Tuohon liittyy kysymys, että olisiko edes teoreettisesti mahdollista, että jossain toisissa olosuhteissa ei logiikan perusteet pätisikään, kuten esimerkiksi jos a=b, ei olisikaan myös b=a, tai että jos vaikkapa a=b, ja b=c, ei olisikaan a=c? Logiikan perussäännöt ja aksioomathan voidaan johtaa ja on johdettu havainnoimatta reaalimaailmaa, minkä takia usein ajatellaan, että ne pätisivät periaatteidensa osalta (symbolit ja esitystavat voisivat olla jotain ihan muutakin), vaikka olosuhteet olisivat jotain ihan muuta.
Jos logiikka ei jossain pätisi, logiikkaan sitoutuneella päättelyllä sellaisen asian mahdollisuutta ei meidän maailmastamme käsin pystyisi varmaan edes oikein päättelemään. Loogisen päättelyn rajat tulisivat vastaan.
Lueskelin joskus vuosia sitten joitain artikkeleita siihen liittyen, onko numeroita (tuossa linkissä vain lyhyt käsittely asiasta) olemassa. Numeroilla voidaan laskea vaikkapa, että jotain asiaa on 5 kappaletta. Mutta että onko vaikkapa sellaista abstraktia asiaa kuin “viittä” olemassa, on eri asia. Monenlaisille näkemyksille tuostakin asiasta löytyy akateemisten debattien historiasta perusteluja (kuten monille muillekin asioille). Kysymys siitä, ovatko numerot (en tarkoita tässä numeroista missäkin päin maailmaa minäkin ajankohtana käytettyjä symboleita, jotka toki ovat kehittäjästään riippuen vaihtelevia, vaan numeroiden merkitystä) luotuja, taitaa olla luonteeltaan aika saman tyyppinen kysymys kuin että onko logiikka luotua.
Kyllä normaalit matemaattiset lait pätevät meidän tuntemassamme maailmassa, mutta Jumala voi joskus niin halutessaan ylittää meidän ihmisten luonnonlakeja, esimerkisi tekemällä viiniä vedestä ja kun sen sanottiin olevan hyvää viiniä, tuli siinä ylitetyksi myös normaalia ajankulua käsittävä laki, sillä ollakseen hyvää viiniä, sen täytyi olla 30 vuotta käyneistä rypäleistä valmistettua, vaikka Jeesus muutti sen hetkessä vedestä viiniksi. Lisäksi Vanhassa Testamentissa Jumala puuttui meidän tuntemaamme ajakuluun kun hän pysäytti auringon kulun muutamaksi tunniksi niin, ettei aurinko laskenut lainkaan.
Edelleen hän herätti Lasaruksen kuolleista ja teki monta muuta ihmettä, kirosi viikunapuun, käveli suljettujen ovien läpi, nousi ylös kuolleista jne. Hän myös vertasi meidän syntiinlankeemuksen tilasta herättämistämme luonnosta ottamaansa esikuvaan, kadonneen lampaan etsimiseen, lammas ei etsi paimenta, vaan paimen lampaansa ja näin jokaisen uskovan usko ylittää tämän maailman logiikan järjellä käsittämisen rajat, koska usko syntyy vain Jumalan Hengen voimasta, ei ihmisen tahdosta, kuten Raamattu todistaa.
Ja vielä hän tulee lopulta hävittämään tämän nykyisen näkyvän maailman kaikkineen ja luomaan uudet taivaan ja maan, joissa vanhurskaus asuu, kuten Pietarin kirje todistaa. Ja mitä vielä…? Varmasti hän meidän havaintopiirimme ulkopuolella tekee runsaasti sellaista, jota meidän luonnollinen järkemme ei kykene käsittämään. Voi kunpa antaisimme Lutherin sanoin Jumalan olla Jumala, emmekä sanelisi hänelle ehtoja, joihin hänen tulisi mahtua meidän rajoittuneen ymmärryksemme mukaan.
Kärsimyksissä (viattomankin) se asia mitä kavahdetaan on yksinäisyys ja syyllisyys. Tällaisista syövereistä Jumala noukkii, voi noukkia ihmisen. Tilalle tulee autuus.
Kamala juttu kärsimyksissä (sairaudet, mielenterveyden ongelmat, elämän raiteiltaan suistavat onnettomuudet etc…) on se tietynlainen häpeä että kärsivä ansaitsee hieman pahan olonsa. Näin moni kokee.
Mutta se voi olla Jumalan eroahdistusta ihmisestä. Jeesuksen opettama ahdas ovi on se paikka jossa taivaallinen Isä otti vastuun. Ihminen sulautuu osaksi Luojajumalan kosmista persoonaa. Ja Hän tuntee vain hieman syyllisyyttä.