En nyt ole ihan varma, onko tämäkään ihan vimpan päälle luterilaisen opin mukainen lausunto. Meillä aikanaan ripariopetuksessa opetettiin ehtoolliselle neljä merkitystä: syntien anteeksisaamisen ateria, yhteyden ateria (yhteys sekä Kristukseen että toisiin seurakuntalaisiin), kiitosateria ja muistoateria. Ja Kristuksen ruumiin ja veren todellinen läsnäolo kaiken yläpuolella kattokäsitteenä. Näitä neljää merkitystä ei mun muistaakseni asetettu minkäänlaiseen ensisijaisuusjärjestykseen, ja omassakin hengellisessä elämässä tuntuu vaihtelevan, mikä niistä tuntuu milloinkin läheisimmältä ja puhuttelevimmalta.
Ja ei kai ehtoollinen sentään syntien sovitukseksi ole? Synnit on sovitettu, ja armonvälineiden kautta jaetaan syntien anteeksiantamusta. Mun mielestä eri asia. Mutta en tosiaan ole varma näistä.