1 tykkäys
Eräs ortodoksinen puheenvuoro ekumeniasta:
"Kirkko-opillisesti, kanonisesti ja sakramentaalisesti kirkkomme [siis ev. lut. ja ort.) ovat erillään, mutta dialogeissa on ollut pyrkimyksenä löytää yhteyttä ja yhteisiä näkemyksiä. Ortodoksisen käsityksen mukaan kirkon aito ja syvällinen ykseys ilmenee näkyvänä ykseytenä opissa, virassa, kanonisessa perinteessä, kirkon rakenteissa ja sakramenteissa. Eukaristinen yhteys on rakenteellisen ykseyden merkki ja se on ekumenian päämäärä. Kirkon ykseys edellyttää täyttä opillista yksimielisyyttä ja ykseyden kannalta perustana ovat kaste ja ehtoollinen.
Monien teologien mielestä kirkkojen ykseyttä ei saavuteta eri kirkkojen välisillä kompromissiratkaisuilla, vaan yhteydestä eronneiden kirkkojen palaamisella alkukirkon yhteyteen ja perinteeseen. Koska ortodoksinen kirkko pitää yleisten kirkolliskokousten päätöksiä ohjenuoranaan, se ei voi hyväksyä ekumeniapyrkimyksissä minkäänlaisia opillisia muutoksia.
On selvää, että ortodoksinen kristillisyys tarkoittaa uskontunnustusten, kirkolliskokousten ja kirkon isien uskon hyväksymistä. Se merkitsee kirkon kanonien, Kristuksen kaltaisen elämän sääntöjen ja määräysten kunnioittamista. Ortodoksisuuden olemukseen kuuluu Jumalan tunteminen, se että Hän lähetti Ainosyntyisen Poikansa maailmaan pelastamaan meidät; se että Kirkko jatkaa anteeksiantamuksen, pyhittämisen ja jumalallistumisen eli theosiksen työtä; että uskoa, jumalanpalvelusta ja tekoja ei voi erottaa toisistaan.
Ekumenian pyrkimyksenä tulee olla Kirkon ykseyden vahvistaminen sekä sen puutteiden korjaaminen ja ykseyden palauttaminen sinne, missä se on rikkoutunut."
Rovasti Raimo Sissosen avaussanat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja Suomen ortodoksisen kirkon teologisissa neuvotteluissa 2016 Mikkelissä.
En ymmärrä, miksi isä Sissonen jättää tuossa pappeuden pois; ilman yhteistä pappeutta ei voi olla yhteistä ehtoollistakaan - tai mitään muitakaan sakramentteja. Ekumeenista yhteyttä ei voi rakentaa pelkän kasteen ja ehtoollisen varaan. Muutoinhan tuo on hyvin sanottu: ekumenian varjolla ei voida tehdä opillisia muutoksia, pyrkimyksenä tulee olla Kirkon ykseyden vahvistaminen jne.
Muitakin sakramentteja olisi ollut syytä säilyttää.
En tiedä, onko tämä välttämättä oikea alue tai ketju seuraavalle. En kuitenkaan parempaa keksinyt. Uudessa Fides-lehdessä on hieno juttu Seppo A. Teinosesta, viime vuosisadan huomattavimpiin kuuluvasta suomalaisesta teologista ja ekumeenikosta, joka löysi tiensä katoliseen kirkkoon. Minua on pitkään tympinyt siellä täällä eteen tuleva väite, jonka mukaan Teinonen liittyi kirkkoon vain koska asui eläkepäivinään Espanjassa ja koska katolisuus siellä oli valtauskonto. No, osin hän on itse syypää tähän väärinkäsitykseen, koska “ekumeenista kohteliaisuuttaan” hän jossain haastattelussa antoi ymmärtää asian olevan niin ja taisi jopa sanoa, että jos hän olisi muuttanut Kreikkaan, hän olisi liittynyt ortodoksiseen kirkkoon… Tosiasiassa Teinonen oli kuitenkin aivan liian kovatasoinen dogmaatikko vaihtaakseen kirkkoa noin heppoisin perustein. Pikemminkin asia taisi mennä niin päin, että hän muutti Espanjaan, koska oli liittynyt katoliseen kirkkoon.
[Espanjaan muutettuaan] hän ei enää koskaan palannut Suomeen. Päätös oli hyväksi hänelle itselleen, vaikka suomalaisen katolisuuden näkökulmasta se oli valitettava. Teinosen Espanjan-kauden tuotanto jäi pienen piirin aarteeksi, ja monissa piireissä levisi käsitys, jonka mukaan hänestä tuli katolilainen vain siksi, että katolisuus oli Espanjan valtauskonto. Hän taisi ruokkia tätä käsitystä joillain diplomaattisilla lausunnoilla, sillä aiemmasta poiketen hän pyrki nyt välttämään kaikkea vastakkainasettelua. Kuuluisiksi ovat jääneen Teinosen sanat Sanansaattaja-lehden haastattelussa vuonna 1987, jossa hän kutsui luterilaista kirkkoa äidikseen: ”Äitiään kukaan ei arvostele. Kun lapsi on äidin kodissa, voi hän tehdä huomautuksia kotinsa järjestelyjä vastaan, mutta kun hän siirtyy niin sanoaksemme isovanhempien luo, hän ei siellä arvostele äitiään.” Hienotunteinen lausunto teki suomalaisiin vaikutuksen, vaikka ajatus katolisesta kirkosta isovanhempina ei antanut oikeaa kuvaa Teinosen kirkko-opillisesta ajattelusta. Hän oli vakuuttunut siitä, että katolisuus on kirkon elävän tradition aidoin välittäjä. Uuden Suomen vuoden 1984 syntymäpäivähaastattelussaan hän jo avoimesti lausui, että ”luterilaisten paikka on katolisessa kirkossa”. [boldaukset Michelange]
Koko juttu luettavissa näköislehdessä alk. sivulta 8:
3 tykkäystä
Kommentoiko hän koskaan, millä perusteilla piti room.-katolilaisuutta aidompana tradition välittäjänä kuin ortodoksisuutta? Tuota vastaan on näet helppo argumentoida ottamalla esiin ne uudet opit, joita Roomassa on kehitetty, esim. paavin erehtymättömyys jne.
Olen kuullut kerrottavan, että hänen mukaansa katolinen kirkko on ainoa “mehevä” kirkko.
Pystyn hyvin ymmärtämään sen, että asioiden tila tosiaan on erilainen eri maissa. Tämä Teinosen ajatus on myös erittäin hyvä ja paikkansapitävä:
”Kirkolla ei ole mitään oikeutta olla jakautunut – ja nimenomaan luterilaisuudella ei ole mitään oikeutta olla mikään luterilainen kirkko. Luterilaisuus ei ole syntynyt miksikään erityiseksi lahkoksi eikä kirkkokunnaksi. (…) Sen tulee lakkaamatta kysyä itseltään, milloin se voi jälleen palata Rooman yhteyteen.”
Tässä Teinonen on kyllä oikeassa. Miten kirkon yhteys sitten palautetaan, onkin hiukan visasempi kysymys.
Samaa aihepiiriä tämäkin: Kissat pöydälle ekumeniassa.
Isä Oskari Juurikkala nostaa siinä ekumeeniselle keskustelupöydälle kolme isoa kissaa, suorastaan leijonaa:
- Illuusion luterilaisuuden sisäisestä yksimielisyydestä
- Tunnustuskirjojen erehtymättömyyden paradoksin
- Pappeuden teologian varsin suuret erot
3 tykkäystä
Jännä että kirjoitta näin yhteysviikon aikana. Ihan kaikki en ymmärrä hänen teksti mutta:
-
Minusta voimme myös puhua illuusiosta kaikkien kirkkojen sisäisestä yksimielisyydestä. Myös katolinen. Olen ollut maailma ja matkat mukana bl. a. tridentti messu (FSSP), neokatekumen messu, Emmanele (karismaatterien) messu sekä seuraavan tyypinen messu. Aika eri ovat ja eri (vad jag fattade) teologiset painotukset. Toinen puolelta en osaa hyvä tsekki kieltä. Myös Opus Dei (Jag googlade om f. Oskari) ei kaikki pidä mainstream Catholic.
-
Perusdokumenten ovat aina ongelma. Myös katoliset. “Miksi esim. Humane Vitae velvoittaa erehtymättömästi?” * (OBS. Minusta HV on hyvä asiakirja)
-
Ymmärrän “viran ja pappeuden sukupuoliulottuvuutta koskeva haaste.” Kuten f. Oskar kirjoittaa, se on iso ero. Muu voimme debateerata i SvK och Evl.fi sammanhang. Minun (SvK + evl.fi) pappistutut sanovat “ministerium sanan eri käyttöön ei tule takertua”. * “Sacerdotium - ministerium voidaan ajatella luterilaisittain ministerium - servitio. Perusprinsiippi on sama”. *
- = kiitos ystävälle, joka antoi luvan julkaista tämä.
2 tykkäystä
Puhuessaan luterilaisuuden sisäisestä yksimielisyydestä tai sen puutteista ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, miltä messu näyttää. Hän taisi ennemminkin tarkoittaa sitä, että vaikka jotkut luterilaiset toteaisivat uskosta ekumeenisissa neuvotteluissa jotain, ei sillä ole käytännössä mitään merkitystä toiselle luterilaiselle teologille tai maallikolle. Peruslähtökohdat ovat kovin erilaisia, eivät ainoastaan teologiset painotukset.
Humanae vitae on katolisen kirkon opetusviran julkaisema dokumentti. Katolisessa kirkossa on melko tarkkaan säädetty opetusviran tehtävästä sekä sen suhteesta Raamattuun ja aikaisempaan traditioon. Luterilaisuus taas on syntynyt vastalauseena koko ajatusta vastaan, mutta silti kai (?) sanoo, että Raamattua on tulkittava kuten tunnustuskirjat opettavat. Käytännössä tunnustuskirjat siis ovat joko kaiken arvostelun yläpuolella ja sellaisenaan erehtymättömiä, tai sitten - ehkä useammin - unohdettuna pölyttyvät nurkassa. Ehkä tässä ei luterilaisesta näkökulmasta ole mitään ongelmaa, mutta ulkopuolelta näyttää kyllä aika oudolta.
1 tykkäys
Missat pointini. Onhan esim mellan FSSP sellaiset jotka eivät hyväksy Vatikan 2. Siis on katolisia teologit (inkl. papit) ja maalikot, joille ei nuvarande paavi tai Vatican 2 ole käytännössä mitään merkitystä. Nämä erot heijastuvat konkreettisesti esim. messussa.
Olen eri mieli kanssasi. Humane Vitae on hyvä esimerkki, kuinka perusdokumenten on ongelmallinen, kuten esim. Tunnustuskirjat. Perusdokumenten ovat “joko kaiken arvostelun yläpuolella ja sellaisenaan erehtymättömiä, tai sitten - ehkä useammin - unohdettuna pölyttyvät nurkassa”. Toisaalta dialogit ja lut. kirkkojen dokumentit tulkitseva alati perusdokumenten som Tunnustuskirjat. Kysymys opetusvirka voidaan myös esittää myös ortodokseille.
Ensyklikat ovat hieman ongelmallisia, ne eivät ole erehtymättömiä, vaikka ovatkin varsin tärkeitä linjanvetoja, minkä antamisesta on tarkkaan säädetty. Piispojen tehtävä olisi lukea ajan merkkejä ja antaa kirjeitään koskien omaa aikaansa.
Toisista ensyklikoista on tullut ajankohtaisuuden ja trendien vuoksi tärkeämpiä kuin toisista, vaikka opetusmuotona niiden pitäisi olla keskenään samanarvoisia. Varsinkin Humana Vitaen kunnia-arvon määrä elää ihan omaa elämäänsä.
Tunnustuskirjoista en kommentoi mitään kun en niistä tiedä.
Kokevatko kaikki luterilaiset olevansa Tunnustuskirjojen auktoriteetin ohjaamia? Entä Tunnustuskirjojen aiheuttama ero äitikirkosta? Miten siihen pitäisi suhtautua?
Monia ensyklikoja on vastustettu ihan kardinaalitasolla asti.
Ortodokseille taas on muutenkin luontevaa että eri paikalliskirkkojen mielipiteet aikaan sovelletusta opetuksesta ovat joskus aikamoisella törmäyskurssilla, silti heidän vahvuudekseen on luettava opetusviran alisteisuus ekumeenisille kirkolliskokouksille ja kanonien hengelle, mitkä sekä katolinen kirkko että protestantit osaavat jättää ajan merkkien vaatimuksen varjoon tarvittaessa. Se ei ole aina hyvä kyky.
1 tykkäys
Sekoitatkohan nyt FSSPXn ja FSSPn? Pyhän Pietarin Pappisveljeskunta kyllä hyväksyy, Pyhän Pius Xn pappisveljeskunnan suhtautuminen on vähän nihkeämpää.
2 tykkäystä
Juuri noin kuin veli @SanGennaro todistaa. On mahdotonta hylätä jokin kirkolliskokous ja pysyä katolisen kirkon täydessä yhteydessä. FSSP on kirkon täydessä yhteydessä, SSPX ei niinkään.
1 tykkäys
Tro det eller inte, i Tyskland träffade jag människor från båda grupperna och de delar denna syn på påven och Vatikan 2!
Jag håller med. Det är därför det här är spännande.
Yksittäiset ihmiset eivät kuitenkaan ole ekumenian osapuoli, eikä edes FSSP. Organisaationa se ei takuulla hylkää Vatikaani 2:ta, vaikka varmasti onkin erimielinen monesta sitä seuranneesta kehityskulusta. Toisaalta toki on niinkin, että Vatikaani 2 ei lausunut ensimmäistäkään uutta oppituomiota.
Voisikohan se johtua siitä, etteivät luterilaiset kuulu samaan sarjaan vanhojen kirkkokuntien kanssa tällä klassisen kristinuskon foorumilla? 
Sen vuoksi mielestäni vanhoihin kirkkokuntiin kuuluvien kristittyjen olisi hyvä armollisesti ymmärtää ekumenian hengessä tietämättömiä luterilaisia, jotka ovat ymmärtämättömiä vanhoihin kirkkokuntiin kuuluvista klassisen kristinuskon mainitsemistasi pyhistä asioista ja totuuksista. 