Eutanasian eli kuolinavun sallimista ajavat Esko Seppänen, Iiro Viinanen, Ilkka Taipale, Osmo Soininvaara ja Henrik Lax. He ovat keränneet aloitteensa taakse 74 kannattajaa, jotka edustavat tiedeyhteisöä sekä kulttuuri- ja talouselämää.
Olen kuullut semmoista, että alunperin eutanasia olisi tarkoittanut vähän samaa kuin saattohoito nykyään. Lopetettaisiin turhat hoidot eikä väen väkisin pitkitettäisi elämää esim. laittamalla hengityskoneeseen silloin, kun ei ole toivoa paranemisesta. Yritettäisiin tehdä kuolevan loppumetreistä mahdollisimman siedettäviä, mutta ei annettaisi mitään tappavia lääkkeitä.
PS: Olisin liittänyt tämän ketjuun: Hollannin hallitus haluaa avustetun itsemurhan myös terveille, mutta siihen ei pystynyt jatkamaan vaan ehdotettiin uuden ketjun avaamista.
Eutanasiaa on kahdenlaista on passiivista eutanasiaa, jossa vaikaeasti sairaalle ei enää anneta ruokaa, juomaa eikä antibioottilääkkeitä ja aktiivista eutanasiaa, jossa hänelle annetaan kuolettava myrkkyruiske. Passiivinen eutanasia on Suomessa jo nyt sallittua, aktiivinen ei.
Omaiset käyvät nykyään vanhainkodeissa syöttämässä vanhuksia, että nämä saisivat syödäkseen edes kerran päivässä. Henkilökunnalla ei ole niissä aikaa syöttää hoidokkeja. Henkilökuntaa on vanhainkodeissa aivan liian vähän.
Kun sairaalan saattohoito-osastolla oleva ihminen ei enää pysty syömään suun kautta, niin hänelle ei anneta letkulla ravintoa eikä panna tippaa, että hän saisi nestettä, tapetaan siis nälkään ja janoon. Ei liene mikään miellyttävä tapa kuolla.
Oon kyllä kuullut joidenkin väittävän, että ilman nesteytystä kuoleminen olisi miellyttävämpää kuin nesteen pumppaaminen ihmiseen, jonka elimistö ei enää pysty sitä ottamaan vastaan. Tiedä häntä - asiaan kantaa ottavilla kun ei liene henkilökohtasta kokemusta useammasta tavasta kuolla
Olen ollut itse saattohoitamassa läheistäni, jolle ei annettu letkulla ruokaa eikä pantu tippaan sen jälkeen, kun hän lopetti syömisen ja juomisen. Tämä oli läheisen jo vuosia sitten sanelema oma toivomus. Jos tippa olisi pantu, niin hän olisi mahdollisesti kuollut hukkumalla, koska sydämen vajaatoiminta oli aivan tapissa ja nesteenpoistolääkitys oli lopetettu. Hänellä riitti loppuun saakka sopivasti omat nesteet niin, että munuaiset eivät tiltanneet. Suuta kostutettiin koko ajan ja lähellä oltiin vuorotelleen. Siinä vaiheessa kun elimistö irtisanoo tehtäviään ja potilas kieltäytyy syömästä ja juomasta, niin kuolema tulee luonnollisesti. Minusta sitä on hyvä kunnioittaa.
En tiedä mitään kuolevien hoidosta, enkä ole ketään kuolettanut (saattanut kuolemaan), mutta mielestäni passiivista eutanasiaa on juuri hoidon lopettaminen. Toivon itse saavani kuolla ns saappaat jaloissa, koska en halua joutua suomalaiseen vanhushoitoon.
Eutanasia-adressi pyrkii kuitenkin aktiivisen elämän lopettamisen sallimiseen. Se ajaa kansalaisille oikeutta tehdä lääkärin avustama itsemurha siinä vaiheessa, kun on jo niin sairas tai pahasti vammautunut, ettei itse kykene päättämään päiviään. Päätös eutanasiasta olisi potilaalla itsellään.
Ne, jotka eivät hyväksy aktiivista eutanasiaa, arvelevat ettei päätösvalta pysyisi potilaalla. Hollannissa on nykyisen eutanasiaohjelman puitteissa surmattu myös lapsia. Eutanasian vastustajat muistuttavat kuinka Natsi-Saksassa surmattiin vaikeasti sairaita ja kehitysvammaisia valtion toimesta jo 30-luvulla, siis ennen keskitysleireillä tapahtunutta laajamittaista “hyödyttömien ja vahingollisten ainesten” kansanmurhaa.
Voiko tätä sitten sanoa eutanasiaksi sikäli, mitä sillä (eutanasialla) nykyään tarkoitetaan. Veikkaan, että läheiseni elämä tuskin olisi jatkunut paljoa pidempään, vaikka nesteytystä ja letkuruokintaa olisi käytetty. Ainakin hengitysvaikeuksia olisi tullut ja silloin olisi ollut mahdotonta maata pitkällään. Istuma-asennossa on vaikeaa olla väsyneenä kovin pitkään. Eihän sitä omaa kuolemaa voi valita, millainen se on. En voi väittää, että tämäkään kuolema niin kaunis olisi ollut, mutta ainakin kuolevalla oli koko ajan omainen lähellä.
Vastustan aktiivista eutanasiaa mutta hoidoista kieltäytymistä, siis sitä ns. “passiivista eutanasiaa”, en pidä eutanasiana lainkaan. Eihän kenenkään ole pakko turvautua lääketieteen tarjoamiin hoitoihin - eikä mihinkään muihinkaan hoitoihin ja niiden yrityksiin - ja tavoitella maksimaalisen pitkää elinikää niiden avulla. Niin kauan kun sairaus koskettaa etupäässä potilasta itseään, hän voi päättää oman mielensä mukaan, että meneekö lääkäriin vai ei, syökö lääkkeitä vai ei, turvautuuko leikkaus- tmv. hoitoon vai ei.
Poikkeuksia ovat tietysti vakavat tarttuvat taudit, joissa mielestäni yhteiskunta voi pakottaa ihmisen hoitoon, jotta tämä ei tartuttaisi muita. Sellaisissa tapauksissa asia ei kosketa vain potilasta itseään, joten muilla on oikeus osallistua päätöksentekoon. (Esimerkiksi rokotuksista kieltäytyminen on aivan eri asia, jos kyseessä on kausi-influenssarokotteen sijaan ebola-virusta vastaan rokottaminen. Edellisestä voi kaikin mokomin kieltäytyä, mutta jälkimmäisessä tapauksessa koko kansa olisi rokotettava, jotta hommasta olisi ylipäänsä hyötyä.)
Jos eutanasia kuitenkin sallitaan, niin ei liene kaikkein huonoin ajatus, että aloitettaisiin nimenomaan poliitikoista.
Miksi ihmeessä? Oikeus kuolla pitäisi kirjata perustuslakiin. Ajatuskin siitä että kun nyt lähden lenkille ja seuraava muistikuva on se kun herään neliraajahalvaantuneena sairaalasta ja olen sitten pakotettu elämään sellaisessa tilassa on kammottava.
Jokaisella on oikeus kuolla. Et sinä tai kukaan muukaan voi päättää siitä että minun tulisi pysyä elossa. Jos siis olisin halvaantunut ja en kykenisi päättämään omaa elämääni, tulee yhteiskunnan tämä oikeus minulle taata.
Jokainen kyllä kuolee, sitten kun Jumalan sopivaksi katsoma aika on täynnä. Huolissaan kannattaa olla lähinnä siitä, että ehtisi viedä katumuksensa loppuun ennen sitä. Sen sijaan aktiivinen elämän päättäminen on Jumalan luoman ja antaman elämän tuhoamista, yritys nousta Jumalan yläpuolelle sen sijaan, että nöyrtyisi hänen tahtoonsa ja ottaisi kaikki päivät vastaan.
Elämänsä päättäminen on suuri synti ja lopullista erottautumista Jumalasta. Kirkko ei perinteisesti siunaakaan itsemurhan tehneitä vainajia, vaan kunnioittaa näiden tekemää päätöstä erottautua, vaikka sitä pidetäänkin vääränä.
Mutta kuten sanoin, lääkkeistä ja hoidoista kieltäytyminen ei ole itsensä tappamista, sillä ei kenelläkään ole mitään velvollisuutta turvautua lääketieteen keinoihin ja tavoitella mahdollisimman pitkää maallista vaellusta. On täysin luvallista elää “luomusti” ilman lääkkeitä, turvautua niihin aina tai vaihtoehtoisesti käyttää niitä harkintansa mukaan tapauskohtaisesti tuolloin tällöin.
Aika kamalaa ajatella että joutuisi kitumaan lopussa kun ei saa enää joutua eikä syötyä ja kroppa hajoaa käsiin.
Ja entä jos esimerkiksi neliraajahalvaantuu ja tulevaisuuden näkymänä on 20 vuotta sängyn omana. Tuleeko ihminen pakottaa tällaiseen elämään? Mielestäni ei, jos joku haluaa elää sellaisen elämän, se on ok. Jos ei halua, tulee tälle ihmiselle suoda oikeus kuolla.
Jos uskoo tällaiseen asiaan niin mikäs siinä. Lakeja ei nyt vain sattumoisin säädetä jumalien mukaan. Jokaisella on toki oikeus esimerkiksi kitua terminaalisyövän runtelemana jos ajattelee että se on jonkun jumalan tahto. Jos taas ei moisiin jumaliin usko ja haluaa kuolla, tulee tätä tahtoa kunnioittaa.
Lopputulos on sama ja lääkkeistä luopuminen voi johtaa karmeisiin kipuihin ennen kuolemaa. Tällainen ihmisen kituminen ei ole mitenkään eettistä.
Mulla on kyllä ollut sellainen käsitys, että neliraajahalvaantuneet voivat nykyisin elää sähköpyörätuoleineen varsin aktiivistakin elämää. Mutta vaikka olisinkin tässä väärässä, niin en ymmärrä, miten se johtaisi oikeuteen kuolla. Ihmisellä on toki itsemääräämisoikeus omasta ruumiistaan ja sitä kautta oikeus kieltäytyä kaikista hoidoista niin kauan kuin on riittävän järjissään tekemään tällaisen päätöksen. Mutta voiko ihmisellä olla tällaisissa asioissa sellaisia oikeuksia, jotka vaativat joltakulta muulta aktiivisia toimia? Oikeus kuolla pitää sisällään jollekulle toiselle velvollisuuden tappaa. Miksi ihmisellä olisi oikeus vaatia sellaista toiselta?
Paras argumentti eutanasiaa vastaan on kuitenkin valitettavasti se, mitä tapahtuu Belgiassa ja Hollannissa. Siellä eutanasiaoikeutta laajennetaan jatkuvasti, ja nyt se on laajenemassa jo terveisiin vanhuksiinkin. Eutanasian kohdalla kaikki pahimmatkin porttiteoriat näyttävät pikkuhiljaa toteutuvan. Joten näytä mulle sellainen maa, jossa toivomasi eutanasialainsäädäntö on ollut voimassa edes 20 vuotta, ilman että se olisi johtanut laajennuksiin ja ylilyönteihin, niin sitten voidaan keskustella uudestaan.
Mun mielestä oot tässä väärässä, koska ihmisellä on velvollisuuksia läheisiään kohtaan. Esim. jos mieheni päättäisi lopettaa insuliinin käyttämisen ja elää “luomusti” (ja tämän seurauksena kuolisi varsin nopeasti), se olisi mulle aivan yhtä tuskallinen tilanne kuin “suoremmin” toteutettu itsemurha. Ja aivan vastaavasti, jos sairastuisin johonkin hoidettavissa olevaan mutta hoitamattomana tappavaan sairauteen ja kieltäytyisin hoidoista, tämä olisi tarpeettoman kärsimyksen tuottamista miehelleni, vanhemmilleni ja kaikille läheisilleni. Ja se taas olisi - silläkin riskillä että kuulostan VeliT:ltä - rakkauden kaksoiskäskyn ja kultaisen säännön vastaista.
Miehesi pitää tietenkin ottaa vaimonsa huomioon, mutta periaatteessa olen silti sitä mieltä, että ei hänellä ole mitään pakkoa lääkitä sokeritautiaan, jos ei itse halua. Eihän sellaista valtaa voi kenelläkään olla, kun kyseessä on aikuinen ihminen, jolla ei ole mitään tarttuvaa tautia ja joka ei ole holhouksen alainen.
Tiedän erään naisen, joka 80 -vuotiaana kieltäytyi uusista syöpähoidoista. Hän oli sairastanut syöpää monta vuotta ja saanut siihen hoitoa. Sitten kun syöpä taas sai vallan hänestä, niin hän sanoi, ettei jaksa enää niitä hoitoja. Silloin aktiiviset hoidot lopetettiin ja ainoastaan hänen oireitaan hoidettiin.
Korjatkaa jos joku sattuu työskentelemään saattohoidossa tai muuten tietää ja puhun läpiä päähäni. Mutta olen kyllä käsittänyt, että saattohoidossa janoon kuoleminen on paljon tuskattomampi tapa kuolla, kuin nesteytys hyvin laajalle levinneen syövän kanssa ja kuolema sitten kun sisäelimet prakaa. Nykyinen ammattitaitoinen saattohoito on hyvä.
Aktiivinen eutanasia on ehdoton ei, ei koska siinä hyvin helposti esimerkiksi potilaan lähiomainen vaikuttaa merkittävästi päätökseen, tai päätös on potilaalta tehty vain koska on jonkintyyppisessä shokkitilassa. Tuossa erityisesti tuollaiset neliraajahalvaus onnettomuudessa tyyppiset tapaukset. Kyllä Jumala silloinkin auttaa ihmistä pääsemään elämään takaisin kiinni.
Toki taas on pieni määrä tapauksia, joissa aktiivinen eutanasia olisi ehkä paras asia. Mutta pieni määrä suhteessa edellä oleviin ja yksi turha eutanasia vs. sata oikeutettua riittää kääntämään minun kelkkani jo kieltämään eutanasian.
