kysymystä “Ei-kristittyjen pelastuminen” niinkuin em. ketju edustaa, koska. Jumala ei jousta.
Tämä joustava linja stemmaa kasteopetuksensa tilanteen mukaan. Kaste ei enää olekaan Jeesus-tiellä oleva etappi, vaan esimerkiksi “vähemmän tärkeä asia”.
RKK:n tunnustuskirjat tulkitsee Raamattua. Sen erehtymättömyys on taattu opilla "Kirkon opetuksen (magistratura) erehtymättömyys.
Olen kyllä perehtynyt RKK:n oppeihin, mutta vain kun niitä on tuotu asiana, jotka kumoavat Raamatun. Näitä voi sitten tulkita ja päätyä erilaisiin lopputulemiin.
En ole yksityiskohtaisesti perehtynyt koko siihen uskonnollisuuteen, josta nykyisin käytetään nimityksiä evankelikaalisuus/evankelisuus (evangelical), ja joka ilmeisesti siis sinun mielestäsi sisältää ennen muuta katolisen kirkon vastapoolin, protestanttisuuden jne.
Mutta tarkoitukseni oli nyt puhua nimenomaan termistä sekaannusten välttämiseksi. Mielessäni ei ole “omiminen” siksi että haluaisin jotain vastustaa, vaan ainoastaan sen toteaminen, että evankelisuus on sanana monimerkityksinen, ja siksi sitä ei voi ongelmattomasti käyttää.
Hiukan nyt sisällöstäkin silti:
Tässä on sikäli epätarkkuutta, että se, mitä sinä tarkoitat “evankelisuudella/evankelikaalisuudella” ei välttämättä eroa yksilötasolla “evankelis-luterilaisuudesta” tai esim. Suomen evankelisuuden pääjärjestön (Suomen luterilainen evankeliumiyhdistys) piirissä toimivista ihmisistä - ei ainakaan näillä määritelmillä:
herätys
uskoon tulo
(vain) Raamatun ohjeena pitäminen
Viimeinen kohta on tietysti sinänsä huono ilmaus, koska äärettömän monet suunnat sanovat pitäytyvänsä vain Raamattuun, mutta opettavat kuitenkin päinvastaisesti monista asioista (esimerkkeinä tutuimmat tietenkin kaste ja Pyhä Henki).
Mutta jos siis puhutaan luterilaisestaherätysliikkeestä evankelisuus, niin kyllä vain sekin on uskoon tuloa suosiva, ihmisten heräämiseen ja hereillä pysymiseen pyrkivä, ja Raamattua mielestään varsin tiuhaan korostava suuntaus. Ja samalla sille on leimallista luterilaisen kirkon kaste- ja ehtoolliskäsityksen esilläpito. Kirkko (ei edes katolinen, ainakaan nykyisin) ei ole Suomen evankelisuudelle mikään vastustettava kuollut tai vääräoppinen laitos, josta eroavat kristityt vasta olisivat “vapaita”, “uudestisyntyneitä”, “Hengen johdatuksessa” tms.
Tässä kohtaa lukijoista moni ortodoksi jo nyplää kärsimättömänä pitkän partansa täyteen sykkyrää, kun protestanttisuuden käsittämätön sekavuus ja pirstoutuneisuus jälleen avautuu silmänkantamattomassa laajuudessaan… Mutta ei voi mitään - elämä on, kuten DNA:kin tietää. Ihmeellinen on kirkkohistorian (läntisen ainakin) viidakko, ja siksi yhdestä sanasta pääsee pyörryksiin alta aikayksikön.
Mutta jonkinlaisena tiivistyksenä siis: Me Suomen evankeliset emme ole evankelikaaleja (ainakaan yleisesti, poikkeuksia kyllä aina on), koska emme pidä kirkkoa, messua, ehtoollisen viettoa, kastetta jne. katolisuuden kurjaksi leimaamana uskonnollisuutena, vaan löydämme näistä asioista päin vastoin yhteistä paljonkin heidän kanssaan.
Juuri näin, kuten nimimerkki oka kirjoitti, miten Jumala ei jousta eikä tingi sanastaan, joten älkäämme antako huumata itseämme valheellisilla sulosanoilla rakastavasta Jumalasta. Olen ymmärtänyt klassisen kristinuskon pyhästä Kirjasta Raamatusta, miten Jumala on rakkaus vain Jeesuksessa Kristuksessa ennalta pelastukseen valitsemiensa syntisten ihmisten kohdalla armonvälineissä Jumalan sanassa, kasteessa ja ehtoollisessa. Raamatun mukaan Jumala lahjoittaa armonsa ja Pyhän Henkensä vain armonvälineiden välityksellä, joissa Pyhä Henki tekee työtään kirkastaen Kristusta, joka on ainoa oikea tie Isän Jumalan luo taivaaseen lahjoittaen syntien anteeksiantamuksen Kristuksen verisessä vanhurskaudessa. Jokainen syntinen, joka pelastuu, niin pelastuu yksin armosta ja yksin uskosta sekä yksin Kristuksen tähden Jumalan armon sekä valinnan tähden, sillä Hän valitsee pelastetut, muttei määrää ketään ennalta pelastuksen ulkopuolellekaan. Jotkut kuitenkin jäävät pelastuksen ulkopuolelle joutuen omasta syystään viimeisen tuomion jälkeen heitettäviksi helvetin iankaikkiseen tuleen tulisessa järvessä ruumis synnin, pilkan ja häpeän alaisena.
Jos tahdomme pitäytyä ja edistää klassista kristinuskoa, niin Raamatun mukaan pelastuksen asiassa syntisen ihmisen tahto ei ole vapaa, vaikka järki haraakin vastaan, sillä se haluaa suurempaa itsemääräämisoikeutta. Mutta elävä usko tarttuu Jumalan sanaan sellaisenaan, kuin se on Kirjoitettu.
“Ette te valinneet minua, vaan minä valitsin teidät.”
(Joh. 15: 16)
“Jumala siis armahtaa kenet tahtoo ja paaduttaa kenet tahtoo.”
(Room. 9: 18)
Jos kristitty tunnustaisi olevan muitakin teitä Jumalan luo kuin Jeesus ja Hänen työnsä, tällainen kieltäisi koko evankeliumin ja Jeesuksen sekä apostolien omat opetukset, eikä tällainen henkilö olisi kristitty ensinkään.
Kristitty tunnustaa Jeesuksen työn uskon kautta ainoaksi Tieksi ja pelastukseksi Jumalan luo.
Kuinka Jumala sitten arvioi ja tuomitsee toisenuskoiset? Tästäkin on UT:ssa / Paavalin kirjeissä jotain mainintaa “pakanoista” puhuttaessa. Eli ilmeistä on että uskomme on hyvin määräävässä osassa tässä kohdin, kun pelastustamme Taivaissa arvioidaan.
Mitä uskomme ja mitä tunnustamme (suuntunnustuksella pelastutaan / sanoista meidät tuomitaan).
“Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen teon tähden.”
Kor. 5:9 Sanoin kirjeessäni teille, että teidän ei pidä olla tekemisissä siveettömästi elävien kanssa.
10 En tarkoittanut tämän maailman siveettömiä enkä ahneita, riistäjiä tai epäjumalanpalvelijoita, sillä silloinhan teidän pitäisi lähteä kokonaan pois maailmasta.
11 Nyt täsmennän vielä: jos jotakuta sanotaan veljeksi mutta hän on siveetön tai ahne, epäjumalanpalvelija, pilkkaaja, juomari tai riistäjä, älkää olko tekemisissä hänen kanssaan. Älkää edes aterioiko tällaisen kanssa.
12 Ei kai minun asiani ole tuomita ulkopuolisia? Ettehän tekään tuomitse muita kuin omaan piiriinne kuuluvia.
13 Ulkopuoliset tuomitsee Jumala. “Poistakaa keskuudestanne se, joka on paha.”
Asia on sinänsä hyvin yksinkertainen Raamatun mukaan, eikä meillä ole muuta ilmoitusta Raamatun ohella Jumalalta. Siinä Jeesus sanoo ettei kukaan tule Isän tykö muuten kuin minun kauttani so. uskon kautta häneen. Usko taas on Jumalan luomisteko kasteessa, ei siis mikään ihmisen oma tunnustustoimi. “Se on Jumalan teko, että te uskotte minuun” sanoi Jeesus. Kun opetetaan semipelagiolaisittain ihmisen ja Jumalan välistä yhteistytötä kääntymyksessä (synergismi) kielletään sillä tavoin armo ja uskosta tulee osittain ihmisteko, eikä Jumalan suhteen kuitenkaan mikään osittaisuus tule kysymykseen.
Synergismi ei ole armon kieltämistä. Päinvastoin, siinä Jumalan armolle ja luodulle ihmiselle annetaan kummallekin se arvo ja rooli mikä niille kuuluu. Lutherin opeissa sen sijaan Jumalan kuva ja työtoverina toimiva ihminen esitetään arvottomana ja pahana ja väheksytään Jumalan luomistyön hedelmää.
Luterilaisuus ei minun kokemukseni mukaan esitä ihmistä arvottomana. Syntiinlankeemus kuitenkin vääristi Jumalan kuvaa meissä, ja aiheutti sen että ilman pelastajaa me hukumme syntiin.
Luther opettaa ymmärtääkseni - niin kuin tietysti moni muukin - että Kristuksen tuleminen taivaan kirkkaudesta köyhäksi ja peräti seimen lapseksi meidän tähtemme kertoo päinvastoin siitä, kuinka ihmeellisen suuren arvon Jumalan meille antaa. Hän nöyrtyy ja antaa itsensä meille. Me olemme siis kuninkaallisia ja pyhiä, koska Kristus meidät näin pyhittää ja pitää arvokkaana.
Olen samaa mieltä Waltherin kanssa siitä, että pelastukseen ei voi lisätä yhteistyöajatusta.
Presbyteerit opettavat, että koska Raamattu opettaa ihmisen olleen ennen Jeesusta kuollut hengellisesti, hänellä ei mitenkään voi olla mitään osuutta pelastumiseen. Jos kuvitellaan hukkunutta, joka on jo kuollut, hän ei tartu pelastusrenkaaseen, hän ei ui veneeseen, hän ei huuda apua, vaan makaa meren pohjassa ja on kuollut. Hänet voidaan sieltä nostaa, ja Jeesus voi herättää meidät kuolleista, mutta kuollut ei tee mitään.
Arvoon se ei liity mitenkään. Ei kai nyt kukaan mitään arvotonta ongi meren syvyyksistä, ja herätä henkiin uhraamalla oman itsensä. Jumala on lunastanut meidät omalla verellään, joten olemme hänelle arvokkaita ja rakkaita. Siitä huolimatta, että hän yksin teki pelastuksen meille, alusta loppuun.
).