Eivätkö amerikkalaiset evankelikaalit uskokaan herätyskristityn tavoin

Otsikko on lainattu suoraan Seurakuntalainen-sivuston tästä uutisesta.

Tutkimuksen mukaan monet USA:ssa evankelikaaleiksi, evangelicals, itsensä lukevat eivät ole samaa mieltä esim. väittämän “Jeesus Kristuksen ristinkuolema on ainut uhri, joka voi poistaa syntieni rangaistuksen” kanssa. Luin sikäläisten presidentivaalien jälkeen samaan suuntaan viittaavia juttuja.

(Joo, tiedän kyllä että termit “evankelikaali” ja “herätyskristitty” eivät ole aivan kiistattomia ja kaikkialla tykättyä, mutta turha ryhtyä tähän hätään keksimään parempia.)

1 tykkäys

USA:ssa evankelikaaleihin luokiteltavat kirkot ovat monesti isoja ja käytännössä valtakirkon asemassa, joten varmasti niihin kuuluu myös porukkaa, jolle kyseessä on enemmän kulttuurinen perinne kuin henkilökohtainen vakaumus. Ja kulttuurinen puoli voi myös korostua opetuksessa joissain paikoissa väärällä tavalla. Sosiaaliset elämäntapasäännöt voivat olla helpommin lähestyttävä puoli uskoa kuin teologiset seikat kuten pelastus. Väitetäänhän esimerkiksi Suomessa lestadiolaisissa olevan sellaisia, jotka eivät varsinaisesti usko Jumalaan, mutta sosiaalisista syistä roikkuvat porukan mukana ja noudattavat elämäntapasääntöjä. Kai sellainen ilmiö on vääjäämätön, kun kirkkokunta on riittävän iso ja vaikutusalueellaan yleisesti hyväksytty.

1 tykkäys

Tai siis siinä sanottiin, että osa itseään evankelikaaleiksi kutsuvista ei ole samaa mieltä tämän väitteen kanssa. Ja toisaalta todettiin, että on suurehko määrä ihmisiä, jotka allekirjoittavat kaikki neljä evankelikaalisiksi ydinuskomuksiksi määriteltyä väitettä, mutta eivät kutsu itseään evankelikaaleiksi (esim. monet konservatiiviset luterilaiset tai mustat protestantit). “Evangelical” -termi on ilmeisesti viime vuosina julkisuudessa yhdistetty yhä selvemmin republikaanien kannattamiseen.
Vastaavastihan on eri maissa tehdyissä tutkimuksissa huomattu tiettyä epäjohdonmukaisuutta siinä, millaisia poliittisia nimilappuja ihmiset käyttävät itsestään, ja millaisia konkreettisia poliittisia kantoja heillä sitten on.

Samalla seurakuntalainen-sivustolla oli muuten juttu siitä, että yhä suurempi osa Yhdysvaltain väestöstä on alkanut pitää kristinuskoa yhteiskunnalle haitallisena ääriasenteena.

1 tykkäys

Jäi editointivaiheessa yksi sana pois. Lisäsin “monet”.

1 tykkäys

Suomessakaan kaikki luterilaisena itseään pitävät eivät ole yhtä mieltä kaikesta siitä, mitä luterilaisuus opettaa.

Usassa presbyteerit (PCA, ei PCUSA) sanovat itseään evankelikaaleiksi, ja virallinen oppi toki on hyvin ’herätyskristillinen’, mutta varmasti löytyy paljonkin yksilöitä, jotka eivät tuota allekirjoita. Ja kun mennään alueille, missä valtakulttuuri on hyvin ’evankelikaalinen’, siihen sisältyy sitten jo ihmiselämän koko kirjo, ainakin uutisista päätellen.

Tosi, mutta ymmärsin että Evangelicals olisivat ilman virallinen oppidokument, kuten kalvinistit (t.ex. PCA, PCUSA, EPCUSA osv.), anglikaanit (t.ex. TEC, ACNA och ACC) tai luterilaiset (ELCA, LC-MS osv.). Se tarkoittaa, att virallinen käsitys jostain seisoo kirjoitettuna. Evangelicals olisi ennemmin perustunut opillinen sammanhållning, joka ei ole virallinen dokumentti.

He kuitenkin itse laskevat itsensä evankelikaaleiksi. Varmaankin nimenomaan erotuksena liberaalimmasta ja ’kirkollisemmasra’ PCUSA:sta. Eli ovat vähän kuin herätyskristityt Suomessa eroaisivat lut kirkosta, ja muodostaisivat herätyskristillisen kirkon. Voisivat identifioitua vapaisiin suuntiin vahvemmin kuin perinteisiin kirkkokuntiin.

1 tykkäys

Surullistahan on lestadiolaisuuden osalta erityisesti se, että nimenomaan käyttämäsi sana “mukana” sisältää heillä sellaisen ajatuksen, että nyt jälkikäteen kun muistelen sitä aikaa vuosikymmeniä sitten kun olin sisällä, niin mulle jäi käsitys että pelastumiseen oikeastaan riittää halu pysyä mukana. Kyse ei ollut niinkään siihen mihin uskoo, painopiste oli toisenlainen. Vääränlainen. Ratkaisukristillisyyttä. Ikään kuin minun haluaminen olisi tehnyt uskostani jotenkin oikeampaa. Ehtojen asettelulta se minusta tuntui ja tuntuu edelleen, haluatko sinä uskoa syntisi anteeksi. Tottakai halusin, mutta ei sen uskon pidä eikä pitäisi olla kenenkään toisen synninpäästönannon takana. Pääpointin ei olisi pitänyt olla minun tai kenenkään haluamisessa. Uskon ei olisi pitänyt olla uskoa minun uskooni vaan jo tehtyyn ristinsovitukseen. Koen, että sana ei ollut siellä keskiössä. Uskon vahvasti, että sana on se, mikä uskon vaikuttaa ja ylläpitää. Pyhä Henki on sanassa vaikuttamassa. Niin siis. “Haluathan sinä tehdä matkaa tässä joukossa.”" Tässä kalliissa jumalanlasten piskuisessa laumassa. " Pääsettekö kärryille?

2 tykkäystä

Onpas tästä kehkeytynyt paljon tietoa ja ymmärrystä antava ketju. Hyvä! Opiskelen vielä täältä uutta tietoa itselleni.

Haluan vielä lisätä tähän tietoa siitä Amerikan evankelikaalisuudesta, joka on itseltäni päässyt mariginaaliin, kun en tunne omakseni, vaikka Jeesus Kristus ristillä on keskiössä.
Tunnetuimpiahan ovat vaikka eroavat toisistaan Billy Graham ja Rick Warren sekä mega seurakunnat. On siis fundamentalismia ja politiikkaa; kannattavat Trumppia, alkuisin valkoinen fundamentalismi, punaniskat, mustia vihaavat jne. Jos Kärkkäinen edustaa näitä, en kyllä tykkää enkä voi hyväksyä. Ydinasia kuitenkin hyväksyttävissä:
"** Englantilainen historioitsija David Bebbington määritteli vuonna 1989 maailmanlaajuiseksi evankelikaaliseksi kristityksi henkilön, joka hyväksyy seuraavat neljä kohtaa (ns. Bebbington quadrilateral):

"* Biblicism — Raamatullisuus

  • Crucicentrism — Keskittyminen Jeesuksen ristiinnaulitsemiseen ja sen pelastavaan vaikutukseen
  • Conversionism — Kääntymisen kautta kristityksi
  • Activism — Kristittynä olemisen tulee näkyä henkilön toiminnassa

Monet pitävät Bebbingtonin määritelmää parhaana (näin esim. George Marsden). Toisaalta määritelmää on aiheellisesti kritikoitu sen yleispiirteisyydestä. Bebbingtonin määritelmän mukaan Robert Jeffress ja Rick Warren kuuluvat samaan ryhmään. He itse tuskin hyväksyisivät tätä.

Tärkeätä on huomata, että yhdysvaltalaisessa fundamentalistisessa evankelikaalisuudessa kulttuurillinen ja poliittinen suuntautuminen on tärkeätä, ei niinkään teologiset opilliset kysymykset.**"

Jos jotakuta kiinnostaa, niin tässä linkki:

Rick Warren

Warren on pysynyt puoluepolitiikan suhteen neutraalina, toisin kuin eräät kristilliseen oikeistoonluettavat uskonnolliset julistajat, jotka ovat avoimesti tukeneet republikaaneja, ja kiinnittänyt huomiota “syntikysymysten”, kuten abortin ja homoavioliittojen, lisäksi myös köyhyyteen, HIV/AIDSiin, ilmastonmuutokseen ja ihmisoikeuksiin. Siitäkin huolimatta monet hänen mielipiteensä ovat yhtenäisiä näiden kanssa.[1][2][3]

Billy Graham oli demokraatti.

Grahamia kutsuttiin Yhdysvalloissa “presidenttien pastoriksi”, sillä hän ehti aktiiviuransa aikana tavata henkilökohtaisesti kaikki Yhdysvaltain presidentit Harry Trumanista Barack Obamaan. Graham toimi monen presidentin uskonnollisena neuvonantajana, ja erityisen läheinen suhde hänellä oli Ronald Reaganiin. Puoluekannaltaan Graham tunnustautui demokraatiksi, mutta hänen suhteensa Valkoiseen taloon säilyivät hyvinä siitä riippumatta, kumpaa puoluetta edustava presidentti kulloinkin oli vallassa. 2010-luvun alkuvuosiin saakka Graham oli säännöllisesti nähty vieras Yhdysvaltain kongressinvuosittain helmikuussa järjestämällä rukousaamiaisella.[10]

Lisäksi teki yhteistyötä monien kirkkokuntien kanssa:

Grahamia on pidetty yhtenä maltillisen herätyskristillisyyden, evankelikalismin, johtohahmoista. Evankeliointikampanjoissaan Graham teki yhteistyötä liberaaleina pidettyjen valtavirran protestanttikirkkojen, kuten reformoitujen, luterilaisten ja metodistien kanssa. Grahamilla on arvioitu olleen merkittävä vaikutus yhdysvaltalaisen kirkkokuntakartan tiettyyn uudelleenmuotoutumiseen.[5] Vuoden 2010 LifeWay -tutkimuslaitoksen selvityksessä Billy Grahamia pidettiin kaikkein vaikutusvaltaisimpana pastorina, joka on vaikuttanut eniten kyselyyn vastanneiden protestanttisiin pastoreihin.[14] Grahamia on pidetty yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä uskonnollisista johtajista, ja verrattu Martin Luther Kingiin ja paavi Johannes Paavali II:een.[15]

1 tykkäys

Olin aikoinaan innokkaana mukana tukemassa B G:tä hänen Suomen vierailullaan ja tutustuin ‘hellareihin’ sekä hyvässä että pahassa. Ei minulla ole vieläkään mitenkään erityistä vastaansanomista Grahamia (baptisti!) kohtaan. Luterilaisuus vaan on tullut entistä paljon tärkeämmäksi asiaksi pl. virkakysymys, johon siihenkin olen alkanut pyytää lisää ymmärrystä, jos sittenkin siinä voisi olla jotain kristillistä.
Koska minut luetaan jo vanhukseksi, olen alkanut unohtaa asioita suurenevassa määrin. (Kahdella viimeisellä uskovalla ystävälläni on jo diagnosoitu Alzheimer-tauti ja toisella otsan etulohkon perinnöllinen rappeumatauti. Siihen loppuivat uskovat ystäväni.)

1 tykkäys

Jumaluusoppien ja sielutieteen kentässä on tarve ryhmitellä eli antaa nimitys erilaisille ominaisuuksille, ilmiöille. Nämä ryhmittelynimet sitten ikäänkuin antavat pääsyn tieteelliseen asian käsittelyyn.

Olisi erittäin hyödyllistä huomioida, että taivaalliset asiat eivät ole muuttuneet sitten niiden julkaisun, josta on jo Vanhan Liiton puolella asiat ovat olleet kunnossaeli käsitteet ymmärretty, niinkuin ne on tänäänkin.

Vanha Liitto kävi tarpeettomaksi, koska sijalle tuli uusi, parempi liitto. Tämä toteutettiin, koska Jeesus täytti kaiken Lain ja sanoi “pidä käskyt”. Eli enää ei uhrata kuin suumme kiitosta sensijaan, että teurastettaisiin eläimiä tai tuotaisiin viljaa uhriksi, sekä pääsy Isän Sydämelle, Kaikkein pyhimpään on avoin kaikille, jotka ovat uskossa.

Apt. 2 luku ja ensimmäisen luvun kahdeksan jaetta on riittävä perusta kaikkeen, vaikka sitä edeltävä ja sen jälkeinen Raamatussa on sopusoinnussa uskoontulon, kasteen, Pyhän Hengen kasteen, ehtoollisen vieton ja paikallisseurakunnan muotoutumisen kanssa.

Kun nyt tässä on keskusteltu “evankelikaalisuudesta” niin siitä näyttää saatavan aikaan oikein kunnon pohdintaa.

Silti ihmettelen, että milloinkaan kun nk. kirkollisuudesta käsin aletaan käsitellä, niin ei kenellekään näytä nousevan ehdotusta nimetä RAAMATULLISUUTTA nimeksi ja perustaksi. Tai kutsua alkuperäisella ek-klesia nimellä suomeksi SEURAKUNNAKSI, mikä tarkoittaa Jumalan Seurakuntaa, muusta yhteiskunnasta erottautunutta joukkoa, muiden joukossa.

Ensimmäisillä kristityillä ei tosin ollut Apt käytössä. Eli perustukset ovat olleet jotain muuta.

Ensimmäisillä kristityillä ei ollut Raamattuakaan käytössä.

D

4 tykkäystä

Uudessa Testamentissa muista erottautuneita sanottiin fariseuksiksi.

2 tykkäystä

Aivan oikein!

Apostolien teot kertoo minkä päälle kaikki perustautuu. Mainitsin myös, että kaikki sitä ennen ja sen jälkeen linjautuu.

Raamatullisuus on Kirjoitusten mukaista, sitä mihin Jeesuskin viittasi ja vetosi.

Viittaan ek-klesia-sanaan, mikä kuvaa Jumalan Seurakuntaa. Maailmassa muttei maailmasta.

1 tykkäys

Jälleen on huomautettava, että tällä klassisen kristinuskon foorumilla ei tuossa vilahteleva helluntailaistyylinen opetus nauti suojelua eikä sitä tule julistaa. Voimme toki keskustella siitä yhtenä ilmiönä, eikä tarkoitus ole käännyttää sinua tai muita.

Uskomme mukaan siis kaste on yksi, kuten apostolikin toisaalla opettaa. Ei ole erikseen Pyhän Hengen kastetta ja “vesikastetta”. Yksittäisiin Apostolien teoissa kuvattuihin tapauksiin ei vanhastaan kristikunta ole perustanut opetustaan. Helluntailaisuus pyrkii jäljittelyyn, joka ei ole yhtä kokonaisvaltaista Raamatun ymmärtämistä.

Jos joillekin lukijoille on epäselvää helluntailaisen ja luterilaisen ( joka käsittääkseni on tässä klassista Kirkon uskoa) opetuksen ero, löytyy tästä hyvää tekstiä:

Ydinkohtia opetuksesta:

Kasteessa saadaan Pyhä Henki

Paavali sanoo kastettujen pukeutuneen Kristukseen (Gal. 3:27) ja olevan liitettyjä kasteessa Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen (Room. 6:3–4). Kasteen kautta päästään myös Taivasten valtakuntaan, kuten Jeesus edellä opetti. Nyt vaikuttaa täysin mahdottomalta, että joku voisi olla puettu Kristukseen, liitetty hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa ja päässyt Taivasten valtakuntaan, ja että hänelle ei olisi myös annettu Pyhää Henkeä. Pyhä Henki ja Jeesuksen määräämä kaste Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen kuuluvat siis elimellisesti yhteen.

Yksi kaste

Uusi Testamentti tuntee kaksi kastetta: Johanneksen kasteen, joka oli valmistava, eikä enää ole voimassa ja toiseksi Jeesuksen kasteen, jolla hän lähettää apostolit kastamaan — kasteen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Seurakunnan aikana on siis voimassa vain yksi kaste kuten Paavali selvästi opettaa:

”yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef:4:5–6)

1 tykkäys

Kristinuskossa on vain liikkeitä, jotka ovat ekklesian ekklesia. Uloskutsuttuja kaikista aiemmin olleista kristityistä. Maailmassa heidän mielestään elävät kaikki nekin, jotka eivät liity juuri heidän yhteisöönsä ja usko juuri heidän Raamatun tulkintoihinsa.

2 tykkäystä