Esikoislestadiolaisuus jättää kirkon

7 viestiä siirrettiin uuteen ketjuun: Pyhäin yhteys

SanGennaro, olet ihan oikeassa ettei 200 vuotta ole pitkä aika, ei edes luterilaisen kirkon kontekstissa. Luterilaisen kirkon muuttuessa yhteiskunnan kontekstin mukaan on kuitenkin aivan käsittämätöntä, että tällainen kulttuuris-sosiaalinen aikakapseli on säilynyt nykyaikaan, ja senkun vahvistuu irtautuessaan. Yhteiskunnan sekularisoituminen, uskonnonvapaus ja konstantinolaisen kytköksen purkautuminen mahdollistaa varmaanikin tällaisten aikakoneiden olemassaolon. Enää valtiokirkko ei estä sulkeutumasta omaksi eristäytyneeksi ja teokraattiseksi mikrovaltioksi, jossa pelaavat omat lainalaisuudet; ja jossa on oma itsenäinen valtahierarkia joka ulottuu kauas hengellisestä regimentistä maalliselle puolelle kansalaisten makuuhuoneisiin asti.

Mietin lähinnä sitä, että onko sielullinen sinulle lähtökohtaisesti jotain negatiivista, epäpyhää ja profaania? Jos on, niin kuulostaa oudolta. Sielu on Jumalan luoma hyvä asia ja siihen liittyvät asiatkin ovat voittopuolisesti positiivisia, pyhiä ja hyviä. Mutta voi ihmisellä tietysti olla sielullisia ongelmiakin. Lähtökohtaisesti sielullinen ei kuitenkaan ole negatiivinen laatusana, vaan se ilmaisee vain sitä, että puhe on sieluun liittyvästä, sitä jollain tavalla sivuavasta asiasta tai ilmiöstä.

Joissakin protestanttisissa piireissä sielullista (psykhikos) käytetään paljonkin vastakohtana hengelliselle (pneumatikos). Perusteena on 1 Kor 2:14-15: luonnollinen (psykhikos) ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, – – hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan.
Tässä sielullisuus tarkoittaa juuri ihmisen luonnollista järkeä ja hengellisyys Jumalan Hengen johdatusta.

2 tykkäystä

Lestadiolaiset pitävät itseään luterilaisina. Mutta… kun lestadiolaisuudessa kutakuinkin tavallisen seurakansan parissa oppia ja tunnustuskirjoja tutkitaan perin niukasti. Niin oleellisempaa on ymmärtää tässä yhteydessä, ettei tavan rivilesta tiedä mitä luterilaisuus on. Ja toinen pointti on se, ettei asioita katsota siitä näkökulmasta, heidän “pelastuskysymyksensä” painopiste on toisaalla.

Juttelin jonkin aikaa sitten erään luterilaisen papin kanssa näistä lestadiolaisista. Olin juuri todistanut kuinka paikallisen kirkkoherran puhetta oli tulkattu maahanmuuttajille ja kirkkoherran sanoessa “ehtoollinen on Kristuksen liha ja veri”, tulkki käänsi “ehtoollinen symboloi Kristuksen lihaa ja verta”. Heitin sitten vitsinä papille että “tulkkihan mokoma kääntää zwingliläisittäin - Luther olisi varmaan heittänyt tuollaisen ulos”, niin pappi vastasi minulle lestadiolaisilla olevan sakramenteista sen suuntaisia käsityksiä (kirkkoherra on lestadiolainen). Ehkä tulkkia ei siksi heitetty kirkosta ulos :wink: Olisi kiintoisaa kuulla enemmänkin lestadiolaisten käsityksistä, ovat minulle aika tuntemattomia, vaikka tien toisella puolella asuu isohko perhe heikäläisiä…

1 tykkäys

Kaikkia lestadiolaisia ei voi niputtaa samaan pakettiin. Tulisi aina selvittää mitä alalajia he ovat. Ja yhteisön sisälläkin opetus vaihtelee suuresti, paikkakunnasta riippuen. Jopa eri suvut uskovat hiukan eri tavoin. Tämä johtuu opittomuuden opista.

Itse tiedän lähinnä esikoislestadiolaisista, joten vastaan heidän osaltaan. On totta, että esikoisuudessa ainakin on reformoitua sakramenttioppia.

Jotkut harvat saarnaajat opettavat luterilaisittain, että Ehtoollinen on armonväline. Se voi synnyttää uskon. Nykyään nuo saarnaajat kuuluvat ei-separatistihaaraan.
Toiset opettavat (epäloogisesti!), että ehtoolliselle mennään uskon kanssa, sillä ehtoollinen ei synnytä uskoa vaan on kristittyjen ateria. Se on siis vain uskon vahvistus, jonka voimalla voi sen jälkeen mennä saarnaajan tai jonkun toisen Pyhän Hengen omaavan kristityn luo hakemaan synninpäästöä, joka on SE ainoa varsinainen pelastava armonväline.

Kastekaan ei ole armonväline useimmille sepa-esikoisille, vaan yleensä se on portti näkyvään seurakuntaan ja lupaus myöhemmin ymmärtävällä iällä tapahtuvasta uudestisyntymisestä ja Pyhän Hengen tulikasteesta. Kasteopeista on eri variaatioita. Ei-separatistit käsittävät kasteen yleensä luterilaisemmin.

1 tykkäys

timo_k, olen käsittänyt sielullisuus-sanan suunnilleen niin kuten Juho tuossa esitti. Sielullisuus ei sinänsä ole negatiivista. Se vaan kuuluu maallisiin asioihin.

@PekkaV:lle lämpimästi tervetuloa foorumille! Kiinnostavia näkökulmia. Nimimerkin @Markus tiesinkin olevan taustaltaan esikoinen, että teiltä saa tähän aiheeseen oikein hyvää näkökulmaa.

Toivon, että sen lisäksi että lyhyt kuvaukseni esikoisten aiemmista hajaannuksista oli paitsi paikkansapitävä, myös mielestänne asiallinen. Jälkeenpäin ajatellen se ehkä nosti esille hieman humoristisessa sävyssä asioita eri ryhmistä, eikä tarkoitukseni ole kuitenkaan pilkata ketään. Tunnen tosiaan useita entisiä esikoisia ja yhden tuossa uudessa ryhmässä toimivan pariskunnan, ja he kaikki ovat toki valittaneet liikkeessä monesta asiasta, mutta siellä he kuitenkin ensi kerran ovat saaneet Jeesuksesta kuulla. Että on sillä ollut heillekin oma arvonsa, vaikka nykyään monet heistä muualla vaikuttavatkin.

Keskustelu pyhäin yhteydestä siirretty uuteen ketjuun.

@Stieleiche , luin kuvaustasi esikoisuuden kommervenkeistä mielenkiinnolla, siinä oli tapahtumia joista en ollut kuullutkaan, ja tapahtumia joita en enää muistanut. Tiettyä tragikoomisuutta asioiden kulkemuksissa on kieltämättä nähtävissä, vallankin siis noissa pikkuryhmien sooloiluissa. :slight_smile:

Noita vanhempia hajaannuksia kun katselee historiallisesta näkökulmasta, niin niissä ei ole itselle mitään henkilökohtaisesti koettua, ja ne näyttävät kyllä hiukan hilpeän höperöiltä draamoilta, ainakin tosiaan itselleni.

Mitään hauskaa ei asioissa varmastikaan ole ollut niiden ihmisten mielestä, jotka ovat välirikkojen aikaa omassa elämässään läpi käyneet. Kuten nytkin monelle tämä hajaannus on aivan valtavan kova paikka, kun jakolinja kulkee pahimmillaan perheen läpi, niin kuin myös sukulaisten ja ystävien läpi. Siinä on henkinen hyvinvointi isolla koetuksella.

Uskompa silti, että parempi mennä koetuksen läpi, kuin pysyä harhassa.

1 tykkäys

Stieleiche kyseli, onko hänen selvityksensä esikoislestadiolaisuudesta totuudenmukainen meidän etnisten esikoisten mielestä. Kyllä on.

Saatan teillekin tiedoksi separatisti-esikoisten voimassa olevan ohjeen kasteen rekisteröinnistä. Ohjeen lopusta selviää, että separatismi on oma tunnustuskunta. Separatistikirkko ei tunnusta ev-lut kirkon oppia, vaan oman tulkintansa Raamatusta ja Lutherin opista. Voin joskus paremmin selittää, mitä separatistien oma tulkina on.

Kasteen rekisteröintiohje, vs 1.0, 12.8.2016 .pdf (25,4 Kt)

Tenttikirjana teologisessa (Jnsuu) tuosta pietismin historiasta ainakin aiemmin käytössä on ollut Johannes Wallmannin Totinen kääntymys ja maailmanparannus, pietismi kirkkohistoriallisena ilmiönä. Kuulemma tuskainen tentittävä valtavan henkilögalleriansa vuoksi.:nerd:

3 tykkäystä

Suosittelen samaa kirjaa. En parempaakaan osaa neuvoa.

“Lahko” kuuluu tuoreen moderointilinjauksen mukaan palstalla kiellettyihin termeihin. Siivoaisitko viestisi tältä osin.

1 tykkäys

Mukava @Markus, kun kirjoitat täällä. Kuvaat tuossa toisiksi viimeisimmässä kappaleessa saman asian, mitä olen itsekin tuonut esiin siellä essupalstalla. Olen ilmaissut skeptisen asenteeni siellä sen suhteen, etten oikein jaksa uskoa ettäkö ilman oppiriitoja tulevassakaan yhdistyksessä sen viisaammaksi meno muuttuu. Minähän en ole esikoislestadiolainen ollut koskaan, joten moni essu loukkaantuu että ylipäätään tässä tilanteessa nokkani pistän heidän asioihinsa. Olen yrittänyt pysytellä hiljaa nyt viime aikoina, etten ketään loukkaisi. Muistaakseni olin ensimmäinen, joka nostin viime keväänä kissan pöydälle koskien Lestadiuksen saarnoja. Käytin erimerkkinä tuota, koska esikoislestadiolaisuudelle on tyypillistä että niitä saarnoja edelleen luetaan seuroissa. Vanhoillisuuden puolella ei lueta, eikä LLL muutenkaan ole mitenkään erityisen korostetussa asemassa. Ennustin, että siitä nyt ainakin käydään ensimmäiset väännöt luetaanko niitä edelleen vai ei. Ja siitähän se sitten alkoi. Minun mielipiteellä ei ole mitään merkitystä. En ole siihen yhdistykseen liittymässä. Minusta Lestadiuksen saarnoja ei pitäisi enää lukea essuseuroissa.

JHK:lle suunnittelin vastavani jotain älykästä. Mutta viimeaikaiset kiireet ovat syöneet naisesta kaiken mehun. En muista enää mitä oli päivällä mielen päällä. Kiitos kuitenkin mielenkiinnosta. Minä tiedän toki paljon lestadiolaisuudesta, koska olen siinä kasvanut, mutta mikään akateemikko en ole. Helpompi minun on vastata, jos joku kysyy jotain mikä kiinnostaa. Minähän olen lähtenyt pois vanhoillislestadiolaisuudesta jo vuosikymmeniä sitten.

Essupalstalla mielenkiintoista on ollut verrata vanhoillisuuden ja esikoisuuden eroja ja yhtäläisyyksiä. Mietin pitkään, mikä pitää essun niin tiukasti kiinni siinä yhteisössä, “kristillisyydessämme”, kuten he itse ilmaisevat. Yhteisessä rakkaudessa halutaan pysyä, se on jotenkin konkreettisempaa ja ilmeisempää kuin vanhoillisuuden puolella. Aloin googlaamaan, löysinkin ihan sattumoisin Siltalan ja Poutiaisen artikkelin; Maallikkosaarnaajan retoriikkaa: uskonnollinen puhe yhteisön rakentajana. Siihen linkki: https://jyx.jyu.fi/dspace/bitstream/handle/123456789/22846/Prologi2009_64-83_Siltala_Poutiainen.pdf?sequence=1

2 tykkäystä

Tämä viimeinen kohta on kyllä hätkähdyttävä tuossa dokumentissa:

Evankelisluterilaiset seurakunnat rinnastavat esikoislestadiolaisten ja Luther-säätiön suorittamat
kasteet. Jälkimmäisen kanssa kirkko on toisinaan edellyttänyt jäseneksi ottamisen yhteydessä
vanhempien suullisesti vakuuttavan, että he sitoutuvat kasvattamaan lasta ev.lut.kirkon opin
mukaan. Sellaiseen vanhempien ei tule suostua, sillä me haluamme lapset kasvatettavan
Raamatun ja Lutherin opin mukaan.

Eli siis toisin kuin Luther-säätiö/Lähetyshiippakunta, jonka separatismi johtuu siitä, ettei luterilaista tunnustusta sen mukaan kirkossa enää kunnioiteta ja sen pitäisi palata alkuperäiselle kannalleen (karkea yksinkertaistus, mutta kuitenkin), niin esikoisten separatistisessa ryhmässä kirkko on ollut siis väärässä kaiken aikaa, se kun ei missään vaiheessa ole tulkinnut “Lutherin oppia” esikoislestadiolaisen tulkinnan mukaan. En kyllä ymmärrä, miksi he edes haluavat olla osa Suomen ev.lut. kirkkoa

1 tykkäys

Liitän tähän vielä linkit Kotimaa24 sivuston kirjoituksiin:

Tutkija Palola: “Kulkeeko vanhoillislestadiolaisuus saman tien kuin esikoisuus?”

Arkistojen aarteita: Lestadiolaisen hajaannuksen juurilla:

Hirmu mielenkiintoisia linkkejä olet tuonut luettevaksi. Niissä on paljon sellaista, jota olen ikäänkuin tunnistamatta ihmetellyt.

Jännä muuten, että tuossa “maallikkosaarnaajan retoriikassa” ei sattunut kohdalle yksi itselleni silmiin (korviin) pistänyt piirre, eli puheen nouseva intensiteetti, jos niin voisi sanoa. Puhe alkaa siis normaalisti, mutta kiihtyy loppua kohti yhä hurjempaan poljentoon, joskus enemmän tai vähemmän itkuiseen huutamiseen. Moinen taitaa tosin olla enimmäkseen Lapikaanin käytössä, ja siinä samalla se muodostaa tulkkauksen kanssa melko erikoisen kuuloisen setin, kun tulkkaaja joko pysyy tai ei pysy fiiliksessä mukana.

Itselleni tuo “hengellinen pumppaus” oli yksi ärsyttävimpiä juttuja, ja ehkä ainakin osasyy sille, että tunnen valtaisaa rauhallisuutta ja hyvää oloa sekä ortodoksista että katolista liturgiaa seuratessa.

1 tykkäys

Olen muutamia kertoja uteliaisuudesta käynyt tutustumassa noihin esikoislestadiolaisten seuroihin. Ajattelin, että on parempi omin korvin kuulla ja tehdä siitä omat päätelmänsä. Onhan sillä merkitystä, millaisen vaikutelman paikan päällä saa. Ei ole pelkkien nettikeskustelutietojen varassa se oma käsitys sitten ainakaan.

Siltala & Poutiaisen artikkeli stemmasi hyvin tuohon kokemaani. Vanhoillisuuden puoleellekin joiltakin osin sovellettuna. Fraseologian avulla yritetään laittaa ihmisille tunteita, joita heillä ei välttämättä ole. On jäänyt mieleen esimerkiksi; “Haluammehan vaeltaa Jumalan lapsina”. Ainakin minulle jäi kuva aikoinaan, että painopiste on sillä omalla haluamisella. Kun riittävästi ja oikealla mielellä haluaa, silloin säilyy Jumalan lapsena. Oma kilvoitus. Tekojen tie pelastukseen.

Se esikoislestadiolaisseurojen varsinainen saarna oli käsittääkseni saarnamieheltä, joka seuraa Lapin Wanhinten ohjeita. Tää viimeisin tutustumiseni siis. Olihan se tosiaan erikoista. Siis seurata tuota volyymin nousua. Kuinka INTERNETTI ON PERKELEEN JUONIA! KESKUSTELUPALSTAT SONTAKASOJA!!! Tuntui kuin Lestadiusvainaan suusta olisi suoraa lainausta käytetty kun saarnattiin huoruuden synnistä.

Minä katselin varovaisesti ympärilleni, miten sakki reagoi. Nämä istuivat hievahtamatta paikoillaan. Minusta tuntui, että repeän. Tilanne oli koomillinen. Yritin kaikin keinoin hillitä nauruni. Se saarnamies huusi ihan tosissaan.

Näen asian sillä tavoin, että saarnamiehet sekä essuissa että lestoissa liikuttuvat saarnojen lopussa. Sana puhuttelee heitäkin. Ja uskon, että he aidosti tuntevat huonoutensa ja syntisyytensä kun joutuvat sille paikalle. Tämä siis koskee oikeastaan näitä maallikkosaarnaajia. Papit ovat “asiallisempia”. Mutta pappejahan essuissa ei ole saarnamiehinä ollenkaan. En usko, että vanhoillisten puolella teeskennellään mitään fiiliksiä Mutta näinhän itsekin mihin @Markus viittaat. Ymmärrän kyllä mistä puhut. Ajattelin tuolloin kuunnellessani, että ihme hommaa. Ensin hän saarnaa hyvin lakihenkistä tekstiä ja sitten siinä lopussa ei ollut edes evankeliumia oikeastaan nimeksikään. Hämmästyin kun hän sitten jotenkin sai puserrettua itsestään katumuksen tapaista. Tää just ongelmallista, että jos nähdään että se liha tarkoittaa muita, eikä tajuta että kyse on sanan sattuessa minusta. Minä.

Ensinnäkin essusaarnoja on vaikea kuunnella. Pisteitä ei ole missään kohti. Ei hengähdystaukoja. Kaikki tulee yhtenä pötkönä. Sivulauseesta hypätään jo johonkin ihan muualle, punainen lanka on jäänyt multa ymmärtämättä. Mutta kyllä se loppurukous sitten oli hyvinkin sielua ruokkiva, sen piti eri mies. Tämä onkin melkoinen ongelma käsittääkseni esikoisuudessa, että siellä on näitä tosi hyviä minunkin mielestäni puhtaasti saarnaavia ja sitten on niitä jotka sekoittavat mun mielestäni täysin lain ja evankeliumin.

Teatraalinen saarnaustapa ei tietysti ole lestadiolaisten yksinoikeus. Se on jotain, mitä itse kovasti vierastan, olivatpa temput sitten mitä vain. Taannoin kuuntelin erään vanhan viidesläisen julistajan puhetta ja kyllä falsetot ja äänensärkymiset tuntuivat niin teennäisiltä, että pahaa teki. Makukysymys toki. Mitä Laestadiukseen tulee, minulla on hänen Uusi Postilla hyllyssä ja pidän kyllä niistä saarnoista. Samoin pidän monista lestadiolaisista lauluista, niistä vanhoista, isän isoäiti oli lestadiolainen ja meillä oli hänen perujaan vanhoja Siionin lauluja ja virsiä isoisän hyllyssä. Taisin isälle sanoakin, että haluaisin Ida-mummon Siionin laulut itselleni, mutta en sitten saanut. Lapsena pidin niitä kovasti lukea, kun oli hienoa morsius- ja verimystiikkaa niissä lauluissa.

2 tykkäystä