Epäily: seksuaalista ahdistelua ev.-lut. rippileirillä

Nykyään kun nuoret “emansipoituneet” naiset pitävät oikeutenaan ehdottaa suorasukaisesti sekä myös varsin fyysisesti seksuaalista kanssakäymistä, koska miehetkin ovat näin kautta aikain toimineet, monet miehet kokevat tulleensa seksuaalisesti häirityiksi, mutta eivät aina voi siitä puhua vapaasti koska äijämyyttiin kuuluu olla ilahtunut tuollaisesta ja käyttää kaikki tilanteet hyödykseen.

1 tykkäys

Anteeksi missä ihmeessä sinut pakotetaan altistumaan alastomuudelle ja keksitylle väkivallalle?

Nuoret naiset oikeasti joutuvat kohtaamaan seksuaalista väkivaltaa siellä, missä liikkuvat. Koulussa, seurakunnissa, töissä ja kadulla. Mikä on motiivisi vähätellä tätä? Eikö olisi meidän kaikkien etu, että meillä olisi turvallisempaa myös naisilla. En ymmärrä asennettasi nyt lainkaan.

1 tykkäys

Kutakuinkin aivan kaikkialla. Autojakin on aina myyty käyttäen puolialastomia naisia apuna myynnissä. Ja vika ei ole miehissä, koska vaistonvaraista reaktiota siihen on mahdoton tukahduttaa elossa ollessaan.

Naisten kohtaama seksuaalinen väkivalta on massiivisesti liioiteltua, jos otetaan mukaan vain tapaukset jotka ylittävät sen törkeyden mitä tapahtuu tuossa yllä.

To ki vakavia tapauksia on jonkin verran ja ne ovat sitten asia erikseen. Ja niihin syyllistyy melko pieni osa miehistä, eikä todellakaan noin kaikki. Noin kaikkien miesten ollessa erityisesti nuorina hyperseksualisoidun yhteiskuntamme uhreja.

Sano nyt jossain missä oikeasti on alastomuutta. Itse olen useamman auton ostanut viimeisen 20 vuoden aikana, ja monenlaista esitettä nähnyt, ja yhdessäkään ei ollut sen enempää alastomia kuin puolialastomia naisia.

Ja edelleen väität liioitteluksi naisten kohtaamaa ahdistelua ilman minkäänlaista viittaustakaan joihinkin faktoihin taustalla. Vai onko kyseessä ihan vain oma mielipiteesi?

Bussipysäkeillä olevat rintaliivimainokset tulevat ensimmäisenä mieleen. Koen myötähäpeää kun joudun seisomaan siinä vieressä.

No ihan jos lähdetään jostain varikkotytöistä alkaen. Joo poistuivat viime vuonna tms. Ja oletko varma, ettei se mitä tytöt kokivat vaikkapa parikymmentä vuotta sitten ole myös päivittynyt?

Naisten kokema seksuaalinen häirintä toki on osaltaan todellista. Puolitotuus. Ja puolitotuus on synonyymi sille, ettei ongelmaa haluta ratkoa vaan halutaan hyvesignaloida ja pelata uhrikorttia.

Tässä käsillä olevasta tapauksesta ei ole tietoa. Toivon syytetynkin puolesta, että tapaus ei olisi sitä, että syytös juontaa juurensa jostain tyyliin tyttö käännähti yllättäin ja käsi osui rinnalle tyylisistä, vaan että tapaus on selkeääkin selkeämpi.

Eli Uskonsoturi haluaa tässä käydä jaloa taistelua vastenmielistä äärimeininkiä vastaan (hyvesignalointi ja uhriutumisen kulttuuri, kaikkien miesten syyllistäminen ym.), mutta koska sitä ei foorumilla näy, niin vastustajaksi on otettava mikä tahansa puhe joka nostaa esiin naisten kokemaa ahdistelua…?

2 tykkäystä

Tässä on nyt mielestäni kaksi erillistä asiaa, jotka ovat sukua, mutta silti erillisiä. Toinen on rangaistava, toinen ei.

Seksuaalinen väkivalta voi viitata konkreettisiin toimiin kuten kosketteluun tai sanalliseen häirintään. Nämä ovat rangaistavia asioita.

Seksuaalinen väkivalta voi viitata myös sellaiseen yleiseen tapakulttuuriin ja ajatusmaailmaan, tosin ei mitenkään käsitteellisesti jäsennetyyn, jossa pidetään oikeutettuna sitä, että toisia saa häiritä. Esim. ajattelu että “pojat on poikia ja tytöt tyttöjä” voi olla tällainen. Tällainen ajatusmaailma ei ole kuitenkaan rangaistava. Se on ehkä väärä, mutta jos onkin, niin silloin oikea tapa suhtautua siihen ei ole rangaistus vaan kasvatus.

Ongelmallista on se, että seksuaalinen väkivalta tekoina nousee tiedostamattomasta ajatusmaailmasta. Kuitenkin vain tekoja voidaan rangaista, kun taas ajatteluun ihmisellä on vapaus.

Tuo on aivan totta, ja joku on sanonut, olisiko ollut Luther, miten ajatukset ovat kuin lintuja, joita emme voi estää lentämästä päämme ylitse, mutta voimme estää niitä tekemästä pesää päämme päälle. Ketjun teemassa tämä lausahdus tarkoittaa mielestäni sitä, ettei tiedostamattomasta ajatusmaailmasta seksuaalisuuteen liittyviä asioita voi estää tulemasta mieleemme, mutta niiden perinpohjaisen himokkaan ajattelemisen voi estää. Pidemmälle vietynä tämä tarkoittaa sitä, että jos himokas ajatus alkaa vallata liikaa tilaa mielessä, niin se saattaa valvomattomuuden tilassa johtaa sen toteuttamisen käytännössä naisten ja tyttöjen verbaaliseen tai fyysiseen seksuaaliseen häirintään tai ahdisteluun. Eli kaikista tiedostamattomasta ajatusmaailmasta tuleviin luvattomiin tai sopimattomiin asioihin klassista kristinuskoa tunnustavan miehen on armosta ja levosta käsin alistettava ajatuksensakin kuuliaisiksi Kristukselle Pyhän Hengen voimassa, kuten pyhä Paavalikin meitä uskonveljiä käskemällä käskee.

“Me vangitsemme kaikki ajatukset kuuliaisiksi Kristukselle”
(2.Kor. 10: 5)

Naisten varhaisimmat kokemuksethan naisvihasta lapsuudessa ja teini-iässä seuraavat heitä mukanaan koko loppuelämän ”oma syysi, mitäs pukeuduit noin ellet halunnut huomiota".

Ja miehiä vastaavat kokemukset seuraavat myös läpi elämän. Oma kehonkuva problematisoituu, itsetuntoon, identiteettiin ja parisuhdevuorovaikutukseen heijastuvat monet traumaperäiset ongelmat.

Miksi minusta tuntuu @Uskonsoturi että otat nämä asiat hirveän kevyesti. Mistä se oikein johtuu? Nämä ovat todellisia ja hankalia asioita hyvin monelle.

1 tykkäys

Se todellinen ongelma ei ole naisiin kohdistuva ahdistelu, vaan kokonaisuus käsittää myös miehet. Kun yhteiskunta hyperseksualisoidaan, koska seksi myy niin tottakai esimerkiksi nuoret miehet jollain tavalla toimivat tuon heille kyhätyn roolin mukaisina.

Tuosta ei puhuta, koska ei halutakkaan ratkaista ongelmaa, koska kulttuurimme tuo naisille epäterveinä sekä haittoja, että selkeitä hyötyjä seksuaalisuudestaan.

Toki sitten on olemassa se ahdistelun törkeämpi osa, joka kyllä kuuluukin saada pois ja tuomita, kuten yhteiskunta kyllä tekeekin.

Otan hyvin monet asiat kevyesti, koska oman rankan lapsuuteni ansiosta monet niistä sitä minulle ovat.

Ymmärrän sinänsä, että ihmisen psyyke toimii hyvin herkästi niin, että se tarttuu kiinni kokemiinsa vääryyksiin, vaikka sodasta pakeneva helposti aika oikeutetustikkin ajattelisi, että onpas hölmöä häiritä omaa elämäänsä tarttumalla noin pieniin asioihin.

Tähän keskusteluun muuten vielä, jos yhtään luette Aretha Franklinin lapsuudesta ja nuoruudesta papin tyttärenä, voisin sanoa, että mikään tilaisuus ei ole osuvampi kuin hänen hautajaisensa sanoa, että nyt oikeasti papit ja muut setämiehet (ja naiset) irti jo niistä nuorista naisista ja miehistä.

1 tykkäys

Eikö myös nuoret toisistaan?

Seksuaalinen ahdistelu herättää vihaa. Niin sen pitääkin herättää. Kyseessä on vihattava asia. Vai voisiko sen ehkä sittenkin ottaa huumorilla? Tjaah, se vähän riippuu. Jussi Halla-ahon olisi joidenkin suvaitsevaisten kansalaisten mielestä pitänyt näin menetellä, kun hän joutui kuuntelemaan omalla kotikadullaan jonkun hintin törkeitä ehdotuksia. JH-a:n huumorintaju ei kuitenkaan tuossa tilanteessa kestänyt. Hän päinvastoin suuttui ja mietti hiljaa mielessään, miltä tuntuisi ampua tuota iljetystä päähän. Ja hyvältähän se tietenkin tuntuisi. Niin minustakin tuntuisi. Ihan noin ajatuksena siis. No, ajatellahan voi mitä tahtoo, mutta kaikkia ajatuksia ei kannata näinä edistyksellisinä aikoina sanoa julki. Jussi Halla-aho meni hölmöyttään näin tekemään ja saa kantaa avomielisyytensä seurauksia luultavasti lopun ikäänsä. “Homon ampumisella” fantasiova sosiopaatti on hänen luonnekuvansa keskeisimpiä piirteitä tietyissä piireissä yhä.

Mitähän tässä oikein tarkoitat? Tuntuu käsittämättömältä kristityn kirjoitukselta, mutta voi olla että tässä on joku syväfilosofinen taso tai taustakertomus, jota en tunne enkä siksi tajua.

2 tykkäystä

Jos on kokenut ahdistelua ja häirintää ja sitten puolustautuu, vaikkakin joutuisi itseään puolustaessaan tilanteeseen jossa joutuu vahingoittamaan ahdistelijaa, nousee yleensä ihan inhimillisellä persoonan tasolla hyvä olo siitä että siirtyy passiivisen hyväksikäytetyn asemasta aktiivisen toimijan tasolle.

Sen ainoan kerran kun olen lyönyt ihmistä, tilanne oli tällainen, ja tunne hyvin ristiriitainen. Toisaalta koin äärimmäisen palkitsevaa hyvää oloa siitä että pystyin nousemaan häirintää vastaan, toisaalta en kokenut tekeväni oikein eikä väkivallan teko tuntunut hyvältä.

1 tykkäys

Vihastuminen on normaali reaktio.
On aika pitkä matka mielestäni siitä, että lyö ahdistelijaa puolustautuessa siihen, että “tuntuu hyvältä ajatella että ampuisi päähän”.

2 tykkäystä

No se on jo vakavaa ihmisen henkisen tilan kannalta jos ennen tilanteeseen joutumista, ajatuksen tasolla, väkivallan teko aiheuttaa tunteen että se tapahtuessaan tuntuisi hyvältä. Sen sijaan aika moni ihminen kuvaannollisesti nurkkaan ahdistettuna ajattelee tekevänsä väkivaltaa kiusaajalleen. Se on mielestäni ok, ja sen ajatuksen tuoma helpotus oloon luonnollista. Hyvä olohan siinä tulee siitä että kokee oman olonsa helpottavan jos saa tilannetta muutettua. Ei niinkään itse toisen vahingoittamisesta.