Minä tunnen useita entisiä esikoislestadiolaisia, jotka ovat jättäneet liikkeen jo aiemmin ja vaikuttavat nykyään muissa herätysliikkeissä. Lisäksi tunnen yhden perheen, joka edustaa tuota sakramenttiseparatismia vastustavaa haaraa.
Esikoisten luterilaisuudesta sen verran, että he ovat perinteisesti puhuneet ennemmin Lutherin opista kuin luterilaisesta tunnustuksesta. Heille Tunnustuskirjat eivät ole olleet niin merkitykselliset kuin jotkin valikoidut Lutherin kirjat tai oletukset Lutherin opetuksesta. Tämä on toki karkea yleistys, yksilötasolla on varmasti toisin, ja käsittääkseni esimerkiksi tutustuminen Lutherin oikeisiin ajatuksiin on vilkastunut tämän kriisin yhteydessä: osa on halunnut ottaa selvää, missä määrin liike oikeasti seuraa väittämäänsä Lutherin oppia. Jyrkimmät esikoiset muuten väittävät, että kaikki ne Lutherin kirjat, jotka eivät sovi heidän opinkäsitykseensä, on väärennetty. En tiedä kuinka laajaa tuollainen ajattelu on, toivottavasti marginaalista. Mutta olemassaolevaa kuitenkin.
Esikoisuushan on jo aiemmin jakautunut. Päälinja on selvästi suurin, Suomessa yli 10 000 henkeä, saa nähdä miten jako tulee tulevaisuudessa menemään. Rukoushuoneethan jäävät separatisteille, niiden sijainnin näkee näiltä sivuilta: http://www.esikoislestadiolaiset.fi/ Nyt syntyneen porukan nettisivut taas ovat täällä: http://www.esikoiset.fi/ (salasana on “Esikoiset”, en ymmärrä miksi tuossa edes on salasana.) Seuratoiminta näyttää heillä lähtevän pikku hiljaa liikkeelle, Lähinnä Turun, Helsingin, Tampereen ja Lahden tienoilla. Saa nähdä, miten muualla tulee käymään.
Mutta tosiaan, 1965 on esikoisista irtautunut leeviläisyys, jonka jäsenmäärä on noin 200 henkeä. He erkanivat suurelta osin siksi, että Laestadiuksen postillasta otettiin uusi painos, jota oli kielellisesti uusittu ja tiivistetty. Heidän mielestään se oli Jumalan sanan vääristelyä (kyllä, luitte oikein). He omaksuivat esikoisuudesta Lapin vanhimmat liikkeen johtajina, eli myös heidän johtajansa asuvat Ruotsin Lapissa. Tähän vaikutti varmaan se, että leeviläisten perustajista August Isaksson ja Levi Älvgren olivat Lapin vanhimpia. He katsoivat yksin jääneensä edustamaan sitä jatkumoa, joka kulki Laestadiuksesta Juhani Raattamaan kautta Lapin vanhimpiin. Heillä on siis eräänlainen apostolisen suksession ajatus. Ainakin Euran ja Laitilan tienoilla heillä on toimintaa, ja useilla muillakin paikkakunnilla silloin tällöin. Yhden heidän vanhimmistaan, Lauri Koistisen, kotisivut ovat nämä: http://www.koistinen.se/
Leeviläisyydestä erkani 1977 steeniläisyys, ruotsalaisen saarnaaja Sten Johanssonin johtamana. Synty juonsi pitkälti arvovaltakiistoista: Johansson oli sitä mieltä, että ryhmän syntyvaiheista kertovaan kirjaseen ei tarvittaisi mukana olleiden henkilöiden allekirjoituksia, vaan teksti itse puhuisi puolestaan. Kun hänen neuvoaan ei toteltu, hän loukkaantui ja alkoi pitää omia seuroja (voi olla, että käyttämäni lähteet ovat puolueellisia). Hän sai mukaansa kaikki USA:n ja Norjan leeviläiset, mutta menetti ne jo 1979 niskalaisuudelle. Niskalaisuus on nykyään ehkä jo tyystin hiipunut, eikä steeniläisiäkään ole kuin 20 lähinnä Suomessa.
1994 leeviläisistä irtosi jonkinkokoinen porukka, joka ainakin osin johtui niinkin kummallisesta seikasta kuin siitä, että leeviläisten vanhin totesi Niilo Yli-Vainion tekemien parantamisihmeiden olevan Jumalasta. Tämä ei oikein sopinut tiukasti tulkittuun seurakuntaoppiin, joten osa lähti erilleen, muitakin syitä kai oli. Siinäkin ryhmässä tuli sitten ristiriitoja, mutta ainakin yksi osa sitä on yhä olemassa. Ryhmistä varmaan pienin ja tiukin, tenhoslaisuudeksi erään kutsuma, Tenho Sukarin johtama porukka. Mutta heillä on nettisivut, johon he ovat koonneet aimo läjän kirjeenvaihtoa vuosikymmenten varrelta: http://www.lestadiolaisuusalkuperaisena.fi/ Tuo Sukari on ollut sekä esikoinen, steeniläinen että leeviläinen, eli polemiikkia on käyty moneen suuntaan. Lähdekokoelmana kiehtova sivu, mutta hengellisenä liikkeenä lakihenkinen, esikoisuuden rigoristista perinnettä tiukasti kannattava lohkeama. Itseäni ahdistaa porukka, joka panee suuren painon kesämökkien ja postikorttien kaltaisten suurten kysymysten ylenpalttiselle vatvomiselle ja tuomitsemiselle. Välillä tuntuu, että tuo Sukari on poistunut kulloisestakin liikkeestään aina, kun se on ollut menossa terveempään suuntaan.
Lohkeamia on siis ollut ennenkin, mutta tämä nyt meneillään oleva lienee kuitenkin historiassa merkittävin. Leeviläisyys oli sitä tähän asti.
Olisi kiintoisaa kuulla enemmänkin lestadiolaisten käsityksistä, ovat minulle aika tuntemattomia, vaikka tien toisella puolella asuu isohko perhe heikäläisiä…