Vanha sanonta oli joskus:
Suomessa on kolme korvaamatonta: Kekkosta ei korvaa kukaan, Karjalainen ei korvaa ketään ja vakuutusyhtiöt eivät korvaa mitään.
3 tykkäystä
Minulla ei ole ollut siellä ikinä vakuutuksia, mutta eräs T-alkuinen espoolaisen kaupunginosan kaima vakuutusyhtiö on tuttavien ja sukulaisten kokemusten perusteella tosi nihkeä. Ja itsekin muistan asioiden olleen tosi hankalia, kun kolarin toisella osapuolella oli siellä vakuutus. Itse olen Pohjolasta ja Ifistä saanut korvaukset helposti, tosin eivät ole olleet niin isoja (paitsi tuo kolari, jossa olin itse ns. kärsinyt osapuoli ja auto meni lunastukseen, siinäkin Ifillä homma toimi, mutta tuo toinen oli hankala.)
En suinkaan kiistä sitä, etteikö markkinatalous voisi johtaa myös pöhköihin lopputuloksiin.
Ajattelen kuitenkin, että kapitalismi on varsin luontainen järjestelmä isommissa ryhmissä. Kymmenen hengen heimolle toimii kommunismi, mutta se ei skaalaudu luontevasti.
Markkinataloudessa hinta kertoo eräänlaisen integraalin yli kaikkien tuotantoprosessien. Mustikkapiirakan hinnassa pieni osa kuvaa piirakkavuuan hintaa, josta osa tulee raudasta josta osa tulee malmista jne.
Ydinperheethän usein sisäisesti ovat jokseenkin kommunistisia talouksia ihan luonnostaan, mutta nykymaailmassa nekään eivät ole taloudellisesti itsenäisiä vaan täysin ulkoisista markkinoista riippuvaisia. Kommunismi toimii niin pitkälti kuin (i) ihmiset ovat solidaarisia toisiaan kohtaan, ja (ii) tarjonnasta ja kysynnästä (eli tuotannosta ja kulutuksesta) päättävien ihmisten välinen kommunikaatio toimii niin hyvin, että kokonaishyötyä pystytään ainakin suurpiirteisesti optimoimaan. Mitä isommaksi populaatio kasvaa, sitä huonommin kumpikaan kohta toteutuu.
1 tykkäys
Halveksittavien ansaintakeinojen paha kolminaisuus täydentyy mielessäni: pankkitoiminta, vakuutusbisnes, mainonta.
Mainnon tapauksessa oleellinen kysymys on sama kuin noissa kahdessa edellisessä: onko mainonta itsessään aina väärin vai onko olemassa hyvää ja huonoa mainontaa.
Mikä on mainos? Voiko mainos ja julistaminen samaistua? Voivatko ne olla samaistumatta?
Mainonnan teologiaa ei ole tullut vastaani. Jotain taisin lukea Neil Postmanin kirjasta “Huvitamme itsemme hengiltä - julkinen keskustelu viihteen valtakaudella”. Viihdettähän nuo mainoksetkin ovat. Ei kuitenkaan tarvita asiantuntijaa huomaamaan esimerkiksi sellaista kummallisuutta, että mainoksella ja tuotteella ei välttämättä ole juuri mitään tekemistä toistensa kanssa → mielikuva myy ja yhdistää.
Onko mahdollista, että mainoksella on jotain hmm… ontologista tekemistä mainostettavan kohteen kanssa vai onko kyseessä aina pelkkä kuva, joka viittaa poissaolevaan asiaan?
Muuan pakana luopui aikoinaan toimintansa mainostamisesta ja lausahti: “hyvä teko on oma mainoksensa”.
Kirkkoni mainostaa (kts. esimerkkikuva alla). Tapahtumista on etukäteisilmoituksia esimerkiksi lehdissä. Muuan Gordon Lathrop sanoi minulle, ettei kirkossa saisi olla mainoksia kesken jumalanpalveluksen.
Aiheeseen liittyvä uutinen. Alusvaatemallin kuvaaminen on yksi asia. Toinen asia on liittää Jeesukseen lause, jota hän ei ole lausunut ja vääntää hänen nimensä humoristiseen muotoon “Jezuz”. Tässä olemme minusta halveksittavuuden ytimessä, eikä tällainen vääntö ole valitettavasti ainoa kerta.
2 tykkäystä
Thorstein Veblen lienee lähtökohta mainonnan filosofiassa, siitä pääsee hyvin alkuun.
1 tykkäys