Muokkasin ja laajensin avausviestiäni. Viesti nro 1.
Tässä luettavaa yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista luterilaisesta näkökulmasta: http://sley.fi/luennot/ESITYS/VanhurEK.html
Onhan nämä olleet tiedossa, mutta tällä tavalla koostettuna itkettävää luettavaa. Sielunvihollisen suuri unelma lienee, että usko hänen olemassaoloonsa kävisi yhä harvinaisemmiksi. Tämä oli kuitenkin pahin:
“Papit uskovat Jeesuksen neitseestäsyntymään vähemmän kuin kirkon työntekijät kokonaisuudessaan. Naispapeista Jeesuksen neitseestäsyntymiseen sanoo uskovansa vain joka toinen–”
Henkilökohtainen mielipiteeni, jota en kuitenkaan halua propagoida, on: erotkaa jo hyvän sään aikana.
Herättää kyllä melkoisia kysymyksiä. Mitä tuollainen pappi oikeasti itse ajattelee? Eikö kognitiivinen dissonanssi käy niin suureksi, että kaikki mielekkyys palvelutyöstä katoaa? Vai elääkö hän päinvastoin suurta unelmaansa, että pian, aivan pian kirkko on kaikenlaisista ylimääräisistä uskonnollisista höpinöistä riisuttu diakonialaitos, jollainen on kaiken aikaa tavoitteena ollutkin. Vaikea on ymmärtää. Edellisen kommenttini loppulausetta vedän takaisin sen verran, että parasta tietenkin olisi, että uskonsa menettäneet älyäisivät itse erota. Se olisi parasta kaikille. Näin kirkon enemmistö pysyisi uskovien hallinnassa.
Oikeasti huolestuttavaa on se, mitä tämä kehitys merkitsee kirkon jäsenten enemmistön näkemyksiä heijastavalle kirkolliskokoukselle. Muutos on hidas, mutta selvä. Ja kun evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksella on valta tehdä myös kristillistä oppia muuttavia päätöksiä. Mikä on käsittämätöntä ja suorastaan harhaista.
Ei ihminen tajua menettäneensä uskoaan.
Sehän juuri on Sielunvihollisen mahdollisuus.
Ihminen on hengellisesti kuollut, paatunut eikä tajua olevansa parannuksen tarpeessa.
Tämä on ollut taistelua Kainista ja Abelista lähtien.
Niin on oleva elonkorjuuseen asti, vehnä ja rikkavilja kasvavat rinnan.
Vaikuttaa kyllä, että nämä ovat uskonsa ihan tietoisesti hylänneet. Ja silloin luulisi tajuavan.
Sielunvihollinen toimii ja luopuminen edistyy.
Vielä tulee aika kun Suomen kansa etsii Jumalaansa.
Synnittömyyden tuntemus on hirvittävä Jumalan hylkäys.
Joh 6:44 Ei taida kenkään minun tyköni tulla, ellei Isä, joka minun lähetti, vedä häntä, …
Juuri siksi, että tilanne on, mikä on, ei voi eikä saa lupaa erota. Vielä on jäännös, ja eikö koko Raamattu ole jäännöksen ja siemenen historiaa?
Lupaus Abrahamin jälkeläisestä täyttyi vasta kun oli jo liian myöhäistä. Farao heitti poikalapset Niiliin, mutta yksi niistä pelastui kaislakoriin ja pelasti faraon käsistä sen siemenen, joka Abrahamille oli luvattu ja josta Vapahtaja oli syntyvä.
Kansa ei voinut laulaa Herran lauluja vieraalla maalla, ja se ripusti kanteleensa pajuihin, mutta kotiinpaluun päivä koitti sitten, kun sen enää ei olisi luullut tulevan.
Pieni Samuel annettiin pyhäkköön Jumalalle, mutta siellä papit joivat, varastivat ja huorasivat. Jumala kuitenkin tunsi lapsensa ja kutsui hänet profeetakseen.
Montako hurskasta pitää Sodomassa olla, jotta se säästyy? Kymmenen olisi riittänyt, kun Abraham sitä Jumalalta kysyi.
Ei, nyt ei pidä lähteä tästä kirkosta. Jos kaikki ne, jotka haluavat sen muuttuvan taas Herran huoneeksi, äänestäisivät seurakuntavaaleissa (joissa valitut edustajat äänestävät sitten myös kirkolliskokousedustajat) ja olisivat mukana seurakunnan toiminnassa vaikka hammasta purren, uskovat löytäisivät toisensa ja jaksaisivat yhdessä kestää ja odottaa.
Eteläisten hiippakuntien suurissa kaupungeissa on kuitenkin kaikkein parhaat mahdollisuudet vaihtaa kirkkokuntaa tai jättää kirkko kiehumaan omassa rasvassaan ja siirtyä kokonaan jonkin herätys- tai muun liikkeen suojaan harjoittamaan hurskautta. Se, että juuri nämä hiippakunnat nyt tuntuvat turmeluksen pesiltä, johtuu yhdeltä osaltaan siitäkin, että juuri näissä kaupungeissa, erityisesti Helsingissä, evankelis-luterilaisessa kirkossa Jumalaa palvellut Herran kansa virtaa kirkon reunamille tai kokonaan sen ulkopuolelle.
Nuo olisivat ihan painavia perusteluja, jos ajateltaisiin että Suomen evlut kirkko on ainoa oikea kristillinen kirkko. Minusta on selvää, että näin ei ole, ja siten juuri Suomen evlut kirkon säilymisellä sinänsä ei ole noin suurta merkitystä. On ollut olemassa muita kristillisiä kirkkoja ennen Suomen evluttia ja tulee olemaan muita kristillisiä kirkkoja sen jälkeenkin jos Suomen evlut joskus kokonaan sortuu.
Tämä on evankeliumi! Näin pitää toimia. Myös maallikoilla on omaosaltaan vastuu kirkosta. Papit joutuvat kirkolliskokouksen päätös sitomaksi ja nyt voi toimia kirkon ja sen ikiaikainen uskon puolesta. Toki papilla erityinen vastuu ja tehtävä uskosta ja uskollisuus siihen.
Minusta tuo on kamalaa puhetta.
Ei usko ja rakkaus pistä iloitsemaan pahan vallasta ja rakentamaan eriseuraa, vaan kärsimään ja kantamaan ristiä.
AlliGator kirjoitti hienosti.
[quote=“Yxinkertanen, post:148, topic:410, full:true”]
Minusta tuo on kamalaa puhetta.
Ei usko ja rakkaus pistä iloitsemaan pahan vallasta ja rakentamaan eriseuraa, vaan kärsimään ja kantamaan ristiä.[/quote]
En minä siitä iloitse, että Suomen evlut menee koko ajan huonompaan suuntaan. En niin ole kirjoittanutkaan, elikkä se on ihan sinun ajatuksesi. En myöskään kehota rakentamaan eriseuroja, sekin on sinun ajatuksesi.
Jos menettää uskonsa ev.-lut. kirkon kirkkouteen ja sen sakramenttien autenttisuuteen, niin ei ole mitään syytä jäädä. AlliGatorin kanta on mielekäs vain, jos pitää ev.-lut. kirkkoa oikeana apostolisena ja katolisena kirkkona ja uskoo sen kautta pääsevänsä osalliseksi Kristuksen kirkon mysteereistä (sakramentit).
Niin, ymmärrän toki sinun kantasi, mutta siinä joudutaan varmaan joistakin faktoista vaikenemaan.
Jos on luterilaisessa kirkossa, on Kristuksen kirkossa, niinhän se edelleen on sisäisistä ongelmista huolimatta.
Kristuksen kirkon ulkopuolella ei ole mitään pelastusta ja autuutta.
Eivät sakramentit tietenkään siitä muuksi muutu, että kirkko on joutunut sisäiseen kriisiin.
Tätä on vaikea ymmärtää, jos ei anneta mitään merkitystä sanalle kaiken opetuksen auktoriteettina.
Kyllä joo näin @timo_k . Ja toki yhtä lailla @AlliGator in kannattama menettely lakkaa toimimasta, jos ihminen menettää uskonsa vaikkapa lapsikasteen pätevyyteen. Jäädäkseen luterilaiseen kirkkoon on reunaedellytyksenä, että pitää luterilaisuutta oikeana kristinuskon muotona - joko ainoana oikeana, parhaana tai ainakin yhtenä oikeista. Oletankin AlliGatorin kohderyhmänä olleen ne, joille kysymys on lähinnä siitä, mikä luterilaisuuden haara olisi paras.
Toisaalta vaikka olisikin vakuuttunut luterilaisuudesta, voi muistakin asioista tulla isoja kynnyskysymyksiä, joiden takia on pakko lähteä joko herätysliikeyhteisöön tai kokonaan evl.fi:n ulkopuolelle. Omaatuntoaan vastaan ei pidä kuulua mihinkään kirkkokuntaan, vaan on kunnioitettava omantunnon ääntä, vaikka se jotenkin huonontaisikin evankelioimisen mahdollisuuksia. Kuulun itse edelleen ev.lut. kirkkoon ja aion kuulua jatkossakin, ainakin mikäli realististen vaihtoehtojen valikoima ei laajene nykyisestä. Mutta en pysty sanomaan, että kaikkien täytyy kuulua.
Pyydän anteeksi.
Halusin vain sanoa, etten rohkenisi julmasti sanoa, että “evlutkirkon säilymisellä sinänsä ei ole suurta merkitystä”.
On kuitenkin Jumalan työtä ihmisissä, Pyhän Hengen vaikutus. on uskovia, on myös sanaa ja sakramentit, lapsia syntyy kasteessa Kristuksen valtakunnan jäseniksi, on elämänsä kalkkiviivoille ehtineitä ihmisiä, jotka tarvitsevat Kristusta…
Menkööt siis menojaan…!??
Minusta Jerusalemin muureilta yötä päivää kaikunut “voi-huuto” tai
Jeesuksen itkunsekainen huoli Kapernaumin tähden olisi jotain oikeampaa,
samoin Aabrahamin rukous Jumalalle…
Kirkkomme on se kirkko, joka on ollut kirkkona isillemme ja äideillemme, se kirkko, jonka P. Henrik aikoinaan maahamme toi. Siksi sen jättäminen on vakava asia. VOi toki tulla tilanne, jossa kirkko ei enää ole kirkko.