Toki uhkaa, mutta mainstream-luterilaisten huono kirkollinen itsetunto ei nähdäkseni johdu ekumeniasta, vaan on siitä erillinen ilmiö.
Mikä ihmeen huono kirkollinen itsetunto. Meillä on oma käsitys kirkostamme ja tietysti toivomme, että muutkin jakaisivat sen. Ekumenian keskeisiä teemoja tällä hetkellä ovat virka- ja sakramenttiteologiset kysymykset.
Sinun näkemyksesi ovat kyllä niin patakorkeakirkollisia, että et ole mainstream-luterilainen oikein millään mittarilla. Ja se on ihan hyvä asia. 
1 tykkäys
Ekumeeninen yhteys on keskusteluyhteyttä. Maassamme on kuitenkin yksi kirkko niin suuri, että sen ei tarvitse ottaa huomioon muiden kirkkojen mielipiteitä asioista. Missään muussa Suomessa toimivassa kirkossa ei esim edes keskustella homojen vihkimisestä. Luterilainen kansankirkko Suomessa käy sitä koskevaa keskustelua aivan yksin. Valtaosa kristikunnasta ei myöskään hyväksy esim naispappeutta. Suomen ev-lut. kirkon tie on vienyt yhä kauemmas ns klassisesta kristinuskosta. Sitten valitetaan, ettei muita kirkkoja kiinnosta ekumenia sen kanssa.
1 tykkäys
Kyllä. Tämä ev.-lut. kirkon ylimielisyys näkyy mm. siinä, että kun on saatu aikaan ekumeeninen sanamuoto esim. Isä meidän -rukouksesta, niin sitten ev.-lut. kirkko ei käytä sitä vaikka muut käyttävät.
2 tykkäystä
Miten niin ei kiinnosta? Viime aikoina on saatu useita tärkeitä asiakirjoja laadittua. Koska on kyse kansainvälisestä kysymyksestä, Suomen ev.-lut. kirkko on pieni tekijä, vaikka alueellisesti merkittävä. Homokysymykset ovat jo pitkään olleet pinnalla kaikkialla.
Yhdyn tässä cymbuksen ihmettelyyn, että mistäköhän sinä mahdat tässä kirjoittaa? En ole tuollaisesta kuullutkaan enkä tuollaista havainnut.
Mitä tärkeitä asiakirjoja on avioliittokysymyksestä laadittu? Kasteasiasta ev-lut. kirkko neuvotteli hiljattain Vapaakirkon ja helluntailaisten kanssa. Jonkinlainen asiakirjahan siitä laadittiin, mutta ei päästy mihinkään yksimielisyyteen asiasta.
Puhun tuohtumuksesta, joka tuntuu seuraavan siitä, jos joku kyseenalaistaa evl.fin kirkkoutta, sakramentteja, liturgiaa jne. En nyt keksi parempaakaan ilmausta asialle kuin itsetunto. Samaa en huomaa esimerkiksi kun joku kyseenalaistaa Katolisen kirkon käytäntöjä.
Minä en oikeastaan osaa kuvitella tilannetta, jossa joku MAISTREAM evlut ihminen edes voisi joutua tuollaiseen tilanteeseen. Keskiverto evlutin jäsen ei itsekään usko evlutin keskeisiin oppeihin.
Totta tuokin. Mutta silloin kun se sattuu tapahtumaan, kuten vaikka tämän palstan kontekstissa, niin reaktiot ovat erikoisia.
Pistätkö linkin esimerkkiin, tack.
Eikö tässä lainattu lausunto ole ihan asianmukainen? Ortodoksien mielestä luterilaiset ovat kirkon ulkopuolella, luterilaiset kasteet eivät ole todellisia sakramentteja ym.; vai olenko käsittänyt ihan väärin?
1 tykkäys
Kiitos vaan tästä asiayhteydestään irrotetusta lainauksesta ja sen väärintulkinnasta. Jos olen sitä mieltä, että yhteisestä uskosta tuskin kannattaa puhua tilanteessa, jossa yhdet (eli ortodoksit ja etenkin Timo ja Mauriina) tuovat jatkuvasti esiin, että toiset (eli luterilaiset) hädin tuskin ovat kristittyjä, niin ei siinä ole kyse huonosta itsetunnosta vaan uskon ja opin suuresta erosta ja yhteyden puuttumisesta. Olisit lainannut samantien niitä lainaamiani Timon kommentejakin.
4 tykkäystä
Kyllä, olet oikeassa. Mutta enkö silloin minäkin ole oikeassa siinä, että on turha teeskennellä ekumeniaa, yhteistä klassista kristinuskoa tai uskon yhteyttä, kun mitään varsinaista uskon yhteyttä ei kerta kaikkiaan ole?
Olen samoilla linjoilla kanssasi, varsinkin timon ulostulot eivät jätä edes tulkinnanavaraa sille, missä kirkkokunnassa ainoa oikea löytyy.
Tähän tietysti voisi lainata Jeesusta, mitä hän puhuu käännynnäisistä, mutta en lainaa.
Ekumenia pitäisi olla keskustelua lähentymisestä, mutta täällä se tarkoittaa erottamista.
Siltä tilanne kyllä näyttää. Mutta yritetään vielä keskustella. Jospa tässä kuitenkin päästäisiin jonkinlaiseen lähentymiseen tai osittaiseen yhteistyöhaluun tai johonkin…
1 tykkäys
No, tähänkin voisi lieventää kiristyvää tunnelmaa niin että voidaksemme lähentyä, meidän on ensin kartoitettava maasto joka meidät erottaa.
Olen pitänyt kommenteistasi monesti.
Muistaakseni Jeesus rukoili puolestamme, " siitä tuntee teidät opetuslapsikseni, että te yhtä olisitte," tjsp…
Mistä siis johtuu “karsinointi” ?
En kiristele mistään, lähentyminen omista piintymistä huolimatta on mahdollista Hänen sanoistaan.