Miten voisi varmuudella tietää, milloin kuolema koittaa? Voi tulla äkillinen sydän- tai aivoinfarkti tai liikenneonnettomuus. Ei siinä enää ehdi anoa pelastusvarmuutta.
Enkä osaa kyynelin anoa tällaista asiaa, jos se ei oikeasti itketä. En pysty kokemaan tätä voimakkaana tunnekysymyksenä vaan etsin perusteluja, jotka vakuuttavat.
Minä provosoiduin aiemmin on,on,ei,ei -blogissa kyseisen kirjoittajan kommentista, mutta tulin pian immuuniksi. Huomaan, että hänellä on erikoisia näkemyksiä luterilaisuudesta. Mutta ei haittaa minua yhtään.
Tinppa on ex-lutsku. Osa jutuista on ihan piruilevaa provoa. Mutta, kaikella rakkaudella, käännynnäisten suhtautumisessa on monesti vähän tällaista “Kiitos Herralle että pääsin pois sitä helvetin esikartanosta tähän suitsukkeentuoksuiseen paratiisiin, jossa ulosteetkin ovat hyväntuoksuista öljyä hiuksillani” -dynamiikkaa. Timolla ei koskaan tietenkään. Timo on hyvä tyyppi, jonka kanssa pitäisi päästä kaljalle pitkästä aikaa.
Muistuttelen aina joskus miten Seppo A. Teinonen suhtautui luterilaisuuteen taannuttuaan katoliseksi. “Kun on palattu isoäidin luo, niin ei puhuta pahaa äidistä.” Se on parasta ja viisainta mitä Teinonen on sanonut.
D
Tuo on kaunis lainaus!
Kiitos. Taantuminen kuvaa minustakin kauniisti paluuta historiallisille juurille. Se ei ole pelkästään älyllistä rappiota kuvaava termi.
D
Ehkä Teognostoksella oli kummallinen käsitys, jonka mukaan papeille annetaan valmistautumisaikaa? En tiedä. Muualla hän puhuu pelastusvarmuuden saavuttamisesta yhdistämättä sitä hyvin läheiseen kuolemanhetkeen. Raamatussakin todetaan kuoleman hetken epävarmuus ja yllättävyys. Jaak. 4:13-15 ja: “On vain askel minun ja kuoleman välillä.” (1 Sam. 20:3)
Filokalian samassa kirjoituskokonaisuudessaan Teognostoksen ehto pelastusvarmuudelle on mitä ilmeisimmin himojen kahleiden katkaiseminen.
“Jos janoat todellista tietoa ja täyttä varmuutta pelastuksesta, tutki ensin, kuinka voit katkaista himojen kahleet, jotka sitovat sielusi ruumiiseen. Kun olet vapautunut kiintymyksestäsi aineelliseen, laskeudu alas nöyryyden syvyyksiin, niin löydät pelastuksen kallisarvoisen helmen, joka on kätkettynä jumalalliseen tietoon ikään kuin simpukankuoreen. Se on sinulle Jumalan valtakunnan kirkkauden pantti.”
(Filokalia 2. 1986, 272:10. Pyhittäjä Teognostos)
Minua edellisessä viestissäni näkyvässä Teognostos-lainauksessa kiinnitti erityisesti huomiota kohta “ylpeillen kuvitellut omistavasi sen”. Kun luterilaisuudessa pelastustaan yksin armosta, silloin ei ainakaan ole järjellistä tai oppiin perustuvaa ylpeilyn aihetta, kun siis saa luterilaisena pelastusvarmuuden. Yksin armosta pelastuminen on verrattavissa siihen, kun rikollinen saa armahduksen eikä joudu teloitettavaksi. Niin kuin rikollisella ei ole mitään ylpeilyn aihetta siitä, että vapautuu tuomiosta, samoin ei yksin armosta pelastuvalle ole ylpeilyn aihetta pelastuksestaan. Ylpeilyyn ei ole älyllistä syytä. Mutta jos edellytetään vapaa tahto ja sen merkitys lopullisen pelastuksen saavuttamisessa synergistisesti, ylpeilyyn voi periaatteessa olla aihetta.
Aha. Täällä on tällaista sisäpiiritietoa, josta en ole perillä. Ensalkuun sitä ottaa tosissaan kaiken, mutta kyllä itsekin huomasin, että aivan turhaa provosoitua. Jos jutut menee selvästi överiks, ei kannata reagoida.
Timo on taitava kirjoittaja. Kyllä minullakin palaa pinna välillä.
D
Huomaan, että olen Teognostoksen kanssa täysin eri aaltopituudella. Oma uskoni on maanläheistä, yhtä tavallista kuin arkielämäni muutenkin. Ei ole laskeutumista nöyryyden syvyyksiin, eikä nousemista pyhyyden korkeuksiin. Mutta eihän pelastusta Raamatun mukaan sieltä löydykään. Ei tarvitse laskeutua eikä nousta mihinkään, vaan “Sana on sinua lähellä, suussasi ja sydämessäsi” - ja kirjoitettuna myös.
En kyllä tarkoittanut taantuminen-sanavalintaasi, vaan Teinosen lainausta 
Kyse on lähinnä siitä, että jotkut palstalaiset ovat kirjoitelleet täällä jo toistakymmentä vuotta. Siinä ajassa oppii tuntemaan toisen, ja tietää taustasta aika paljon. Osa kirjoittajista on esim. vaihtanut kirkkokuntaa sinä aikana, kun on ollut foorumilla aktiivisena. Toki meidän pitkäaikaisten kirjoittajien pitäisi varmasti paremmin osata ottaa huomioon sekin, että tässä ei kirjoitella pelkästään vanhoille kavereille, vaan myös vieraammille. Ja tutuksi tullaan kun kirjoitellaan - kiva kun olet mukana!
En voinut vastustaa 
D
Kiitos. Ei ole ihan helppo tulla sivusta entuudestaan kiinteään porukkaan. Ottaa aikansa. Eivätkä kaikki aiheet välttämättä kiinnosta tai niistä ei keksi mielekästä kommentoitavaa. 
Porukassa osa on ollut pitkään, osa lyhyemmän aikaa. Osa kirjoittaa säännöllisesti, osa silloin tällöin kausittain. Osa tuntee toisista kirjoittajista osan myös foorumin ulkopuolelta, osa ei. Eli ei ole kyse ihan kiinteästä porukasta sentään tälläkään foorumilla. Kirjoittajia tulee, menee, ja palaa. Osa kirjoittaa monta viestiä päivässä, osa taas pääasiassa lukee viestejä, ja kommentoi vain harvakseltaan. Joku voi olla vuosiakin tauolla, ja palata taas sitten jatkamaan keskusteluja siitä, mihin viimeksi jäi. Kaikkia ei myöskään kiinnosta samat aiheet, eli jos seuraa vain joitain aiheita, voi olla kokonaan törmäämättä osaan keskustelijoista.
Timo on hyvä tyyppi. Otan provoilut huumorilla, joksi ne kai on tarkoitettukin. En muista kumpi meistä on ollut täällä kauemmin. Minulla tuli nyt 15 vuotta täyteen tässä tai ensi kuussa.
Teinonen taisi tehdä enemmän kuin puhui…Muistellaanpa vain mittavaa kristillisten klassikoiden ja mystikoiden teosten käännöstyötä, joka valtaosaltaan tapahtui rohvessorin ollessa vielä luterilainen…
No, tuo on miten Teinonen asian ilmaisi. En ota kantaa hänen teoksiinsa. Käytän ainoastaan Symboliikan peruskurssi teosta, joka on ylittämätön. Muuten en lue Teinosta, enkä hänen käännöksiään. Uskonnollinen vakaumukseni ei salli mystiikkaa.
D
Minusta Heinrich Hansen on asian muotoillut paremminkin.
- Similis est protestantismus filio degene""ri, de quo legitur in parabola Domini Luc. 15; ecclesia Romana similis est filio, qui in domo patris remanserat, qui probitatem suam jactans dicit: Ecce filius tuus, qui substantiam suam devoravit cum meretricibus!
- Surgat et redeat nunc protestantismus, non ad ecclesiam Romanam vel catholicismum, sed ad catholicitatem; non ad fratrem, sed ad patrem et ecclesiam matrem.
Sattuvasti sutaisi Hansen. Pitäisi joskus kääntää nuo 95 teesiä.
D
Vanhalle puolelle aloittelin joskus kääntämään, mutta ei ne paljon kommentteja saaneet, niin jäi homma kesken, Proxy-vainajalta kyllä tuli hyviä kielenhuollollisia ohjeita. Ne ovat nyt sinne hautautuneet ja en tiedä, onko tallella missään minulla luonnoksia.
KORJAUS
Olenkin ne joskus kopioinut tänne uudelle puolelle, vanhat kommentit toki ovat siellä vanhalla puolella.