Epäilyä vai epäuskoa?

Etsii, etsii, vaan ei soisi löytävänsä. Mikä sopi ennen verkonpaikkaajaan, sopii nykyaikana epäilijään. Joskus tuntuu, että on hienompaa pysyä epäilijänä ja etsijänä kuin löytää vastauksia uskonkysymyksiin - ainakaan niitä perinteisiä, jotka on ilmaistu uskontunnustuksessa.

Joskus epäily on vain peitenimi harkitulle torjunnalle. Se on epäuskoa, joka ei haluakaan löytää. Aineellisessa hyvinvoinnissa elävällä ihmisellä on helposti varaa sellaiseen. Jumalaa ei tunnu tarvittavan mihinkään: ei maailmankaikkeuden luomiseen, ei elämän käyttöohjeiden laatijaksi, ei auttajaksi vaikeuksien kohdatessa.

Mutta joskus epäileminen on rehellistä. Silloin se on ahdistava asia, josta pyritään eroon etsimällä varmuutta. ”Minä uskon, auta minua epäuskossani!” Näin huusi kerran epätoivoinen isä, kun pojan elämä tuntui olevan hänen uskonsa varassa. Mutta hänellä ei itse asiassa ollut epäuskoa vaan epäilyä. Se ei ollut tietoista torjuntaa vaan tuskallista heikkoutta, johon hän halusi apua. Siksi se saikin vastauksen ja muuttui uskoksi. Epäusko ja epäily ovat kaksi eri asiaa.

Nuorena varmana uskovaisena ei juuri epäilyksiä ollut. Olinhan seurakunnassa, jonka henki oli se, että meillä on oikea puhdas oppi. Vasta elämän koulussa alkoi tulla mukaan epäilyksiä, kun kaikki ei sujunutkaan niin hienosti kuin oikeaoppisilla olisi pitänyt.

Usko on säilynyt, mutta monia asioita on pitänyt miettiä uudestaan omakohtaisesti läpi. Eikä se aina ole ollut helppoa.

Jaakobin kirjeessä on ahdistava kohta: ”Joka epäilee, on kuin meren aalto, jota tuuli ajaa sinne tänne. Älköön sellainen luulko saavansa Herralta mitään…” Kapinoin tätä jaetta vastaan, koska mielestäni en ole kaikkien tuulien vietävänä, eikä epäilyni ole tietoista epäuskoa vaan rehellistä epäilyä, epätietoisuutta.

Kun muistamme, miten Jeesus suhtautui Tuomaaseen ylösnousemuksensa jälkeen, hän ei torjunut häntä ”kahtaalle horjuvana, epävakaana kaikessa mitä tekee”, kuten Jaakob luonnehtii epäilijää. Hän palautti Tuomaksen uskon.

Roseniuksen elämäkerrassa kerrotaan vakavasta epäilysten ajasta, jossa häneltä meinasi usko hävitä kokonaan. Samoin kerrotaan, miten hän pääsi ylös tuosta suosta. Ja onhan näitä ollut lukemattomilla muillakin uskon esikuvilla.

Olisi kiinnostavaa kuulla, minkälaiset asiat Raamatussa tai uskossa ovat synnyttäneet epäilyksiä ja miten niistä on selvitty. Entä miten koette tuon Jaakobin kirjeen jakeen?

3 tykkäystä

Samma här. Vanhemmiten asiat näyttävät jopa vaikeammilta, tai ei ainakaan niin mustavalkoisilta. Tämä lienee seurausta yksinkertaisesti kokemuksistamme. Elämä ei ole silkkiä ja samettia.

Jaakobin kohtaa en osaa selittää. Aina kannattaa lukea kokonaisia lukuja ja kirjeitäkin. Yksi lause voi tulla siten uudella tavalla ymmärretyksi.

Jumala on suurempi kuin sydämemme. Meidän ajatuksemme ja tunteemme ovat aina “tuulen tavoittelua” verrattuna ikuiseen Isään.

Suurempi kuin sydämeni
Jumalan on rakkaus.
Suurempi kuin oma tahto
Kutsujan on laupeus.
Suurempi kuin oma into,
ehdottomuus mieleni
– uskollisuus Jumalamme
kaikkea on suurempi.

Suurempi kuin epäilymme,
suurempi kuin lankeemus,
suurempi kuin pettymykset
Jumalan on luottamus.
Hän on itse kutsuessaan
meihin istuttanut sen.
Hän ei kadu kutsumistaan,
hän on vahvuus heikkojen.

virsi 525

2 tykkäystä

Jaakobin kirjettä ainakin monet lakihenkiset uskovat tykkäävät käyttää lyömäaseena. Ehkä sitä olisi tarpeellisinta lukea niiden uskovien, jotka ovat kaikkein itsevarmimpia ja omasta tasokkaasta uskonelämästään kerskaavia. Jaakob julistaa paljon lakia, sillekin on paikkansa, mutta armon sanomaa vähemmän.

Olavi Peltola sanoo selitysteoksessaan “Löytöretki Uuteen Testamenttiin” että Jaakobin kirjettä “ei voi eikä tule lukea irrallaan muusta UT:n pääopetuksesta.” ja “Jaakobin kirjeen ääreltä on löydettävä tie Paavalin Roomalaiskirjeen sanomaan Jumalasta, joka vanhurskauttaa jumalattoman (Room.4:5).”

4 tykkäystä

Ehkä nämä ovat sellaisia, jotka eivät koskaan edes joudu epäilyksiin, joten Jaakobin kirjeen sanat eivät heitä tavoita. Siihen kompastuvat nimenomaan omatunnoltaan herkät ihmiset. Minun ainakin on pakko ohittaa tällaiset jakeet, ne eivät sovi jumalakuvaani, joka ymmärtää vilpittömän epäilyn.

Tämä liittyy myös raamattukäsitykseen. Minulla on vaikeuksia hyväksyä moniakin UTn kohtia puhtaaksi Jumalan sanaksi, koska ne ovat niin kovia ja osin ristiriidassa joidenkin muiden kohtien kanssa.

Perin tuttu on tietysti Jaakobin kirjeen tekojen painotus, mutta sitä en koe ongelmaksi. Minusta on ymmärrettävää, että usko näkyy kuuliaisuutena Jumalan tahdolle, mutta kuuliaisuuden teot eivät ole pelastuksen edellytys vaan seuraus.

3 tykkäystä

Jos haluat viitata esim Apostolien tekojen Ananiaan ja Safiran tapaukseen, minulle on kerrottu yhtenä selityksenä, että kyseessä oli sama Pyhä Jumala, kuin Vanhassa testamentissakin vaikutti. Esim heidän kohdallaan, jotka koskivat Liiton arkkiin ja kuolivat. Jumala on sama ja Pyhä ikuisesti.

1 tykkäys

Ei, en tarkoita tätä kohtaa. Aluksi se tuntui kyllä hiukan kohtuuttomalta, mutta myöhemmi ymmärsin, että se osoittaa vain Jumalan kaikkilvaltiutta. Sitä voi soveltaa vaikka diktaattoreihin. Jumala voi yhtä helposti laittaa pisteen heidän vallankäytölleen. Johan UTn aikoina Herodeksen kuolemaon yksi esimerkki, VTstä löytyy enenmänkin.

Jäin miettimään, mitä oikeastaan tuolla kovuudella tarkoitin. Aloitusblogissa viittasin jo Jaakobin kirjeen tylyyn ilmaisun epäilijöistä. Ehkä voisin ottaa toiseksi esimerkiksi Jaakobin ja Eesaun tilanteen:“Jaakobia minä rakastin mutta Eesauta vihasin.” Näin jo ennen kuin olivat tehnet mitään, hyvää tai pahaa.

Edelleen tuohon edell.esimerkkiin liittyen Paavalin Room.kirjeen ennaltamääräämiseen liittyvät kohdat, joissa hän kirjoittaa, kuinka Jumala on luonut “vihan astioita” esim.faaraon.

Varsinaisesti näitä kovia kohtia ei todellisuudessa niin paljon ole. En koe VTn valloitussotiakaan sellaisina. Tulkitsen ne vertauskuvina hengelliseen sodankäyntiin.

Epäilyksiä en sijaan herättävät enemmänkin muut vaikeaselkoiset kohdat kuten Jeesuksn tuomiopäiväpuhe, lupaukset kaiken saamisesta, mitä pyytää…

1 tykkäys

Eesau piti halpana isänsä Iisakin siunausta ja myi sen veljelleen yhdestä ateriasta. Jaakob, jonka nimi jo tarkoittaa pettäjää, piti siunausta kuitenkin suuressa arvossa. Jumala oli myös valinnut Messiaan sukulinjan jatkumaan Jaakobin suvusta.

Kyllä minä nämä faktat tiedän, mutta ne eivät kumoa sitä, että Jumala vihasi jo etukäteen. Se on aika vaikea asia.

Edelleen voisin mainita synnin Pyhää Henkeä vastaan. Kuinka moni mieleltään ja omatunnoltaan herkkä onkaan paininut tämän kohdan kanssa. Miksi sitä ei ole kunnolla selitetty?

En ole feministi, mutta kyllä jotkut Paavalin ohjeet naisia kohtaan tuntuvat kohtuuttomila. Että pitäisi kotona kysyä mieheltään, jos jokin vaikkapa papin puheessa on jäänyt askarruttamaan. Niinkuin nyt kaikki miehet osaisivat selittää. On naisillakin aivot, vaikka sitä kirkkohistorian aikana on taidettu epäillä yhtä lailla kuin sielua.

Jumala tiesi kuinka asiassa tulee käymään. Jumala ei ole rajoitettu lineaariseen aikajanaan, kuten ihmiset, vaan hän näkee kaiken kokoajan.

Ei kyse ole pelkästä ennaltatietämisestä. Tämä liittyy vihan astioihin. Eesaukin siis oli LUOTU vihan astiaksi. Tällä perusteella kuka tahansa voi epäillä, että hänet on jo luotu vihan astiaksi, etenkin jos elämässä on paljon vastoinkäymisiä.

1 tykkäys

Kommentaarien (joidenkin mukaan) Jaakobin ja Eesaun kohdalla käytetyt “rakastaa” ja “vihata” verbit ovat kylläkin käypäisiä suomennoksia, mutta valita ja ei-valita parempia merkitykseltään tässä kontekstissa jossa puhutaan liitosta Jumalan kanssa.

Juutalaiseen valinta-ajatukseen kuuluu valinta jotakin/jotakuta varten, ei oikeastaan valintaa taivaaseen ja valintaa helvettiin (Ajatus joka ei muutenkaan saa hirveästi tilaa VT:ssa). Jaakob valittiin siksi että hän olisi siunaus Israelille ja Eesauta ei valittu tätä tarkoitusta varten.

Tarkoitus ei ole selittää pois tätä näennäistä ristiriitaisia tunteita herättävää kohtaa. Se saa arveluttaa ja herättää ristiriitaisia tunteita.

D

2 tykkäystä

Suomennokset todellakin sattavat tuoda tekstiin sävyjä, jotka johtavat harhaan. Mutta kääntäjät pyrkivät, ainakin vanhemmassa 38-käännöksessä, sanatarkkuuteen. Uudempi käännös taas ymmärrettävyyteen. Tämä kohta on kuitenkin käännetty edelleen näin.

Valinnasta tietysti oli kysymys, ja vastaavat valinnat, joissa Jumala ei valitsekaan esikoista vaan nuoremman, ovat lähes sääntö Raamatussa (Kain ja Abel, Ruuben ja Joosef/Juuda, tuhlaajapoika ja veljensä, Daavid…) Tulkitsen, että viittavat Israeliin ja pakanakansoihin.

Toisaalta voimakkaat sanonnat ovat ns.hyberbolia (liioittelu), joita käytetään tehokeinona. Esim. “koko kaupunki oli koolla oven edessä”. Vihaaminen ja rakastaminen voivat olla samanl.tehokeino.

3 tykkäystä

Minuakin epäilyttää kaiken saaminen mitä pyytää. Toki ymmärrän, että aivan pöhköä ei kannata edes pyytää.

Tämä kaiken saaminen toistuu Jeesuksen jäähyväispuheessa ainakin 4 kertaa. Mutta onko sekin vain hyberbola?

Uskon, ettei ole liioittelua vaan että Jeesus todellakin tarkoitti mitä sanoi. Kokonaan toinen juttu on, kenellä on sellaista uskoa. Jeesuksella oli.

Apostolienkin oli vaikeaa tätä kaikkea uskoa, saati tehdä niitä tekoja, joita Jeesus teki. Jos kerran apostoleillekin asia oli vaikea, se on sitä enemmän vielä meille. Tämä kaikki käy selväksi evankeliumien kertomuksissa. Mikään ei ole kuitenkaan mahdotonta sille, joka uskoo.

1 tykkäys
Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään.
»Totisesti, totisesti: **mitä ikinä te pyydätte Isältä minun nimessäni, sen hän antaa teille. Tähän asti te ette ole pyytäneet mitään minun nimessäni.** Pyytäkää, niin te saatte, ja teidän ilonne on täydellinen.
»Olen puhunut tästä teille vertauksin. Tulee aika, jolloin en enää käytä vertauksia vaan kerron teille avoimesti kaiken Isästä. **Sinä päivänä te esitätte pyyntönne minun nimessäni, enkä minä enää sano, että käännyn Isän puoleen teitä auttaakseni.** Rakastaahan Isä itse teitä, koska te olette rakastaneet minua ja uskoneet, että olen tullut Jumalan luota. 

Minä olen aina lukenut tuon niin, että meidän ei tarvitse jäädä kädettömiksi, koska Jeesus ei konkreetisti ole ihmisenä luonamme. Meillä on lupa pyytää asioita suoraan Isältä. Ja tietenkin pyydämme sitä mitä tarvitsemme, emme sitä mitä haluamme. Itse uskon että sitä mitä tarvitsemme, me saamme kun pyydämme.

Tämä on hassu rinnastus. Tänä päivänäkin me teemme kristittyinä ihan yhtä ihmeellisiä asioita. Ja uskominen on yhtä helppoa tai vaikeaa. Jeesus ei sallinut apostolien keskinäistä paremmuusjärjestykseen asettamista. Eikä kenenkään muunkaan.

D

1 tykkäys

Tuo on hyvä tarkennus, että saamme sen, mitä tarvitsemme, emme kaikkea, mitä haluamme. Jeesus kuitenkin sanoi:“Mitä IKINÄ te pyydätte…” onko se hyperbola?

En tiedä, teemmekö me tosiaan yhtä ihmeellisiä tekoja kuin Jeesus. Minä en ole missään seurakunnassa kuullut enkä nähnyt sellaisia tapahtuvan. Jeesushan herätti kuolleistakin kolme ihmistä. En ole kuullut Suomessa tapahtuneen sellaista.

Tässä on taas yksi epäilyksiä herättävä asia. Jeesus sanoi, että hänen seuraajansa tekevät “suurempiakin” tekoja kuin hän. Mietin, onko käännös väärä. Olisi ymmärrettävää, jos hän sanoisi “lukuisampiakin”, sillä hän jatkaa: “koska minä menen Isän luo”. Siis seuraajilla on paljon enemmän aikaa tehdä kuin Jeesuksella oli.

Jeesus sanoi myös, että jos uskoa olisi sinapinsiemenen verran, voisimme vuoria siirtää tai käskeä niitä heittäytymään mereen. Meillä ei siis ole senkään vertaa. “Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo”. Jeesuksella oli sellainen usko, jolle kaikki oli mahdollista. Lieneekö meillä kenelläkään.

Ajattelin että kun apostolit näkivät Jeesuksen parantavan sairaita ja herättävän kuolleita, tai muita tunnustekoja kuten ruokaihmeitä, eivätkä apostolit useinkaan uskollaan päässeet lähellekään, niin miten sitten meidän, jotka emme ole niitä tekoja nähneet. Ainoastaan kuulleet ja kaikki on uskon varassa.

Ja toki näitä paljon voidaan tehdä tieteellisen tiedon pohjalta, mutta tarkoitin nyt uskon- ja voimatekojen kautta, kuten Jeesus teki ja mihin hän viittasi.

1 tykkäys

Olen sitä mieltä, jos Jumalalla olisi tarve siirtää vuori jonkun uskovan kautta, niin hän kyllä antaisi tälle uskovalle hengen, jossa hän käskisi vuoren siirtyä ja se siirtyisi. En kuitenkaan näe, että tällaista tarvetta tulisi?

Olen tätä joskus miettinyt lenkillä ollessanikin kun ihmiset taluttavat minua vastaan “kerrostalon” korkuisia koiria, että jos niistä joku hyökkäisi kimppuni, niin lähtisikö se lätkimään jos käskisen sen niin tekemään Jeesuksen nimessä ja tullut tulokseen, että lähtisi silloin kun olisin yhtä Jumalan Hengen kanssa ja Jumala tahtoisi niin tapahtuvan jostain syystä. Olen kuitenkin syvästi tietoinen että Jumala varjelee omiansa ilman mitään tällaisia esityksiä, ellei hänellä ole erityisesti jokin muu tarkoitus mielessään?:blush: